Lots of Brändöm

Aloitetaan postaus kuvasarjalla joistan ruuista mitä syötiin Kroatissa viime kesänä. Mustekalarisotto. Ja jäätelö <3 Olen nyt ollut noin kuusi viikkoa FitFarmin SmartFit verkkovalmennuksessa mukana ja nautin suunnattomasti "tiukan", tarkkaa laaditun ja ennaltamäärätyn ruokavalion noudattamisesta . Minulle oli helppoa noudattaa tarkkoja ohjeita ruokailusta (äh, taas sama asia kuin ekassa lauseessa sanottu vaan eri tavalla uudestaan... what ever). Minun oli helppo pidättäytyä herkuista, mieliteoista, napostelusta ja sun muusta, sillä perusteella että "se ei kuulu ruokavalioon, sitä ei saa syödä". Olen varmaankin jollaintavalla sadisti , kun tällainen suhteellisen askeettinen ja rajoittunut elämäntyyli (ruokailutyypi) sopii minulle erittäin hyvin. Nautin suunnattomasti kerran viikossa tehdyistä kauppareissusta (kun ostin kaiken seuraavalle viikolle), lihan punnitsemisesta joka aterialle ja tarkoin määritellyn hiilihydraattimäärän valmistuks

Eli postaus täynnä repaleisia ajatuksia aiheesta ulkonäkö.  Ehkä aikas masentava postaus :D En ole koskaan pitänyt omasta ulkomuodostani. En ole oikeastaan koskaan pitänyt itseäni järin kauniina tai silmäänpistävänä taikka katseitakääntävänä tyyppinä (jollei sitten lasketa mukaan hämmennyksensekaisten katseiden kääntyminen, kun hölmöilen menemään). En mielestäni näytä hyvältä oikeastaan missään vaatteissa, sen takia usein ajaudunkin pukeutumaan vain mukaviin lökäreihin tai juoksuhousuihin. Opikas karu aloitus. (Tämä postaus on kirjoitettu jokin aika sitten ja jäänyt odottelemaan oikeaa julkaisuhetkeä, ehkä juuri tänään en olisi aloittanut kirjoittamaan juuri noin ( vähän vain noin ), mutta saatte jälleen kiinni ideasta...) En ole koskaan ollut hoikka tai hyvässä kunnossa - olen nuorempana (ala-aste, yläaste, lukio) vihannut liikuntaa ja rakastanut syömistä. Rakkaus ruokaan on säilynyt kaikkien näiden vuosien jälkeen. Suhde liikuntaan on hiukan muuttunut vuosien varrella ( Klikkaa

Kymmenen plus yksi asiaa, jotka voisin lisätä ostoskoriin niinkun nyt heti. #1 Uudet juoksukengät. Lupasin itselleni, että jos paikka Helsinki City Runissa (O'Learys Running Team) irtoaa , niin meikäläinen saa ostaa uudet "maratonkengät" ja olenkin jo hiukan katsellut, että millaiset ne voisivat olla. Pitää ainakin käydä jostain kaupasta testaamassa eri malleja ja sitten katsoa, jos ne vaikka saisi aikaiseksi tilata netistä. Hinku olisi ostaa esim. Nikeltä jotkut customized kengät, jotka saisi itse tuunata juuri oikean värikseksi ja näköiseksi... ;) Saa nähdä kuinka käy. #2   Uudet Raybanit. Minulla on kultasankaiset ja ruskealinssiset reiskat jo ennestään ja diaggailen niistä edelleen ihan kybällä ja ne sopivat meikän päähän kuin.. noh, mikä nyt päähän voi sopia. En ole päivääkään katunut kyseisten lasien ostoa, mutta nyt haluisin reiskoille kaverit. Vähän erilaiset, mahdollisesti eri malliset (ja esimerkiksi mustat) jotka sitten sopisi muunlaiseen outfittiin ;)

Guuglailin hiukan aiheeseen liittyvää, hyvää ja F:llä alkavaa otsikkoa ja tässä selitys tälle otsikolle: As nouns the difference between dude and fellow is that dude is (slang) a man while fellow is (lb) a colleague or partner .   As verbs the difference between dude and fellow is that dude is to address someone with the term of address while fellow is to suit with; to pair with; to match .   As an interjection dude is (slang) a term conveying excitement.   As an adjective fellow is having common characteristics; being of the same kind, or in the same group . Essin kanssa merkkaillaan toisiamme aina ties minkälaisiin kuviin instagramissa. Pääasiassa ne ovat aina jotain kissoihin, crazy cat ladiyteen, booteyhin, koiriin (corgeihin), sinkkuuteen, juopotteluun, matkusteluun tai noh, johonkin muuhun huvittavaan liittyvää. Viimeisimpiä Essin merkkauksia onkin tämä kuva, joka summaa meikäläisen miesjahdin tarkoituksen ihan semihyvin. Pari pikkujuttua puuttuu, mutta ne voin va

Ihmismieli on siitä jännä juttu, että se muodostaa meille ajatuksia, oletuksia ja ennakkoluuloja asioista joita olemme nähneet, kuulleet ja kokeneet. Yksikin huono kokemus saattaa saada aikaan erittäin voimakkaat ennakkoluulot, jotka juurtuvat syvälle kuin voikukat nurmikolle. Minulla tällaisia "voikukkia" on ollut ainakin nämä kaksi, jotka nyt tässä postauksessa esittelen. Kuten olen ehkä joskus aiemmin saattanut mainita, en ole aina pitänyt liikunnasta edes siinä määrin mitä nyt. En ole koskaan ollut se himourheilija taikka muutoinkaan urheilullinen tyyppi. Syöminen, lukeminen, elokuvat, piirtäminen, valokuvaus ja koiran kanssa metsälenkkeily (sekä ratsastus) on aina ollut enemmän meikäläisen juttu. En edelleenkään pidä mistään pallopeleistä (lähestulkoon pelkään erilaisia kohti lentäviä palloja) tai joukkueurheilusta. Olen henkeen ja vereen yksilösuorittaja. Nuoruuden liikuntavihani rajautui lähestulkoon kaikkiin muihin lajeihin paitsi ratsastukseen ja hiitämiseen (s

Googlettelin hiukan, että mitä kaikkea tuo F-Sarja voikaan tarkoittaa ja mihin se voi liittyä. No, enpä löytänyt muuta kuin viittauksen F-ryhmään , joka on siis ralliluokka. Ja sitten on tietty joku F sarja autoja esim. Fordill a... Toivottavasti tällä itsekeksimälläni jutulla ei nyt ole sen enempää merkityksiä, jotka eivät ole minulle valjenneet. Olisi todella noloa puhua aina jostain todella pervosta, vaikka tarkoitan aina tätä muutaman poistauksen settiäni. Tämä postaus on yksi F-sarjan postauksia, joka olisi ehkäpä pitänyt julkaista ensimmäisenä, mutta viimepostauksen lopulla rupesin vasta miettimään, pitäisikö minun avata tätä asiaa jollain tavoin... Noh, tässä se avaus nyt sitten tulee. Mikä F-sarja? F- sarja on ns. postaussarja, jonka postaukset tunnistat F-kirjaimella alkavasta otsikosta. Sarjalla ei ole virallista teemaa, vaan postausten aiheet vaihtelevat laidasta laitaan. Olen ainakin näin aluksi pohtinut, että tämä setti ei välttämättä sisältäisi kuvapostauksia, vaan k

Joku voisi kutsua minua huonoksi ystäväksi. Olen niitä ihmisiä, joista ei saata kuulua mitään yli kuukauteen. Olen niitä ihmisiä, jotka eivät melkein koskaan tekstaa ensin. Tai soita. Jollei ole asiaa. Olen niitä ihmisiä, jota unohtavat vastata viesteihin. Olen niitä ihmisiä joille sanotaan, että sulla " ei ole koskaan aikaa " (ainakaan samaan aikaan kuin toisella) ja että " sun pitäs tsemppaa " (thanx)   There are some people in life that make you laugh a little louder, smile a little bigger and live just a little bit better Olen kuitenkin niitä ihmisiä, joka ei kerro toisen salaisuuksia koskaan kenellekään. Olen niitä ihmisiä, jotka eivät tuomitse (ainakaan järin pahasti, paitsi silloin, kun olen itse ollut oikeassa... jk, no ei vaineskaan... heh) ja yrittävät ymmärtää. Olen niitä ihmisiä, joiden mielestä järin moni asia ei ole noloa. Olen niitä ihmisiä, jotka kyllä yrittää, vaikkei siltä saata päällepäin näyttää. Olen niitä ihmisiä,

O len hyvin perhekeskeinen ihminen ja sukulaiseni ovatkin minulle erittäin tärkeitä. Meillä on pienestä pitäen ollut mökillä erittäin tiivis ja mahtava porukka eri ikäisiä serkuksia (ja pikkuserkuksia), joiden kanssa on sitten tullut tavallaan kasvettua yhteen. Muutoinkin minulla on vain "kaksi serkkua", sekä tietysti kolmas, nuorin serkkuni, jonka miellän ennemminkin kummitytökseni meidän yli 18 vuoden ikäeron takia... Ylipäätään meidän serkusporukan läheisiin suhteesiin vaikuttaa varmasti pieni ikäeromme. Sekä tietysti äitini suvun hullut geenit... Kun hain innokkaana asuntoa muuttaakseni pois kotoa, olin aluksi hiukan pettynyt (ja myös kovin huvittunut) siitä, että muutin vain puolentoista kilometrin päähän kotoa. Tämä on kuitenkin ihan ok. On kiva, kun porukoille on niin lyhyt matka (auto ja aina täysi jääkaappi on lähellä). Lisäksi serkkuni muutti lähestulkoon naapuriini, noin parinsadan metrin päähän, tyttöystävänsä kanssa. Minusta onkin ihanaa aina välillä kä