Lots of Brändöm

Ei tässä todellaakaan ole kaikki blogissa esiintyneet bannerit, mutta osa niistä.  Nykyinen banneri on listan alimpana. Nämä kuvat tulivat vastaan sattumalta, kun selailin blogin kuvia. Hauska huomata, että blogin bannereissa on aina ollut yhtenäinen linja. Olen aina halunnut kunnioittaa harmonisuutta. Tai ainakin omasta mielestäni bannerit ovat harmonisia.  Ne toistavat samaa, omaa silmääni miellyttävää teemaa. Vanhin bannereista, tämä ylin on varmaankin siltä ajalta, kun olen ollut 18/19 vuotias. Kovin moni asia ei ole viidessä vuodessa muuttunut. Edelleenkin nuo kolme kuvaa ovat yksiä lempi kuviani. Olen myös 20 ikävuoden jälkeen luopunut ikäni kirjoittamisesta banneriin. Blogin nimen tekstifonttikin on pysynyt samana viimeisimpään banneriin asti. Olisin tuon vanhan fontin halunnut tähän uuteenkin, mutta jokin este fontin käytölle oli, koska en sitä käyttänyt. Olen aina söhertänyt bannerit itselleni PicMonkey -sivuston avustuksella. ...

A2 kokoiselle paperille / Hiili Mulla on tosi ristiriitaiset tunteet tätä työtä kohtaan. Toisaalta pidän siitä, mutta toisaalta en. Mitä pidemmälle aika on kulunut, ja mitä useammin on työtä keittiön pöydällä katsellut, on siitä kuitenkin alkanut pitää ja se on hyväksytty seinälle laitettavaksi. Yritin tehdä työn samalla tyylillä kuin mummolle tekemäni työn Oliverista, mutta Oliverin kuva oli mielestäni paljon hienompi. En tiedä minkä takia Veetin piirtäminen oli niin pirun vaikeaa... Varmaankin sen takia, koska kissa on mukamas "tasaisen harmaa", vaikka oikeasti harmaan sävyt muuttuvat ja vaihtelevat valojen ja varjojen mukaan. Alla muutama vaihekuva. Pohdin pitkään sitä, piirränkö toisen korvan näkyviin, siksi korva ja viikset olivat viimeiset, jotka tein. ( kuvat saa isommiksi klikkaamalla ) Se, että kuva pääsi kehyksiin, olikin sitten pidempi tarina. Kuva hengaili keittiön pöydällä odottamassa kehystämistä varmaankin lähemmäs kuuk...

    Viihdyn täälä. Veetin kanssa kahdestaan. Metsässä. Nyt, kun vielä on kaunista. Kaikkialla on värejä. Kauniita värjeä. Ja Veetikin viihtyy. Metsässä. ja viihdyn täälä hänen kanssa. Missä vain.  ♥ (vaikka välillä vaikutan kuulema vähän mökkihöperöltä. Etenkin silloin, kun ulkoilutan kissaa.  Ei kuulema kukaan tee sellaista. Täälä. Mutta mäpä en ole kuka tahansa ;D) ... Sumu valtasi Oulun muutamaksi päiväksi. Ja näin sydämeltään Vantaalaisena oli se ihan pirun outoa, että sumu leijaili kaupungin yllä kokonaiset kaksi päivää - milloinkaan poistumatta. Ei meillä vaan "kotona" homma toimi niin. On sielä sumua, mutta ei koskaan yli 48 tuntia putkeen. Ei edes 24 tuntia :D Nämä kuvat on otettu reilu viikko sitten, kun sumusta ei ollut tietoakaan. Silloin, kun pääkaupunkiseudulla paistoi aurinko, oli täälä pilvistä ja kylmää. Just.  Ja myönnän: olen käyttänyt jo paksua kaulahuivia ja pipoa! Alan e...

Käytiin tänään Veetin kanssa ulkona. Oli aika nätti sää, aurinko pilkahteli välillä pilven takaa, välillä ripotteli hiukan vettä (mikä nyt ei ollut ihan niin mukavaa, mutta huvittavaa). Syksyn värejä näkyy jonkinverran kuvissa, mutta vielä sitä luonto yrittää sinnikkäästi pitää kiinni kesäkarvastaan. Veeti oli ulkona ihan sekaisin. Se tykkää ihan hirmuisesti tästä uudesta seikkailumaastosta ja painelee metikössä kuin mielen köyhä. Välillä meikäläistä hiukan pelotti, että katti painelee pää viidentenä jalkana niin pahasti pöpelikköön, että jää joko hihnastaan kiinni johonkin, tai katoaa. Onneksi kissat ovat siitä mukavia eläimiä, että näin juostessaan ne ottavat spurtteja ja lyhyitä pyrähdyksiä, minkä jälkeen pysähtyvät, kunnes taas pinkaisevat liikkeelle. Niinpä kissa ei missään vaiheessa kadonnut näköpiiristä, vaikka aika pitkälle välillä juoksikin. Kissan ilomielistä poukkoilua oli ihana seurata. Kameran kannalta välillä hirvitti, kun mentiin läpi aikamoisista ryteiköistä. K...