Lots of Brändöm

Nyt voin teillekin paljastaa, että tämän tytön päämajan koordinaatit eivät tule enää olemaan Vantaan leveys ja korkeuspiireillä. Tein elämässä niinkin isoja muutoksia, kuin peruin ratsastuskauteni, irtisanoin vuokrasopimukseni, sekä itseni töistä Pakkasin juuri   viimeiset kimpsut, kampsut ja kissan autoon ja käännän auton nokan kohti Oulua . Loput tavaroistani tulevat loppuviikosta. Oulussa minua odottaa, yhtään asiaa vähättelemättä, uusi elämä ja uusi kaikki . Minua on pelottanut välillä ihan hirmuisesti. En tunne Oulusta muutamaa ihmistä lukuunottamatta oikeastaan ketään, enkä tunne kunnolla edes kaupunkia. (heh, eksyn pyrälenkeilläni keskustassa) Kaikki kaverini, perheeni sekä muut läheiseni jäivät pääkaupunkiseudulle, tai korkeintaan Joensuun ja Tampereen korkeudelle. Minulla ei ole edes töitä. Mutta Niin se vain välillä elämä vie naista ja olen ihan pirun tyytyväinen päätökseeni <3 Jatkossa blogipostauksissa kuuluukin sitten oululaisia juttuja ja oululai

Tämän akan on aika lähteä kohti uusia haasteita. Yksi elämäni välietappi ja turvallinen pysähdyspaikka on viimein jätetty. Ja painotan todellakin sanaa viimein . Kyseinen pysähdys kesti nimittäin viisi vuotta. Mulla oli perjantaina viimeinen työpäivä Finnkinolla. Kyllä . Uskokaa tai älkää! Meikäläinen, jota töissä pidetään yhtenä peruskalustoon kuuluvana, kulumallakaan lähtemättömänä muinasijäännöksenä, joka on todellakin ollut talossa liian pitkään. Ja kyllä , te aiemmat tämän rohkean askeleen ottaneet, entiset työtoverini (jos satutte tätä tekstiä lukemaan, olen omistanut tämän teille kaikille <3). Meikä on viimein saanut aikaiseksi tehdä muutoksia elämässäni ja seurannut teidän jalanjälkiänne. (jep, myönnän, kyllä siinä kesti...) Kaikki (entiset ja nykyiset) työkaverini ovat aina olleet minulle enemmän kuin vain työkavereita - perheenjäseniä ja erittäin hyviä ystäviä! Minulle tulee hirmuinen ikävä teitä kaikkia ja sitä, että voin välillä vain pelleillä töissä teidän kan

Otsikko huijaa hiukan, sillä vaikka Bobin kuvaussessio oli tänään, niin todellisuudessa karvakorvalla on syntymäpäivä vasta huomenna. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt, että saatiin järjestettyä niinkin äkillisellä aikataululla kuin päivää aiemmin meille photoshootit. Olin jo joku aika sitten miettinyt, että jokos se tädin murmeli on täyttänyt vuoden, että siitä pitää ottaa vuotiskuvat. Tädin vaistot eivät olleet väärässä ja saatiin synttärikuvat nappiaikataululla. Täällä on ollut ihan hirmuisen outo sää. On pilvistä ja sateista ja seuraavassa hetkessä paistaa aurinko. Sitten taas sataa, on painostavan kuuma. Kun pääsin töistä oli yllämme vesisade. Kotiinpäin ajellessani sade laantui ja lopulta loppui. Kun lähdimme noin puolentoista tunnin kuluttua liikkeelle kuvausjoukkomme kanssa olivat tiet lähestulkoon kuivat. Okei, ilman sen suurempia pölinöitä Tarjoilen teille Tädin Murun Iki-ihanan Bobina(attori)n. Vantaan kovimman ja komeimman jätkän (ainakin omasta mielestään)

Heippa kaikille! Blogi on ollut radiohiljaisuudessa nyt reilun kaksi kuukautta. Ei hitto, kuinka nopeasti aika kuluu. Minulla ei ole oikeastaan ollut mitään kirjoiteltavaa. Tässä kuussa on tiedossa isoja juttuja ja huiseja ja kivoja muutoksia. Mutta palataan asiaan niiden tiimoilta vielä hiukan myöhemmin ihan omissa postauksissaan. Minulle kuuluu hyvää. Olen nauttinut kesälomasta. Tavannut uusia ihmisiä, eksynyt, syönyt hitosti jäätelöä (ja silti liian vähän). Uinut (myöskin aivan liian vähän). Ja tehnyt opinnäytetyötä. Sekä pari muutakin koulutehtävää - viimetingassa. Lisäksi, koska hyvä työntekijä sairastaa lomalla, olin reippasti yli kaksi viikkoa kipeänä (mutta se ei tietystikään aina estänyt kesäpuuhiani, vaikka kylläkin hidasti tahtia.) Kärsin noin viikon korkeasta kuumeesta, joka lopulta vaihtui yleiseen huonoon oloon, väsymykseen ja heikotukseen, mistä se muuttui kipeään kurkkuun ja turvonneisiin nielurisoihin. Koko sairaskierteen aikana minun ei tehnyt mieli sy