Lots of Brändöm

Ajattelin repäistä ja kirjoittaa kirjeen vanhemmalle itselleni. Olen joskus tehnyt tälläisen.. Joskus yläasteella. Saatiin sitten koulun loppuvaiheessa kirjeet takaisin ja saatiin lukea, että mitäs sitä oltiin kirjoitettu omasta tulevaisuudestaan. Otetaan käsittelyyn nyt minä itse vaikkapa.. höm.. kymmenen vuoden päästä. Sitten kun olen kolmekymmentä (30!) mikä tuntuu vielä erittäin kaukaiselta - onneksi! Heippa meikä! Onko vanha olo? No varmaan vanhempi, kun mitä "nuoremmalla sinällä", mikä minä tällä hetkellä olen. Toivottavasti sulla on hyvä buugi ja elämä rullaa ja hymyilee. Oot iloinen ja teet sitä mitä haluat. Etkä haluaisi muuttaa mitään, niistä tyhmyyksistä mitä mä tulevaisuudessa teen - sillä sen voin luvata, että tulen tekemään vielä kaikkea tyhmää, kamalaa ja noloa, mutta toivottavasti hauskaa.  Toivottavasti muistelet tässä välissä vierähtäneitä vuosia lämmöllä, haikailet ehkä hiukan sitä vapautta mikä mulla nyt on. Toivottavasti myös odotat innolla

Luin mtv3:sen tai avan (tai what ever) nettisivuilta tänä aamuna (ennen töihin lähtöä) hyvän artikkelin; Top 20: Ota oppia lemmikiltäsi! Artikkelissa oli niin yksinkertaisia ja simppeleitä elämänohjeita ja jollaintapaa se kohalti täydellisesti omaan elämänaseenteeseeni ja ajatuksiini, että minun oli aivan pakko tulla jakamaan se teidän kanssanne! ( Artikkeli on siis suoraa nettisivuilta kopioitu, mutta yritän höystää sitä parhaani mukaan omilla mielipiteilläni, kommenteillani, ajatuksillani ja kuvillani. Kursivoitu teksti artikkelin keskellä on siis omaa ajatuksenjuoksuani ) Toivottavasti tämä artikkeli antaa teille ajateltavaa, ja toivottavasti joku saa itselleen hyvän - ja yksinkertaisen - tavan parantaa ajattelutapaansa, elämänasennettaan - ja mikä tässä kaikessa on tärkeintä: löytää tapoja saavuttaa tyytyväinen ja onnellinen mielentila. 1. Keskity yhteen asiaan kerralla Kun koirat keskittyvät johonkin tehtävään – oli kyse sitten kepin noutamisesta tai agilitysta – ne antava

Kaikki meikäläisen tuntevat tietävät, että meikäläinen meikkaa aika kevyesti. Arkimeikin tekemiseen menee maksimissaan sellaiset viisi minuuttia ja bilemeikkiin sitävastoin seitsemän minuuttia. Käytän ainoastaa ripsiväriä ja meikkivoidetta. Kun "oikein räväytän" saatan baariin lähtiessä laittaa rajaukset silmiin (mutta ainoastaan alaluomelle) ja ehkä (jos muistan) poskipunaa. Joo, mikäs nainen se tälläinen on.. :D Toisaalta haluan kuitenkin (jos olen lähössä ihmisten ilmoille) laittaa edes sitä ripsiväriä, sillä ripseni ovat todella vaaleat, ja omasta mielestäni näytän ihan pojalta :D Noh, viime lauantaina kuitenkin repäisin ja tein sitä, mitä jokaisen tytön pitäisi tehdä mahdollisimman usein: hemmotella itseään ja antaa aikaa vain itselleen. Tulin töistä suoraa kotiin, olin lupautunut isäni kännikuskiksi siksi illaksi, joten tiesin pääseväni nukkumaan vasta suhteellisen myöhään. Tämähän ei meikäläistä haittaa. Olen auttamaton yökukkuja. Käytin Iitaa lenkillä, söin ja kuunt

Siinäpä vasta kysymys. Sitä samaa vanhaa. Perus. Meikäläisen elämässä ei ole tapahtunut mitään kummaa tai ihmeellistä tai erikoista. Kaikkea kivaa ja ihanaa ja kamalaa ja kauheaa kyllä. Kamalaa ja kauheaa kylläkin kivasti vähemmän kun kivaa ja ihanaa. Mutta niinkai se on. Hyvää pitää tasapainottaa jollain pahalla. Tässä muutama faktapallura, mikä on tällähetkellä mietteissä, tapahtunut tai tapahtumassa - Vietän isänpäivän töissä. - Eilen mulla oli kamala kriisi ja olisin halunnut vain yksin istua nurkassa koko päivän. Tänään taas kaikki eilisen aikana kasaantunut ja piilossa kytevä energia on taas vapautunut hyperaktiivisuutena ja ylipirteytenä. Tunsin olevani liekeissä töissä! :D Tämä on varmasti esimiehen mielestä ainoastaan hyvä juttu. Siinä missä eilen piti esittää positiivista ja iloista, lensi tänään meikäläiseltä sellaista settiä, ettei taas paremmasta väliä (or not) - Kamppailen tällähetkellä tällaisen asian äärellä: lähetäkkö juoksemaan joku kiva lenkki vai jäädä kotiin