Kun on niitä päiviä ja sitten on Niitä päiviä.

Eilen oli taas niitä päiviä, kun olisi aamusta alkaen vain tehnyt mieli jäädä makaamaan sänkyyn.

Meikäläinen avautui toissa illalla whatsapissa kaverilleni siitä, että vaikka en koe olevani väsynyt tai uupunut, niin siitä huolimatta tuntuu, että on liikaa puuhaa, eikä lainkaan vapaa-aikaa - on koulua, töitä, välillä molempia samana päivänä. Jos kumpaakaan edellämainituista ei ole, niin minulla on to do listalla sitä ja tätä ja pitäisi käydä tuolla, nähdä tyyppiä x ja y ja ö tai vähintäänkin käydä kaupassa ja tehdä ruokaa, käydä salilla tai juoksemassa. Sellaisia ollaan ja löllöillään päiviä meikäläisellä ei ole, enkä oikein osaa sellaisia kaivatakaan. Mutta totuushan on, että niitähän tässä tarvittaisiin.

Olen nyt huomattavasti vähentänyt työvuorojani antamalla niitä pois, niin nyt pitäisi kohta toivottavasti edes hetkeksi vähän helpottaa. Kesää ja lomaa odotellessa, jos sitä kerran vuodessa saisi ottaa kunnon lepoa :)

Eilen aamulla heräsin superväsyneenä, vaikka menimmekin vasta suhteellisen myöhään kouluun. Olisi tehnyt mieli vain kääntää kylkeä ja jatkaa unia, mutta ei. Kyllä se on kouluun lähdettävä ja kouluhommia väsättävä. Ulkona odotti ihana lumisade ja kaunis luminen maisema. Älykääpiö veti aamukiireessä jalkaansa ainoastaan lenkkarit - ja eihän se loppupäivä sitten hyvin mennyt.

Menin suoraa koulusta koulukaverini luokse tekemään parityötämme. Matkalla kengät imivät kaiken vastaantulevan loskan sisäänsä ja meikäläisen pikkuiset varpaat olivat kuin jääpalikat. Samainen jäätymisoperaatio tapahtui myös kotiinpaluu matkalla - kolmesti. Minulla oli yksi vaihto ja loskakävely kesken matkan. Sitten tietysti se matka ensimmäiselle pysäkille ja viimeiseltä pysäkiltä kotiin. Ka-ma-laa. Ei vaan nappaa.

En tiedä kumpaa vihaan enemmän. Sitä kylmää, jäätävää viimaa, mikä viimeviikolla vallitsi vai sitä aivan järkyttävää loskaa.

Olin kiitollinen siitä, että iltakävelylle lähikauppaan laitoin paksut ja loskankestävät talvikengät ja villasukat jalkaan. Eipähän tullut kylmä ja märkä läpi (Tarinan opetus: pukeudu ulos lähtiessäsi oikein.)

Ja tänään taas sitten oli niitä päiviä, kun kaikki on jollaintapaa todella ihanaa ja kivaa.


Heräsin aamulla suhteellisen aikaisin, ja vaikka väsytti, niin hyppäsin kuitenkin ulos sängystä, vedin aamupalaa nassuun ja pian lähdinkin kaveria vastaan bussipysäkille. Samainen tyyppi jonka kanssa eilen teimme parityötä tuli tänään meikäläisen luo väsäämään sitä samaista työtä (jonka näin btw saimme aikalailla valmiiseen kuosiin tänään). Aloitettiin kello 9 aktiivinen työntekooperaatio ja otettiin muutamat kuvat, joita tarvitsemme työhön.

Pidimme sitten jossain vaiheessa paussin, teimme tortilloja, juorusimme sitä sun tätä, kuuntelimme musiikkia ja syöppöiltiin. Safkailun jälkeen katsottiin hiukan vielä työtämme kondikseen ja hoideltiin muutenkin kurssin hommia, joita meidän pitää yhdessä tehdä ja suunniteltiin aikatauluja. Sitten lähdettiin kävelemään porukoille - ottamaan muutamat kuvat (tarvittiin siihen golf- ja tennismailaa joita minulla ei ylläripylläri ole kämpässäni.. ei siitä sen enempää) ja moikkaamaan Iitaa.

Porukoilta kaverini lähti kotiin ja meikäläinen suuntasi töihin. Tiedättekö niitä päiviä, kun on oikeasti kiva olla töissä? Harvinaistahan se meikäläsellä valitettavasti nykysin on. En tiedä mistä se johtui, mutta meikäläisestä oli pitkästä aikaa aivan mahtavaa olla töissä. Oli rauhallista ja vaikka olin aika paljon myymälässä yksin, ei sekään haitannut - päin vastoi: sain hommailla juttuja rauhassa. Ja rauhassa jutella ihmisille ja tarjota sitä kuuluisaa hyvää henkilökohtaista palvelua. Heittää läppää asiakkaiden kanssa, vastailla heidän kysymyksiinsä rauhassa. Muistelen välillä lämmöllä sitä hyvää menoa ja meinkinkiä mikä meikäisellä töissä oli noin kaksi vuotta sitten, kun töihin oli ihan mahtavaa tulla ja oli ihanaa päästä tekemään hommia huipputyyppien kanssa. Nykyisin jäljellä on enää ne huipputyypit, mutta motivaatio töihin on aika vaikea löytää. Vaikkei tätä asiakkaat välttämättä huomaa, mutta jotenkin oma fiilis on todella alhaalla ja töihin täytyy tulla.

Onneksi tänään oli sellainen päivä, että oli aivan ihana päästä tekemään töitä. Vaikken sitä vielä aamulla ja työmatkalla tiennyt. Mutta nyt on aivan ihana fiilis, vaikka kotona jo olenkin.


Pienet plussat iltaan oli myös seuraavat asiat: löysin pienen rahakätköni, mikä turvaa meikäläisen ruokailun siihen asti, että saan seuraavan palkan. Lompakkoni (ja pankkitilini) ovat anorektisen laihoja, joten pieni rahaylläri tuli juuri oikeaan aikaan. Söin myös "muutaman" firman meille tarjoaman suklaamunan näin pääsiäisen kunniaksi (Vain tänään. Ja vain sen takia, että ne oli vartavasten meille toimitettu. Suklaa myös maistui hyvältä pitkästä aikaa syötynä. Epäilen myös, että meikäläisen hyvä fiilis töissä johtui saletisti niistä suklaamunista - suklaa-addikti kun on niin kärttyisä useiden kuukausien suklaan syömättömyyden jälkeen...) Kerkesin myös bussiin, joka tuli pysäkille pari minuuttia vuoroni loppumisen jälkeen. Vaikka jouduinkin juosta, jättää työhousut jalkaan (nyt onkin hyvä tekosyy laittaa housut pesuun) ja kantaa puolet tavaroista kädessä.

Tämä oli niitä päiviä, kun on vain ihanaa, että on kiva duuni (ja siis niitä päiviä kun duuni tuntuu kivalta), kivat työkaverit, ihanat ystävät, kroatian matka tiedossa, ihanat asiakkaat, ihana bussikuski, hyviä tortilloja (joita riitti myös evääksi töihin). Ihana Iita ja kotikoti josta löytyy golfmailat.

Hektinen viikonloppu on vielä edessä, mutta tällähetkellä fiilis on että bring it on!
Ja se fiilis, kun pääsee sanomaan, että I TOLD YOU SO. Sellaisella kokemuksen viisaalla rinta-äänellä. On välillä aina ihana olla oikeassa.


Katsotaan vaan, mikä fiilis on aamulla, kun pitää aikaisin herätä kouluun tekemään ortooseja.
Ja postaus tietenkin höystettynä jo niin nähdyillä Thaikkukuvilla.

Ainiin: luotiin kaverini kanssa instagramiin (taas lisää) memesivu @VainPälliJutut. Sivusto on vielä nyt yksityinen, kun ei olla ihan varmoja, mille maailmalle halutaan juttujamme jakaa (ja kuinka moni niitä a) tajuaa b) jaksaa lukea)... Eli eikun vain kaikille seurattavaksi meidän pällit jutut!