Paskin Idea Koskaan

Ne huonot ja epäkäytännölliset ideat, eli ne paskat ideat, ovat niitä, jotka tajuaa ihan liian myöhään - sitten kun on mahdotonta enää perua, aivan liian myöhäistä kääntyä takaisin, kun viimeinen hetki jänistää ja paeta kotiin meni just. Tällainen hetki tuli mestarilliselle kauhukaksikolle, minä ja Essi, juuri eilen. Lähdettiin hiihtämään. Wau, mikä upea ja jalo idea. Pimeyteen lähtevät kaksi neitokaista urheina (ja urheellisina), hiki lentää ja kilometrit taittuu. Todellisuudessa kilometrejä taittui lopulta vain 1.8 ja ainut mikä lensi oli me, pyllyllemme mäkeen.

Tajusimme kuinka paska ideamme oli ensimmäisessä mäessä. Mäki oli jäässä. Kävelijät ja juoksijat olivat tampanneet sen epätasaikseksi, kovaksi mökkyräksi. Lunta ei ollut nimeksikään. Sellaista hiihtoon osittain liittyvää termiä kuin "latu" ei ollut tunnettavissa. 

No mutta, sitä oltiin kuitenkin sinne asti lähdetty, niin vaikka sillä suomalaisella sisulla sitten mennään koko reitti loppuun asti. Ensimmäisessä vastaan tulevassa alamäessä (joka tuli siis heti ensimmäisen mäen jälkeen) Essi mötkähtää mäkeen. Meikäläinen meni edeltä ja pysyin pystyssä ansiokkaasti mäen loppuun asti. Hirmuisella vauhdilla, epätasaisella ja liukkaalla alustalla ja kaikintavoin kuun ja tähdien asennon, merkuriuksen kallistuskulman, hiihdon kusipäisen jumaltaren ja ylempien voiminen saattelemana sukseni kiitävät eteenpäin. Nään edessäni olemattoman "latumme" ylittävän kävelypolun - joka on hiekoitettu. Sillä sekuntilla tajuan, että todennäköisesti maistelen maata suksieni napatessa kiinni hiekoituskiviin. Ja niinhän siinä kävi, meikäläisessä olisi hiukan ennustajan virkaa. Pannutan kovaan, kylmään ja jäiseen maahan mitenkäs muuten kuin mahalleni.

Mahani päällä on onneksi paksu ja turvaava pehmuste. Polvi otti osumaa pahiten. Hiukan sattui myös (näin yhtään hienostelematta) toiseen tissiin (:D) ja hiukan maata kosketteli myös kyynärluun puoleinen osa molemmista käsistä. Siinä sitten hämmästyneenä katselen, että kauempana mäessä makoilee myös Essi. Hiukan ehkä päässä heittelee, mitäs sitä oikein tapahtui? Ohi sattui juoksemaan myös kuusipäinen treeniseurue. Oli jäbillä varmaan hauskaa katseltavaa. Etenkin kun meikäläinen päivittelee "ai, polveen sattuu".

Sisukkaat sissit nousevat kuitenkin ylös ja siinä matkaa jatkaessa jopa polven kipu hiukan hellitti. Essi pyllähti mäkeen vielä pariin otteeseen. Meikäläiselle ei onneksi sen suurempia haavereita sattunut. Mikäli sitä, että Essi heilautti minua sauvalla ohimoon ei lasketa (ja eihän sitä lasketa, etenkään kun terä ei onneksi osunut!)

Eilinen hiihtoreissu oli paskin idea ikinä. Niinkuin kotona asian (jälleen kerran näin lainkaan hienostelematta) ilmaisin.
Lähdettiin sitten läheiselle kentälle liustelemaan, tuli huomattavasti parempi mieli.
DSC_0478 DSC_0524
DSC_1132 DSC_1313
Thaimaan matka ei onneksi ollut paskin idea ikinä. Se oli aivan loistava ja ihana idea <3
Samaa ei voi sanoa siitä ideasta, että mennään toisen kerran käymään Chicken Islandilla... Hyrr...




Näitä maailman paskimpia ideoita on varmaan yksi jos toinenkin tehnyt ajan saatossa.
Tänään kipeän polven kanssa salille kyykkäämään lähteminenkin olisi voinut olla maailman paskin idea, mutta onneksi oletus osoittautui vääräksi - okealla liikevalinnalla sain rauhassa tehdä liikkeitä polven enempää valittamatta.

Yksi paskimmista ideoista, joita olen saanut on myös ollut muunmuassa ruotsin aloittaminen jo ala-asteella. Saman idean seurauksena syntyi minua edelleen seuraava ruotsiviha. Joku hieno ideani oli myös joskus kokeilla juoksemisen aloittamista, lökäreissä. Kokeilun jälkeen syntynyt juoksuviha on onneksi ollut pois karistettu jo lähes parin vuoden ajan. Ehkä näin käy joskus myös ruotsin opiskelun kanssa.

Näin äkkiseltään ei tule muita hienoja ideoitani mieleen - olen ilmiselvästi päässyt niistä yli. Nuo kaksi edellä mainittua ovat kuitenkin asioita joita oikeasti lähestulkoon kadun.

Mutta se jos mikä on varmaa, että meikäläinen saa näitä hienoja ideoita myös jatkossa. Ja tässä vielä yksi: kuvittelin vuosi sitten Essin kanssa avannossa käydessämme, että avannon vesi olisi niin matalaa, että siinä yltäisi pohjaan ja päätin ratkaista kylmän veden ongelman hyppäämällä veteen - jalat yltäisivät pohjaan ja olisin pikaisesti käväissyt avannossa. Tajusin idean paskuuden siinä vaiheessa kun upposin upsukkeliin jääkylmään veteen ja tuntui, etten meinaa päästä takaisin pinnalle, kylmyyden painaessa keuhkoja kasaan. Ehkä siinä rytäkässä pari aivosolua kuoli, mutta elossa ollaan edelleen. Ja tälle paskalle idealle olen onneksi naureskellut alusta asti.

Kommentit