Lots of Brändöm

Eilen oli taas niitä päiviä, kun olisi aamusta alkaen vain tehnyt mieli jäädä makaamaan sänkyyn. Meikäläinen avautui toissa illalla whatsapissa kaverilleni siitä, että vaikka en koe olevani väsynyt tai uupunut, niin siitä huolimatta tuntuu, että on liikaa puuhaa, eikä lainkaan vapaa-aikaa - on koulua, töitä, välillä molempia samana päivänä. Jos kumpaakaan edellämainituista ei ole, niin minulla on to do listalla sitä ja tätä ja pitäisi käydä tuolla, nähdä tyyppiä x ja y ja ö tai vähintäänkin käydä kaupassa ja tehdä ruokaa, käydä salilla tai juoksemassa. Sellaisia ollaan ja löllöillään päiviä meikäläisellä ei ole, enkä oikein osaa sellaisia kaivatakaan. Mutta totuushan on, että niitähän tässä tarvittaisiin. Olen nyt huomattavasti vähentänyt työvuorojani antamalla niitä pois, niin nyt pitäisi kohta  toivottavasti edes hetkeksi vähän helpottaa. Kesää ja lomaa odotellessa, jos sitä kerran vuodessa saisi ottaa kunnon lepoa :) Eilen aamulla heräsin superväsyneenä, vaikka menimmekin vas

Tänään on onnellisuuden päivä, ja meikäläisellä oli ihan huippu päivä! Kuten varmaan joskus viimeksikin Onnellisuuden Päivästä kirjoittaessani, kirjoitan jälleen uudestaan:  on jotenkin hassua, että onnellisuutta pitäisi juhlistaa vain yhtenä päivänä vuodessa ja aivankuin onnellisuuteen olisi lupa vain erikoistilanteissa. Samalla tavalla kuin ystävänpäivä, miksei jokainen päivä voisi olla ystävänpäivä ja onnellisuuden päivä ? Peruspositiivisena ihmisenä, jolla on tapana (yleensä) ajatella kaikista pääasiassa hyvää, on meikälisestä välillä vaikea ymmärtää esimerkiksi facebookissa leviäviä "kirjoita kolmen päivän ajan kolme asiaa mitkä ovat hyvin/mitkä tekevät iloiseksi" - tyylisiä juttuja. ... Tänään minut ehkä onnellisimmaksi teki se, että sain viimein verhot asuntoni jokaiseen ikkunaan. Ja ne sopivat täydellisesti. Näyttää niin hyvältä <3 Olen niin iloinen. Asunto rupeaa hetki hetkeltä näyttämään enemmän ja enemmän järkevältä ja minun näköiseltä. Valmiimmalta. Lisä

Moni kyselee aina silloin tällöin, että miltä tuntuu asua nyt omassa kodissa, ihan yksin . Miten meni eka yö ja sitä rataa. Vastaus on, että eihän tämä mitenkään erikoiselta tunnu, mutta ihan mukavaa on ollut. Tämä on ensimmäinen viikkoni omassa kodissa, vaikkakin olen porukoiden luona käynyt syömässä lähes joka päivä. Olen himona vain roudannut kamoja tänne läävään ja yrittänyt järjestellä niitä joihinkin kaappeihin mistä saattaisin tajuta etsiä niitä myöhemmin, ja ehkä saattaisin löytää ne vielä joskus. Ihan hirmuisesti en ole kuitenkaan kotona ehtinyt lusia, on tullut viiletettyä tuolla porukoilla, kaupassa, koululla, (salillakin kävin,) lenkillä (iipun kanssa) ja ties missä. Ehkä se on ihan hyvä, eipä ainakaan pääse kokemana yksinäisyyttä tässä luksusmaisessa 43.5 neliössä ihan yksinään. Joka päivä meikäläisellä on myös käynyt porukkaa kylässä. Nessujakaan en ole tarvinnut (paitsi nyt tähän ilkeään kevätflunssaan), enkä ole itkenyt itseäni uneen. Korkeintaan teki mieli tirauttaa

Kuten viime postauksen lopulla mainitsin, on meikäläisen reissukuume noussut - ja kohisten. Onneksi vaivoille kuitenkin on olemassa - ja tulossa - helppo, nopea ja ihana (ei kuitenkaan halpa) ratkaisu. Haaveiltiin jo vuosi sitten kesällä Essin kanssa reissuun lähdöstä, mutta jokin (lue: suomen hyvä sää ja äkkilähtöjen puute) sai meidät suunnistamaan lomallamme mökille - ja reissu jäi toteuttamatta. Unholaan tämä unelman ei kuitenkaan painunut, vaan jäi sillätavalla todella ärsyttävästi kaivelemaan mieltä. Se jäi hampaankoloon kuin mikäkin herkullinen pulled pork palanen.  Vuosi sitten meikäläinen kävi keväällä Islannissa. Kesällä meidän piti toteuttaa edellämainittu suunnitelma, mutta se jäi. Talvella hinku jonnekkin paisui niin valtaisaksi, että päätettiin (päätös tehtiin suhteellisen aikaisin kuitenkin) ottaa ja lähteä reissuun. Pitkien pähkäilyjen jälkeen kamppailussa Rooma-Lontoo, vei (kuten erinomaisen hyvin tiedätte) Lontoo voiton, täpärästi. Heti Lontoosta kotiuduttu

Tämä on näitä busy doing nothing special postauksia part 2359328000459770000. Mitä meikäläinen on tehnyt viime blogitekstin kirjoittamisen jälkeen, tässäpä ne listalla: -Olen hommaillut vakuutuksia , hakenut kämpän avaimet ja käynyt katsomassa sen ensimmäisen kerran. Ja avainten haun takia melkein möhästynyt koulusta. -Osallistunut todella moneen lihaspistariin koulussa (ja ne ovat menneet kohtuullisen hyvin). Tällähetkellä lueskelen tuki- ja liikuntaelimistön tenttiin. - Siivonnut enemmän kuin koskaan aiemmin. Ja kyllä, inhoan siivoamista edelleen. Onneksi suurinosa siivouksesta on nyt viimein ohi. Ja onneksi Essi oli auttamassa - siltä siivoushirmulta ei jäänyt mikään huomaamatta. -Olen hoitanut kämpän wifi:n ja digiboxiasiat kuntoon. (first things first) -Kävin juokemassa kymmenen kilometrin lenkin aikalailla keväisissä vaatteissa - ja huhhuh, mikä soija! Muutoin en ole tehnyt mitään urheilullista, kärvistellyt vain itseinhossani. -Olen käynyt aivan liian monta