Lots of Brändöm

Meikäläinen tirautti tänään muutaman kyyneleen, kun Skypen välityksellä juttelin tutor-opettajalleni, kun meillä oli valmistumiskeskustelu . Jotenkin itselleni tuli yllärinä koko tunnereaktio, koska koko valmistumiskeskustelu oli kieltämättä mielestäni vähän turha ja olisin (yllättävää) ollut mieluummin vielä nukkumassa, kun koneen ääressä istumassa aamulla. Yleensäkin olen kaikkiin noihin koulukeskusteluhin suhtautunut kevein ja hyvillä mielin. Niin myös tähän. Mutta jokin siinä sitten iski. Ja se jokin oli se, että tässä oikeasti pikkuhiljaa alkaa sisäistää sitä, että me valmistutaan ihan just . Tarkalleen ottaen 18 päivän päästä. Sen jälkeen meidät potkitaan ulos koulusta, emmekä enää pääse edes sähköpostiimme. Joka on ehkä yksi top5 käytetyimmiästä sivustosta, jota koneellani avaan: facebookin, henkilökohtaisen sähköpostin, bloggerin ja koulun toisen sivuston lisäksi. Valmistumisen jälkeen se kaikki tuttu ja turvallinen jää taakse ja meidän on hypättävä pelottavaan työelämään .

Pitkä ja piinaava opinnäytetyöprosessi alkaa olla pikkuhiljaa takanapäin. Tai no, tarkalleen ottaen se on takanapäin. Päätettiin viime lauantaina, että työ on valmis. Saatiin viimeiset kriittisimmät korjauskohdat tehtyä. Hirmuisestihan työtä olisi edellen voinut vääntää, kääntää ja säätää . Oltaisiin voitu tarkastella vielä sitä, tätä ja tuota ja kirjoittaa lisää aiheista x, y ja z . Mutta jossain vaiheessa se on vain pakko sanoa että nyt riittää ja lopettaa. Meillä se hetki siis koitti lauantaina.  Jonka jälkeen mukavasti kävin kahden kaveri kanssa yksillä, nauttimassa illasta ja pelaamassa yatsia. Ja pakko myöntää, en ole koskaan aiemmin pelannyt yatsia. Hauska peli, koska siinä ei ole oikeasti mitään tekemistä osaamisen ja nopanheittokykyjen kanssa. Ainakaan meillä. Ja kotiin saavuttuani avasin toisen siiderin – sellaisen, jonka sain kiitoslahjana, kun keväällä autoin kaveriani hänen opinnäytetyön valmistumisessa tehdessäni hänen opinnäytetyöhönsä kuvitukset! – ja karkkipus

Julkaisin joku aika sitten postauksen blogin vanhoista bannereista . Eksyin  siis jostain syystä tämän blogin kuvakansioihin. Kuvien joukosta esiin pölähti myös bannereita ja kaikkea muutakin kuvamateriaalia, jota olen blogiin vuosien saatossa ladannut. Tämä "kaikkea muuta kuvamateriaalia" kuulostaa erittäin radikaalilta, mutta todellisuus ei ole ehkä ihan niin irstas, kuin allekirjoittaneen mielikuvitus. ;) Kuitenkin näiden kuvien näkeminen aiheutti sen, että koin tarvetta käydä vanhoja postauksiani läpi ja karsia sieltä minusta blogiin nykyisin ns. kuulumattomat ja "epäsoveliaat" tai turhat postaukset pois. Vaikka ei kukaan varmaankaan kyseisiä postauksia koskaan eksyisi lukemaan, mutta halusimpa vain. Ei sillä, että missään teksteissä olisi mitään, mitä erityisemmin häpeän tai haluaisin peitellä, mutta en vain nykyisin kirjoittaisi kyseisistä asioista/kyseisellä tavalla blogiini. Olen aina yrittänyt ylläpitää blogissani asiallista linjaa. Ja olen ylpeä nu