Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2017.

Metsässä

Kuva
    Viihdyn täälä. Veetin kanssa kahdestaan. Metsässä. Nyt, kun vielä on kaunista. Kaikkialla on värejä. Kauniita värjeä. Ja Veetikin viihtyy. Metsässä. ja viihdyn täälä hänen kanssa. Missä vain.  ♥ (vaikka välillä vaikutan kuulema vähän mökkihöperöltä. Etenkin silloin, kun ulkoilutan kissaa.  Ei kuulema kukaan tee sellaista. Täälä. Mutta mäpä en ole kuka tahansa ;D) ... Sumu valtasi Oulun muutamaksi päiväksi. Ja näin sydämeltään Vantaalaisena oli se ihan pirun outoa, että sumu leijaili kaupungin yllä kokonaiset kaksi päivää - milloinkaan poistumatta. Ei meillä vaan "kotona" homma toimi niin. On sielä sumua, mutta ei koskaan yli 48 tuntia putkeen. Ei edes 24 tuntia :D Nämä kuvat on otettu reilu viikko sitten, kun sumusta ei ollut tietoakaan. Silloin, kun pääkaupunkiseudulla paistoi aurinko, oli täälä pilvistä ja kylmää. Just.  Ja myönnän: olen käyttänyt jo paksua kaulahuivia ja pipoa! Alan epäilemään, ett

Pitkästä aikaa kuvia Veetistä

Kuva
Käytiin tänään Veetin kanssa ulkona. Oli aika nätti sää, aurinko pilkahteli välillä pilven takaa, välillä ripotteli hiukan vettä (mikä nyt ei ollut ihan niin mukavaa, mutta huvittavaa). Syksyn värejä näkyy jonkinverran kuvissa, mutta vielä sitä luonto yrittää sinnikkäästi pitää kiinni kesäkarvastaan. Veeti oli ulkona ihan sekaisin. Se tykkää ihan hirmuisesti tästä uudesta seikkailumaastosta ja painelee metikössä kuin mielen köyhä. Välillä meikäläistä hiukan pelotti, että katti painelee pää viidentenä jalkana niin pahasti pöpelikköön, että jää joko hihnastaan kiinni johonkin, tai katoaa. Onneksi kissat ovat siitä mukavia eläimiä, että näin juostessaan ne ottavat spurtteja ja lyhyitä pyrähdyksiä, minkä jälkeen pysähtyvät, kunnes taas pinkaisevat liikkeelle. Niinpä kissa ei missään vaiheessa kadonnut näköpiiristä, vaikka aika pitkälle välillä juoksikin. Kissan ilomielistä poukkoilua oli ihana seurata. Kameran kannalta välillä hirvitti, kun mentiin läpi aikamoisista ryteiköistä. K

Kuulumisia

Kuva
Ouluun kuuluu hyvää. Asuntoa voisi alkaa hissunkissun kutsumaan kodiksi, vaikka viimeiset tarvarat edelleen etsivät paikkaansa. Eikä makuuhuoneen televisiota ole vielä ehditty asentaa seinälle. Veeti viihtyy hyvin ja tuntee olonsa erittäin kotoisaksi. Oikeastaan se on ollut kuin kotonaan jo ensimmäisestä päivästä alkaen. Se on jopa ehtinyt jo hypätä tippua parvekkeen kaiteelta alas ja karata. Tuli kuitenkin itsekseen kotiin. Raukka parka yritti alakerran naapurin aidan päältä hypätä takaisin parvekkeelle. Ei onnistunut. Mama pelasti. Meillä on siis nykyisin verkko parvekkeella. On katti senkin pitävyyttä jo ehtinyt testata. Lisäksi muutaman päivän sisällä pitäisi saapua astianpesukone! Tätä on odotettu monta vuotta Viimein voin alkaa huoletta sotkemaan astioita, eikä tarvitse syödä samalta lautaselta 5 kertaa, kun ei jaksa tiskata! :D Olen löytänyt jo tieni uudelle salilleni ja en voi muuta kuin kehua Ritaharjun EasyFittiä! Erittäin mukava ja kiva paikka! Muu