Lots of Brändöm

Heippa. Eilen oli se virallinen päivä, kun minusta tuli oululainen. Vietimme siis Oulun kanssa virallista vuosipäiväämme. Olin muuttoilmoituksen tehnyt alkavaksi kyseisestä päivästä, 28.8.2017. Toinen virallinen päivä tulee kuun vaihtuessa, koska silloin sain kaikki (loput) tavarani Vantaalta Ouluun ja silloinen Vantaan asuntoni vuokrasopimus päättyi ja uusi vuokrasopimus Oulussa virallisesti alkoi (saimme siis avaimet uuteen asuntoon jo muutamaa päivää aiemmin, tästä syystä muuttokin onnistui paria päivää aikaisemmin). Olen muutostani alkaen joutunut aina säännöllisin väliajoin huomaamaan erilaisia, puolin jos toisin, ilmeneviä stereotypioita. Nyt näin vuoden oululaisen ja kahdenkymmenen neljän vuoden vantaalaisuuden luomalla kokemuksella, ajattelin tehdä tällaisen hiukan erilaisen postauksen, jossa valaisen niitä seikkoja meistä pääkaupunkiseutulaisista, joita oululaiset eivät vain ymmärrä. Tätä postausta ei pidä ottaa liian vakavasti ja en todellakaan pidä itseäni minään oululaisu

Tämän postauksen kuvat tulevat hirmiusesti myöhässä. Olen unohtanut ne ihan kokonaan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Oltiin kolme viikkoa sitten viikonloppuna Vantaalla kaverini häissä. Kyseisellä reissulla treffattiin myös Bobia, jonka kanssa järjestetyn kuvaussession kuvat löydät täältä . Kyseisen viikonlopun lauantaina, ennen häitä, käytiin Ruutin kanssa pitkän kaavan mukaan aamulenkillä meikäläisen "kotimaisemissa" ja vanhoilla lenkkihuudeilla. Nämä ovat niitä paikkoja, joista Iitasta on otettu miljoonat ja taas miljoonat kuvat! Ruutin mielestä kiven päällä pönötys oli ehkä tylsintä ikinä. (Iitahan on tässä poseeraamisessa taas aivan mestari!) Nyt ollaan harjoiteltu Ruutin kanssa "kiipeä" käskyä (=Ruuti kiipeää osoitetun objektin päälle), ja tarkoitus olisi muutoinkin harjoittaa pennun tasapainoa ja kehonhallintaa erilaisilla kiipeilyillä ja tasapainoiluilla lenkkien aikana. Ollaankin kiipeilty kiv