Lots of Brändöm

Meikäläisen "taiteellisuudella" on kaudet . Kuivakausi ja ns. sadekausi, jolloin ideoita ja intoa ja ennen kaikkea halua , tehdä jotain löytyy. Olen ihan hämmästynyt, kuinka paljon olenkaan piirtänyt tämän kuukaden aikana, ja oikeasti saanut aikaiseksi jotain mikä on mielyttänyt myös omaa silmää (ja mieltä). Vielä olisi muutama idea ja ajatus poikimassa tuolla meikäläisen pienessä päässä, saas nähdä, jos sitä vaikka tämän postauksen kirjoittamisen jälkeen kerkiäisin aloittaa operaation toteutuksen. Tämän kauden teema on ollut myös lohikäärmeet . Ylläripylläri. En tiedä oikein, että mikä juuri lohikäärmeissä vetoaa meikäläiseen - varmaankin se, että niistä saa tehdä juuri sen näköisen kuin itse haluaa. Kukaan ei voi tulla väittämään, että olisin tehnyt jotain väärin tai että olennon mittasuhteet tai koko tai väri (tai mikä tahansa) olisi väärin, "ei lohikäärmeet ole tollaisia". Onneksi ne voivat olla millaisia tahansa! En oikeastaan mitään muuta, kuin lohikäärmeit

20.2.2014 : Ystävänpäivä tuli ja meni. Hups ja oho. Mun piti julkaista tämäkin postaus jo ystävänpäivää seuraavana päivänä, mutta kuinkas kävikään? Hurahti sellainen kevyt viikko, ennenkuin minkäänlainen postaus pääsee julkaisuun. Mutta, näin mä olin kirjoittanut silloin ystävänpäivän jälkeisenä päivänä... 15.2.2014 : Eilen en kauhiasti kerinnyt miettiä mitään ystävänpäivä juttuja, mutta tänään aattelin tsempata ja kirjoittaa jotain ystäviin liittyvää. Bongasin yhdessä lukemassani heppablogissa tällaisen ystäväkirja jutun, ja ajattelin toteuttaa sen, mutta vain itselläni ja Iitalla! Nyt siis meikäläinen, kuin myös tuo karvakorva, vastaamme ystäväkirjakysymyksiin. Viimekerrasta, kun olen täyttänyt ystäväkirjaa, on ainakin allekirjoittaneella niin paljon aikaa, että huh huh! Aluksi Vastaa Iita Nimi & Lempinimi Flagstones Garden Angelica, eli kavereitten kesken Iita. Minut tunnetaan myös nimillä: Iipu, Mööpe, Pööpe, Iidu, Iidu-spiidu, Piski, Vinku-Iita (mistähön tuokin

"Sinä teit minun eloni lauluksi ja mun arkeni sunnuntaiksi, sinä kylvit mun polkuni kukkihin ja korpeni kotimaiksi" (Eino Leino) . . Hyvää Ystävänpäivää! Kuviin pääsi jälleen kerran (ylläri ylläri) Iita. Kahdessa ylemmässä kuvassa Iita on ystävänsä Rasmuksen kanssa. Ja alemmassa on joku toinen pälli. . . "Rakkaus on yritys luoda ystävyyttä siihen, mikä kauneudellaan on kääntänyt huomiomme puoleensa"

Iita kävi lääkärissä tänään. Tuli äsken kotiin. Meikäläinen herätteli jo kauhukuvia, että koiruuden selästä löytyy joku kasvain, ja se joudutaan lopettaa. Noh, onneksi ei. Koiraa ei kuvautettu, mutta lääkäri veikkasi että koiruus olisi venäyttänyt jonkun lihaksen selässään. Löytyi kuulema joku kipukohta keskeltä selkää. Se sai antibiootti kuurin, ja katsotaan kuinka selkä paranee. ♥ Käytiin essin kanssa avantouimassa Kuusijärvellä tuossa viimeviikon lauantaina (wohoo, lauantai-illan huumaa). Meikäläiselle tuli pieni virhearvio sinne avantoon mennessä. Kuusiksen vesi on matalaa, ja kuvittelin että jalat yltävät pohjaan. Vesi tuntui todella kylmältä, eikä avantoon mennessä pidä ajatella - se on vaan mentävä. Ratkaisin tämän "se on sit menoa" pulman näin: hyppäsin . Uskoin oikeasti, koko sydämeni pohjasta, että jalkani yltävät maahan. No, eivätpä yltäneet. Huomasin, että hyppääminen oli vikatikki siinä vaiheessa, kun painun uppeluksiin veden alle. Buli buli. Oli kylmää :

Jeee! Oon niin happy happy tällä hetkellä. Mulla oli ansaittu vapaapäivä, pääsin salille ja käytiin äitin kanssa katsomassa se Launatai nätelmä Kansallisteatterissa. Pienenä miinuksena (tai no, oikeastaan aika isona) oli aamuinen härdelli: Iita käyttäytyi todella oudosti, oli vaisu. Se ei tullut edes moikkaamaan mua aamulla kun heräsin. Ajattelin sitten vain, että se on niin sikeässä unessa - auttamaton nukkuja kun on. Mutta kun iskä tuli kotiin töistä, ei se mennyt moikkaamaan sitäkään. Tämä oli joskus 11 aikaan aamupäivästä. Sitten koira alkoi läähättää kovasti ja tärisi, todella paljon. Sen vatsa tuntui kovalta, itseasiassa koko koira oli jäykkä. Se ei olisi oikein halunnut liikkua. Jökötti paikallaan ja tärisi ja läähätti. Soitin sitten veljelle ja äitille, ja molemmat sanoivat Iitan olleen outo jo aiemmin aamulla. Syötin sille sitten hiukan kipulääkettä ja sen perään vielä vinon pinon herkkuja. Koiran olo näytti paranevan hiukan. Meikäläinen veteli mielessäni kaikenlaisia kauhu

Ao Nangista lähtee pitkähäntäveneitä monille ja taas monille lähisaarille ja rannoille. Jos olisi esimerkiksi vuokrannut pitkähäntäveneen itselleen käyttöön koko päiväksi, olisi kuski varmasti osannut viedä jonnekkin syrjemmälle, pienelle ja "salaiselle" rannalle. Me käytiin kuitenkin vain näillä "reittimatkoilla", eli päätettiin lähiranta taulukosta ja saatiin sitten kyyti sinne. Oltaisiin haluttu käydä myös Phi Phi saarilla, mutta oppaamme kertoi, että jos aiomme mennä sinne omatoimisesti, kannattaa yöpyä saarilla, sillä sinne on Ao Nangista niin pitkä matka. Ei sitten jaksettu ruveta ajattelemaan enempää, joten päätettiin jättää käymättä. Kyllä näistä lähirannoista riitti meille ihan tarpeeksi nähtävää. Olisimme tietysti voineet ostaa jonkun matkanjärjestäjän retken, mutta ollaan enemmänkin omatoimireissaajia sitten loppujen lopuksi. Ainut järjestetty retki mikä otettiin olikin se elefanttiratsastus reissu. Käytiin viidellä eri rannalla (jos sitä yhtä pientä, m