Food

DSC_7935 DSC_8791 DSC_7755 DSC_7828 DSC_7832DSC_8074 DSC_8078 DSC_8477 DSC_8482 DSC_8535 DSC_8702 DSC_8704
Aloitetaan postaus kuvasarjalla joistan ruuista mitä syötiin Kroatissa viime kesänä. Mustekalarisotto. Ja jäätelö <3


Olen nyt ollut noin kuusi viikkoa FitFarmin SmartFit verkkovalmennuksessa mukana ja nautin suunnattomasti "tiukan", tarkkaa laaditun ja ennaltamäärätyn ruokavalion noudattamisesta. Minulle oli helppoa noudattaa tarkkoja ohjeita ruokailusta (äh, taas sama asia kuin ekassa lauseessa sanottu vaan eri tavalla uudestaan... what ever). Minun oli helppo pidättäytyä herkuista, mieliteoista, napostelusta ja sun muusta, sillä perusteella että "se ei kuulu ruokavalioon, sitä ei saa syödä".

Olen varmaankin jollaintavalla sadisti, kun tällainen suhteellisen askeettinen ja rajoittunut elämäntyyli (ruokailutyypi) sopii minulle erittäin hyvin. Nautin suunnattomasti kerran viikossa tehdyistä kauppareissusta (kun ostin kaiken seuraavalle viikolle), lihan punnitsemisesta joka aterialle ja tarkoin määritellyn hiilihydraattimäärän valmistuksesta ja lopulta jakamisesta pieniin muovikippoihin jokaista ateriaa varten. Se pieni ilkikurinen puoli minusta tykkäsi myös siitä, kun kieltäydytään leivästä, herkuista, rasvasta ja noh, oikeastaan kaikesta hyvästä. Onko tämä outoa?

Moni sanoi minulle, ettei minun ole mitään järkeä osallistua tällaiseen valmennukseen ja useat kyseenalaistivat myös sen miksi osallistun (laihduttaminen, itsensä kiusaaminen, mikä?). Osan mielestä ruokavalio oli täyttä kuraa, idea huono ja minun olisi ihan turha osallistua. Niin, ja kaikki tällaiset fitnessjutut on muutenkin ihan tarpeettomia ja huonoja. Jostain syystä sitä on tässä kuitenkin tullut elettyä niiden ylimääräisten liikakilojen kanssa (joita ei nyt ihan hirveästi onneksi ole, mutta sen verran että ne ovat omaa silmää häirinneet jo useita vuosia), joista puhuttiin viime postauksesta, mukamas terveellisistä elämäntavasta ja ruokavaliosta huolimatta. (klikkaa tästä). Minulla oli kolme perimmäistä syytä osallistumiselleni

  1. Ateriarytmi. Halusin saada ateriarytmini kuntoon. Olen aikaisemmin syönyt auttamattoman liian vähän ja liian harvoin. Parhaimpina päivinä saatoin syödä kolme ateriaa päivällä - aamupala, päiväruoka, iltapala.
  2. Ateriakoko. Halusin saada lautaselleni oikean määrän lihaa, pastaa/riisiä/perunaa sekä vihanneksia. Olen aiemmin tehnyt ja syönyt kerralla isoja annoksia sekä ruokaa, jossa käytetty väärässä suhteessa eri ravintoaineita. Etenkin käytetty proteiinin- ja hiilihydraattilähteen määrä on ollut valtaisa ja kulutukseeni nähden aivan liian suuri.
  3. Lisää salaattia lautaselle. Siinä missä olen aiemmin syönyt isoja annoksia, jotka koostuvat pääasiassa esimerkiksi pastasta ja lihasta, on vihannesten syönti jäänyt minulla erittäin vähäiseksi. En todellakaan ole syönyt puolta kiloa vihanneksia päivässä.

Koin tarvitsevani näiden asioiden kuntoonlaittoon erittäin kovan shokkiherätyksen. Ja sen minä sain. Tunnen itseni sen verran hyvin, että tiedän ettei minua auta se, että joku kertoo minulle miten asiat kuuluu tehdä ja hoitaa (muutoin olisin esimerkiksi salaattiprobleemani ratkaissut jo aikoja sitten) vaan minun kuuluu tehdä, koea ja nähdä itse kuinka homma toimii - ja sen, että se todellakin toimii. (olen siis kaikin tavoin kovin kinesteettinen oppija) Ja tämä shokkiherätys toimi ja iski kuin nakutettu meikäläiselle - lähti pienten aivojen ajatustyö raksuttamaan sellaista vauhtia, että oksat pois.

Oli myös hauskaa koettaa valmistaa hyvää ja herkullista ruokaa ilman öljyn käyttöä (muutoin kuin lisääminen valmiin ruuan päälle, öljyllä ei saanut edes paistaa mitään), ilman rasvaa, ilman kermaa. Ilman oikeastaan mitään muuta, kuin mausteet, joilla ruuasta saisi hyvää. Usealle kaverilleni tulikin hiukan yllärinä, että meikäläinen todella teki yritti tehdä hyvää ja monipuolista ja maistuvaa ruokaa, eikä syönyt koko kuutta viikkoa vain kuivaa riisiä ja vielä kuivempaa jauhelihaa tai kanan rintafilettä.

IMG-20160223-WA0000Snapchat-4802824315902166933
IMG-20160310-WA0001  Snapchat-9204102996359240638
IMG-20160218-WA0009IMG-20160302-WA0004
Muutama kuva meikäläisen aterioista. Kuvaamatta on jäänyt esimerkiksi tekemäni tomaatti-jauhelihakastikkeet (pastan kanssa) sekä kasvissosekeitto jauhelihan kanssa. Salaatti oli lähes poikkeuksetta samanlainen, välillä vain kanalla ja välillä kalalla ja joskus höystettynä joko sipulilla tai muutamalla siemenellä.

Ehdottomasti parasta varmaankin oli keskimmäisessä rivissä olevat sitruuna-paprika-kukkakaali-sipuli -riisi sekä parsapasta!

Olen myös syönyt kesäkurpitsaa, muankoisoa, parsakaalia ja kukkakaalia enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ja kaikki yllättivät minut positiivisesti, kuinka hyvää ruokaa niistä sai tehtyä.

Joku päivä voisi tehdä täytettyä paprikaa sekä (se nyt ei virallisesti ole täytetty mutta) kesäkurpitsaa!

Eiväthän nämä puhelimella otetut safkakuvat näytä yhtään niin hyviltä kuin nuo kroatian herkut.... Ah, kesä ja loma <3



Minua melkeimpä pelottaa valmennuksen loppuminen ja se, että jään ruokavalioni kanssa yksinäni. Mietin lähestulkoon valmennuksen toisesta viikosta alkaen, miten selviäisin valmennuksen jälkeen. Kaikista eniten minua pelotti herkkujen syöminen. Tiedän, että minulle tulee ihan mieletön himo syödä herkkuja heti kun tämä "järkevä syy olla syömättä" poistuu, enkä tiedä onko minulla tarpeeksi selkärankaa ihan muuten vain kieltäytyä houkutuksilta. Ajattelin kuitenkin jatkaa valmennuksen jälkeen ruokailuani seuraavalla tavalla

  1. Eväät kouluun. Sama linja jatkuu. En enää aio syödä kouluruokaa, sillä se ei sovi minulle lainkaan. En pidä ruuan mausta, koostumuksesta tai mistään siinä (paitis ehkä joskus jos on uunimakkaraa niin voisin syödä...) ja lisäksi se yleensä aiheuttaa minulle turvotusta. Ja yhtenä päivän ateriana voisi muutenkin toimia jatkossakin salaatti. Nautittuna välillä kuitenkin esim. pekonin tai jonkun hyvän juuston kanssa (mozzarella, halloum, leipäjuusto)
  2. Ateriarytmi pysyy yhtä tarkkana sekä välipalan syönti/mukaan ottaminen. Ajattelin jättää välipalan ja iltapalan aikalailla samanlaiseksi kuin nyt. Ateriarytminä tällainen aikataulutus sopii minulle hyvin etenkin joska...
  3. ... Ateriakoko säilyy pienenä. Aion ostaa oman ruokava'an ja jatkaa ruokani punnitsemista (ainakin suurpiirteisesti). Proden ja hiilarinlähde säilyy siis jatkossakin ennaltamääriteltynä. Koska ateriakoko on pieni, täytyy muistaa syödä riittävän usein, sillä muutoin tulee liian kova nälkä.
  4. Jatkan "arkiaterioiden" valmistusta tällä samalla niukalla kaavalla, mutta jos esim. menen porukoille syömään/ulos syömään/juhliin/on pizzaperjantai/tehdään kavereiden kanssa ruokaa/tms saan syödä hyvällä omallatunnolla mitä tahansa ruokaa, vaikkei se olisikaan ravintoarvoiltaan ja -sisällöltään kaikista optimaalisinta. (koska YOLO)
  5. Saan paistaa kanani (ja muunkin ruuan) jatkossa öljyssä. Mutta kerman käyttöä pitää varmasti hiukan vähentää ;)
  6. Leipä pois. Vaikka ei sillä, ei minulla ole edes ollut leipää kotona sitten viime joulukuun muutoinkaan... Mutta saan ehdottomasti syödä leipää jos esim. menen porukoille ja sielä on hyvää tuoretta leipää ruuan kanssa. Ja jos kavereiden kanssa tehdään vaikkapa bruchettaa, niin kaipa sitä sopii syödä ;)
  7. Aamupuuro. Tässä ruokavaliossa aamulla ei saa syödä puuroa, mutta haluan ehdottomasti ottaa puuron takaisin ruokavaliooni tämän loputtua. Pitää vain keksiä siihen jonkin oiva proteiinin lähte, sillä pelkkä puuro + marjat eivät vie nälkääni kuin ehkä vain tunniksi. (Laitan varmaankin raejuustoa puuron sekaan)
  8. Kauppareissu kerran viikossa. Tämä on ja pysyy, sillä on nyt erittäin toimivaksi todettu.
  9. Herkut pois. Tästä yritän pitää kiinni. Ei enää keksiherkutteluja, töissä mässäilyä tai muutakaan herkuttelua. Se on nyt vain pakko pitää. Minulla ei ole koskana toiminut minkäänlaiset "vain kerran viikossa", "vain pieni pussi" tyyliset jutut, joiden pitäisi rajoittaa herkuttelua. Ei toimi. Tämä on yksi niistä harvoista asioista, joissa minun täytyy vain totaalikieltäytyä - niin vaikeaa kuin se onkin. Katsotaan taas joskus esim. joulun alla kuinka kantti pettää kun sitä suklaata tunkee joka tuutista sisään...
Saa nähdä kuinka kauan tämä suunnitelma pitää...
Ja saa nähdä missä vaiheessa sitä tulee taas herkuteltua... Näin pääsiäisenä minulla on suuri rakkaus mignonmunia kohtaan ja nyt olenkin ollut suurien asioiden äärellä miettiessäni, viitsinkö ostaa ja syödä yhden mignonmunan kun tämä dietti loppuu :D

Elämä on niin vaikeaa... 


Sitten pitäisi saada vielä se säännöllinen liikunta kuntoon. Salille mars - vaikken kyllä enää tälläviikolla salille ehdi... :( ;)

Kommentit