Lots of Brändöm

Olen vuonna 2014 kirjoittanut postauksen siitä, kuinka kiitollinen olen kaikista matkustus mahdollisuuksistani . Aina välillä luen suurella ylpeydellä vanhoja postauksiani (kun jotenkin olen onnistunut välillä kirjoittamaan todella fiksusti, välillä taas tekisi mieli vain poistaa kaikki aiemmin kirjoittamani tekstit niiden kökön muodon vuoksi - ihan niinkuin sitä ei nykysisin kirjoita "tökösti"), mutta tänään ajattelin korjata tuota aiemmin kirjoittamaani postausta. Ja lisäksi se vaatii täydennystä. Toteutetaan tämä postaus nyt kuitenkin samalla rakenteella ja osittain samalla tekstilläkin, pienin muutoksin kylläkin ;) Meikäläisellä on hirveä tarve keksiä joku matkakohde kesäksi, mutta tällähetkellä päässä raksuttaa tyhjää, enkä oikein tiedä mitä haluaisin... :D Ja muutenkin hirmuinen matkakuume ja halu pois täältä edes hetkeksi. TRAVEL IS THE ONLY THING YOU BUY THAT MAKES YOU RICHER Olen nähnyt vapaudenpatsaan ja ihaillut auringonlaskua Empire State Build

Siitä on aikaa, kun olen viimeksi blogia päivitellyt. Ja jotenkin tuntuu, että kynnys kirjoittamisen aloittamiseen vain kasvaa, mitä pidemmäksi tauko etenee. Tuntuu, että sitä pitäisi olla jotain ihan huisia kirjoitettavaa ja kerrottavaa, mutta tosiasiahan on, että meikäläisen arki pyörii samoissa, tutuissa ympyröissä kuin aina ennenkin, eikä elämässäni ole tapahtunut oikein mitään merkittävää. Tänään koulussa käsiteltiin sitä, kuinka ryhmäterapiassa olisikin tärkeää, että jokainen ryhmäläinen pääsisi sanomaan jotain, tai jollain tavalla ilmaisemaan itseään, ensimmäisen kahdenkymmenen (mieluiten jo kymmenen) minuutin aikana ryhmän alettua - se lisää sitoutumista ja ryhmään kuulumisen tunnetta sekä (kaikista tärkeimpänä) madaltaa henkilön osallistumiskynnystä . Mitä aikaisemmassa vaiheessa kaikki ryhmäläiset ovat osallistettu, sitä helpompi heidän on avata suunsa myös jatkossa. Blogaamisessani on tapahtunut kyseinen ilmiö. Kirjoittamiseni maaginen kahdenkymmenen virtuaaliminuutin raja