Lots of Brändöm

Tammikuu Numeroin Tammikuu oli bloggauksen aikaa. Into kirjoittamiseen oli suuri ja usein avasiksin tyhjän kirjoitussivun ihan vaan tyhmänkin idean johdosta ja rupesin suoltamaan tekstiä näppiksistä. Hyvä boogie, fiilis ja meininki. Tammikuun kahdenkymmenennen päivän tienoilla postauksia oli kertynyt jo 1/9 koko edellisvuoden määrästä. Tammikuun postausten lukumäärä,  neljätoista  (tämä postaus mukaan lukien), rikkoi melkein blogin aiemmat tammikuut (olemalla tasoissa viimevuoden kanssa - mutta viimevuonna tuli teasereita thaimaasta ja miljoona thaikkukuvapostausta..) ja lopulta tekstejä tuli suollettua siis noin joka toinen päivä kuussa. Bloggausinnokkuus nakerteli muuta luovuuttani, enkä tullut kauheasti "harrastaneeksi" muuta luovaa toimintaa. Mutta niinhän tää elämä menee, kausissa? Taiteiluproggiksia meikäläisellä oli vain yksi . Mutta siitä lisää joskus toiste ;) Kuun viimeisinä päivinä aloitin toista operaatiota, mutta sen syntyminen oli hidasta. Leffoja kävi

Tämän päivän positiivisuus annos tulee tässä. Tämä on lista asioista, joita inhoan muissa ihmisissä . Tämä on lista täynnä valitusta ( kts. kohta nro kolme) . Olemme koulussa eräällä kurssilla käsitelleet tiimityöskentelytaitoja, tiimin kriisejä, tiiminjäsenten luonteenpiireitä ja niiden vaikutusta tiimin toimintaan. Kaiken päätteeksi opimme, että pääasiallisin syy tiimin kriisiin on jäsenten huonot käytöstavat. Tässä listassa kuitenkin esitän minun mielestäni muissa kanssaeläjissä ärsyttäviä piireitä. Nämä eivät ole missään erityisessä ärsyttävyys-järjestyksessä. YKSI: kuorsaaminen ja mässytys Ylipäätänsä kaikki ihmislähtöiset äänet. Kuorsaaminen, raskas hengitys, niiskutus, mässytys. Istuin eräänä kamalana päivänä bussissa, matkalla kotiin. Takanani istui mies, jolla oli paha flunssa ja hän niiskutti hirmuisesti. Hirmuisen ärsyttävällä ja ällöttävällä tavalla. Tunnen, kuinka hetki hetkeltä hartiani kiristyvät, päätäni alkaa jomottaa. Tulee melkein huono olo. Ahdistaa ja ylleni

Totuus naisista on varmaankin se, että totuutta naisista ei ole . Olemme kaikki (onneksi) erilaisia ja omalaatuisia tyyppejä - toiset enemmän, toiset vähemmän - emmekä mitään samasta muotista veistettyjä barbeja, jotka näyttävät, kuulostavat ja ovat samanalaisia. Toinen totuus, jonka voin meistä naisista kertoa on se, että en ymmärrä naisia lainkaan . En sitten yhtään. Olimme parin kaverini kanssa laivalla viikonloppuna ja reissun aikana tajusin jälleen, kuinka epänaismainen nainen olen, vaikka toisaalta olen taas erittäin naisellinen naikkonen. Kummallista. Eilen sitten palasin kotiin. Väsyneenä ja nuutuneena. Liian vähän nukkuneena. Vietinkin kyseisen maanantaini erittäin luovasti. Eksyin internetin ihmeelliseen maailmaan, jonka kautta tsekkasin hollywood tähtien tyylimokat, Victorias Secret mallit luonnossa ja pahimmat mokat mitä jäbä (ja erillinen teksti oli myös muikkeleille) saattaa tehdä tinderissä. Sain selville, että ennen avioliittoa on hyvä ruksittaa ainakin seuraa

Ne huonot ja epäkäytännölliset ideat, eli ne paskat ideat, ovat niitä, jotka tajuaa ihan liian myöhään - sitten kun on mahdotonta enää perua, aivan liian myöhäistä kääntyä takaisin, kun viimeinen hetki jänistää ja paeta kotiin meni just. Tällainen hetki tuli mestarilliselle kauhukaksikolle, minä ja Essi, juuri eilen. Lähdettiin hiihtämään. Wau, mikä upea ja jalo idea. Pimeyteen lähtevät kaksi neitokaista urheina (ja urheellisina), hiki lentää ja kilometrit taittuu. Todellisuudessa kilometrejä taittui lopulta vain 1.8 ja ainut mikä lensi oli me, pyllyllemme mäkeen. Tajusimme kuinka paska ideamme oli ensimmäisessä mäessä. Mäki oli jäässä. Kävelijät ja juoksijat olivat tampanneet sen epätasaikseksi, kovaksi mökkyräksi. Lunta ei ollut nimeksikään. Sellaista hiihtoon osittain liittyvää termiä kuin " latu " ei ollut tunnettavissa.  No mutta, sitä oltiin kuitenkin sinne asti lähdetty, niin vaikka sillä suomalaisella sisulla sitten mennään koko reitti loppuun asti. Ensimmäis

Aina välillä pelkään, että minusta ei ole toimintaterapeutiksi. En ymmärrä mitä toimintaterapeutti tekee. En teidä, mitä minun pitäisi (nyt "jo" tässä vaiheessa, puoli vuotta opiskelleena) osata. (vastaus: ei vielä paljoa mitään) Mikä minusta tulee kun valmistun ja onko tämä se minun juttuni? Mitä sitten jos tämä ei ole minun juttuni?  Laittakaas tämä biisi soimaan taustalle kun luette tätä. Hyvä biisi, jonka sanomaa kannattaa pohdiskella! Mua saa ja mua täytyy valistaa (muutkin mokaa)! Tänään en pelännyt. Tänään minun piti yrittää selittää muutamalle muulle opsikelijalle, mitä toimintaterapeutti tekee. Hymyilin, naurahdin ja sanoin, etten ole todellakaan varma. Hapuilin jonkin epämääräisen, ympäripyöreän "öö no vähänniinku ja sit niinku kuitenkin.."- tyylisen vastauksen. Ja saman vastauksen antoi koko meidän ryhmä. Ryhmän kanssa pohdittiin asiaa, ja toden totta - vaikka me ollaan opiskeltu sellaista ihmeellisetä ammattiallaa kuin toimintaterapia jo puoli vuot

Blogitekstin tämänpäiväinen otsikko on sanaleikki. Se tarkoittaa kahta asiaa, joista voi joko valita paremman tai hyväksyä molemmat - sillä molemmat ovat tosinta totta. Lausahdus voi meinata joko sitä, että täällä mä nyt bloggailen sellaisen pimun kun Elli kanssa tai sitä että Anna Mä Bloggan-blogin pimu Elli on täällä mun kanssa. (tai sitä, ettei se tarkoita mitään. Voi myös olla, että se oli vain villi idea joka pyörähti päähäni kaiken muun paskan mukana. Hyvin mahdollista.)  Mutta siis, tänään bloggaillaan Anna Mä Bloggaan-blogin Ellin kanssa. Tämä meidän yhteistyön hedelmä. Nauttikaa. Mitä tekisin jo olisin... ... raskaana . Voi ihmiset, että mä itkisin. Tikkuun pissattuani juoksisin housuitta ympäri asuntoa ja eläisin ihan eri svääreissä. Rupeisin miettimään, että milloin oli viime kerta ja olisiko isänä Reino vai Pekka. Sitten alkaisi pohdinta siitä, kenelle kertoisin - vanhemmille, ystäville, sille Reinolle tai Pekalle. Johan sitä ihan sekoaisi, ja päähän tulisi vielä

Heräsin yhtenä aamuna ihanaan lumisateeseen. Tykkään pehmoisesta lumesta ja lumisateesta. Miinuspuolena löydettäköön lumitöiden tekeminen, mutta edellämainittuna päivänä lähdin kouluun, joten en "päässyt" lumitöihin. Ihan harmitti olla koulussa niin kivalla säällä. Lunta on nyt sadellut tänne eteläsuomeen säännöllisen epäsäännöllisesti. Yhtenä päivänä kävin Iitan kanssa lenkillä umpihangessa, ihanassa aunringonpaisteessa ja me molemmat oltiin niin iloisia. Nyt parin päivän ajan on lämpötila heilunut muutaman miinus ja muutaman plusasteen välillä, tiet ovat jäätyneet liukkaaksi luistinradaksi, lätäkköjä ja loskaa on kaikkialla. Onneksi saan nauttia muutaman päivän ajan ihanasta vapaasta, poissa koulusta sekä töistä. Luksusta. Töistä minulla on muutenkin taukoa nyt, kun menen seuraavan kerran vasta ei ensi vaan sitä seuraavalla viikolla duuniin. Mitenköhän mä pärjään yli viikon ajan ilman duuniasua? Veikkaan, että aika hyvin - olen selviytyjä ;) Kerkesin yhtenä päiv

... no ihan aluksi sanottakoon, että Onni on muunmuassa yksi tallilla asusteleva suomenhevonen, johon olen ehkä hiukan ihastunut. Niin mukava heppis <3 V alitettavan usein ihmiset keskittyvät elämässä siihen mikä on huonosti, mikä ei ole hyvin ja missä mättää. Missä milloinkin on jotain vikaa, omia virheitään on vaikea myöntää ja epäonnistua ei saa. Ei sillä, etten koskaan itse syyllistyisi (kröhmm..) itseni vähättelyyn, muiden syyttelyyn sekä siihen, kuinka sitä vettä taas sataa, eikä aurinkokaan koskaan paista. (ja lisäksi pitää herätä aikaisin ja mennä töihin... ei hyvin mene). Eli en, en todellakaan ole mikään pyhimys tämän asian suhteen, mutta yritän usein parhaani. Yritän nähdä joka päivässä hyvää. Yritän olla tuomitsematta muita. Yritän keskittyä postiivisiin asioihin. Ja aika usein se on minulle helppoa. Minua kutsutaan myös välillä yltiöpositiiviseksi. Minun mielestäni on mahdottoman tylsää olla "masentunut", surullinen tai vihainen. Koen edellä mainittuja tun

keskiviikkona 13. maaliskuuta 2013 kirjoitin postauksen " Muutama viisi asiaa ".  Ajattelin kirjoittaa jonkun simppelin faktapostauksen ja yritinkin etsiskellä, että olenko kirjoittanut jotain vastaavaa aikaisemmin. Suunnitelmani muuttui heiti kun näin tuon aiemmin mainitun postauksen. Teen sen uudestaan. Katsotaan miten asiat ovat muuttuneet, jos ovat... Viisi asiaa jotka teet päivittäin. 1. Selaan instagramia (useaan otteeseen) 2. Syön (paljon) 3. Harjaan hampaat 4. Ulkoilutan koiran (nykyään on ollut harmillisen paljon päiviä, kun en ole ehtinyt Iitaa lenkittää työ- ja koulukiireiden ja -kombinaation takia) 5. Hölmöilen, heitän paskaa läppää ja nauran mahdollisimman paljon tämä lista on aika samanlainen, kuin aikaisempi. Viisi kirjaa, joita suosittelet muille. Alkemisti, EatPrayLove, Harry Potterit, Ihmeellinen Mieli, Eragon- sarja tämäkin lista on pysynyt suhteellisen muuttumattomana ;) tämä kysymys muuten on todella vaikea, sillä tykkäilen niin paljon eri

Jos unohdetaan kaikki meikäläisen mukamastaiteellinen lahjakkuus, yli kymmenen vuoden ratsastusharrastus, yli kahdenkymmenen vuoden koiraperheessä asuminen sekä jonkinlainen kykyni painaa kameran laukaisijaa ja sillointällöin liikutella koipiani "RUN BITCH RUN"-juoksulistan tahdissa. Nyt paneudutaan niihin asioihin, jossa meikäläinen on oikeasti hyvä. Ruikutan usein siitä, että en ole oikeasti hyvä missään. Olen hyvä ja ehkä tavallista parempi useassa asiassa, mutta en ole missään harrastuksessani loistava. Ja minähän haluan olla loistava kaikessa mitä teen. En sen vähempää. Juttelin yhtenä iltana erään duunikaverini kanssa hyvinkin henkeviä kaikenlaisesta ja samalla pähkäilin ääneen blogini kanssa painiskelemaani ongelmaa: haluaisin osata kirjoittaa hienoja mielipidekirjoituksia. Ja ennen kaikkea haluaisin omata niitä hienoja ja upeita mielipiteitä. Minun tavallisesta bloggaustyylistä poikkeavat mielipide- ja ajatustekstit tuntuvat olevan porukan suosiossa ja koska its