Fat
Eli postaus täynnä repaleisia ajatuksia aiheesta ulkonäkö.
Ehkä aikas masentava postaus :D
En ole koskaan pitänyt omasta ulkomuodostani. En ole oikeastaan koskaan pitänyt itseäni järin kauniina tai silmäänpistävänä taikka katseitakääntävänä tyyppinä (jollei sitten lasketa mukaan hämmennyksensekaisten katseiden kääntyminen, kun hölmöilen menemään). En mielestäni näytä hyvältä oikeastaan missään vaatteissa, sen takia usein ajaudunkin pukeutumaan vain mukaviin lökäreihin tai juoksuhousuihin. Opikas karu aloitus. (Tämä postaus on kirjoitettu jokin aika sitten ja jäänyt odottelemaan oikeaa julkaisuhetkeä, ehkä juuri tänään en olisi aloittanut kirjoittamaan juuri noin (vähän vain noin), mutta saatte jälleen kiinni ideasta...)
En ole koskaan ollut hoikka tai hyvässä kunnossa - olen nuorempana (ala-aste, yläaste, lukio) vihannut liikuntaa ja rakastanut syömistä. Rakkaus ruokaan on säilynyt kaikkien näiden vuosien jälkeen. Suhde liikuntaan on hiukan muuttunut vuosien varrella (Klikkaa Tästä). Muuttunut on myös jollaintavalla nuoruuden (ala-aste ja yläasteen alku) välinpitämättömyys siitä, mitä muut minun ulkomuodostani ajattelevat sekä kuitenkin myös oma kriittisyys sitä kohtaan, että minun pitäisi jollaintapaa täyttää yhteiskunnan ajatuksiini luoneet ulkonäkökriteerit. (olipa epäselvä lause, toivottavasti saitte punaisesta langasta kiinni)
Olen aina hävennyt vartaloani sen sijaan, että kantaisin sitä ylpeänä. Vaikka tykkäänkin löhöillä rannalla ja ottaa aurinkoa, en pidä siitä, että minua katsotaan bikinit päällä. Taikka kuvataan. Löydän ruumistani niin paljon korjattavaa ja paranneltavaa, vaikka pyrinkin muistamaan usein myös niitä asioita, jotka ovat hyviä ja hyvin, sillä niitäkin on. :) Olen kaikkien ihmisten tavoin virheellinen ja puutteellinen, mutta edes sen tiedostaminen ei saa minua hyväksymään itseäni täysin.
Olen yrittänyt vuosia muokata kroppaani siihen suuntaan, mihin pyrin. Ottanut niin pieniä vauvan askeleita kuin vain mahdollista ja aina yrittänyt kaikessa toiminnassani muistaa järkevyys, toiminnan suhteuttaminen juuri minulle ja minun elämääni sopivaksi sekä inhimillisyyden. Hyvät asiat vievät aikaa. Nopeilla ja radikaaleilla muutoksilla saa aikaiseksi vain lyhytaikaisia tuloksia. Askeleita on tullut otettua eteenpäin ja taaksepäin, ja ehkä myös vähän sivulle ja pari piruettia välissä!
Minulla on nyt vuodesta 2013 ollu on going Perfect BikiniBody operaatio. Operaatio ja minun oma motivaationi ja ajankäyttöni sitä kohtaan on aaltoillut milloin minkin perusteluiden johdosta. Minua harmittaa nykyisin niin olematon selkärankani ja omistautumiseni, kiire ja ajanpuute sekä ehkä juuri sen minulle sopivan kuntosalin puuttuminen. Nyt "tyydyn kuntosalin puolesta sekundaan", joka ei ehkä aikataulullisesti vastaa tarpeitani - muutoin puitteidensa puolesta kylläkin.
Kuvituskuvina Thaimaasta v. 2014 otettuja biksukuvia. Tuolta tuli niitä otettua sitten useiden vuosien edestä, sillä sen jälkeen ei ole niitä tullut kauheasti otettua. (Thaikkupostaukset löytyy täältä, tulee ikävä noihin maisemiin ja lämpöön näitä selaillessa)
Olen usein blogissa kirjoittanutkin tähän aiheeseen liittyen. Ja joka kerta postauksesta on tullut yhtä hajanainen ja pirstaleinen kuin tämäkin. Laihduttaminen, oma minäkuva, itsetuntemus, ruokavalio, liikunta, kiire ja kaikki muutkin elämään liittyvät asiat ovat niin laajoja, että niiden kirjoittaminen auki on ihan pirun haastavaa. Eli, ei. En edelleenkään (näiden vuosien jälkeen) ole tyytyväinen itseeni, vatsamakkaroihini, paksuihin reisiini ja kaksoisleukaani.
Lisäksi se, mitä haluan muuttuu jatkuvasti. Tai noh, ne vatsamakkarat pois. Jos nyt siitä lähdetään.
Hyvää pääsiäistä kaikille! Tämä mimmi rupeaa kohta lähtemään sinne salille ja loppu"loma" meneekin sitten töissä.
Syökää paljon pääsiäismunia (meikäläisenkin puolesta) ja nauttikaa!
Ehkä aikas masentava postaus :D
En ole koskaan pitänyt omasta ulkomuodostani. En ole oikeastaan koskaan pitänyt itseäni järin kauniina tai silmäänpistävänä taikka katseitakääntävänä tyyppinä (jollei sitten lasketa mukaan hämmennyksensekaisten katseiden kääntyminen, kun hölmöilen menemään). En mielestäni näytä hyvältä oikeastaan missään vaatteissa, sen takia usein ajaudunkin pukeutumaan vain mukaviin lökäreihin tai juoksuhousuihin. Opikas karu aloitus. (Tämä postaus on kirjoitettu jokin aika sitten ja jäänyt odottelemaan oikeaa julkaisuhetkeä, ehkä juuri tänään en olisi aloittanut kirjoittamaan juuri noin (vähän vain noin), mutta saatte jälleen kiinni ideasta...)
En ole koskaan ollut hoikka tai hyvässä kunnossa - olen nuorempana (ala-aste, yläaste, lukio) vihannut liikuntaa ja rakastanut syömistä. Rakkaus ruokaan on säilynyt kaikkien näiden vuosien jälkeen. Suhde liikuntaan on hiukan muuttunut vuosien varrella (Klikkaa Tästä). Muuttunut on myös jollaintavalla nuoruuden (ala-aste ja yläasteen alku) välinpitämättömyys siitä, mitä muut minun ulkomuodostani ajattelevat sekä kuitenkin myös oma kriittisyys sitä kohtaan, että minun pitäisi jollaintapaa täyttää yhteiskunnan ajatuksiini luoneet ulkonäkökriteerit. (olipa epäselvä lause, toivottavasti saitte punaisesta langasta kiinni)
Olen aina hävennyt vartaloani sen sijaan, että kantaisin sitä ylpeänä. Vaikka tykkäänkin löhöillä rannalla ja ottaa aurinkoa, en pidä siitä, että minua katsotaan bikinit päällä. Taikka kuvataan. Löydän ruumistani niin paljon korjattavaa ja paranneltavaa, vaikka pyrinkin muistamaan usein myös niitä asioita, jotka ovat hyviä ja hyvin, sillä niitäkin on. :) Olen kaikkien ihmisten tavoin virheellinen ja puutteellinen, mutta edes sen tiedostaminen ei saa minua hyväksymään itseäni täysin.
Olen yrittänyt vuosia muokata kroppaani siihen suuntaan, mihin pyrin. Ottanut niin pieniä vauvan askeleita kuin vain mahdollista ja aina yrittänyt kaikessa toiminnassani muistaa järkevyys, toiminnan suhteuttaminen juuri minulle ja minun elämääni sopivaksi sekä inhimillisyyden. Hyvät asiat vievät aikaa. Nopeilla ja radikaaleilla muutoksilla saa aikaiseksi vain lyhytaikaisia tuloksia. Askeleita on tullut otettua eteenpäin ja taaksepäin, ja ehkä myös vähän sivulle ja pari piruettia välissä!
Minulla on nyt vuodesta 2013 ollu on going Perfect BikiniBody operaatio. Operaatio ja minun oma motivaationi ja ajankäyttöni sitä kohtaan on aaltoillut milloin minkin perusteluiden johdosta. Minua harmittaa nykyisin niin olematon selkärankani ja omistautumiseni, kiire ja ajanpuute sekä ehkä juuri sen minulle sopivan kuntosalin puuttuminen. Nyt "tyydyn kuntosalin puolesta sekundaan", joka ei ehkä aikataulullisesti vastaa tarpeitani - muutoin puitteidensa puolesta kylläkin.
Kuvituskuvina Thaimaasta v. 2014 otettuja biksukuvia. Tuolta tuli niitä otettua sitten useiden vuosien edestä, sillä sen jälkeen ei ole niitä tullut kauheasti otettua. (Thaikkupostaukset löytyy täältä, tulee ikävä noihin maisemiin ja lämpöön näitä selaillessa)
Olen usein blogissa kirjoittanutkin tähän aiheeseen liittyen. Ja joka kerta postauksesta on tullut yhtä hajanainen ja pirstaleinen kuin tämäkin. Laihduttaminen, oma minäkuva, itsetuntemus, ruokavalio, liikunta, kiire ja kaikki muutkin elämään liittyvät asiat ovat niin laajoja, että niiden kirjoittaminen auki on ihan pirun haastavaa. Eli, ei. En edelleenkään (näiden vuosien jälkeen) ole tyytyväinen itseeni, vatsamakkaroihini, paksuihin reisiini ja kaksoisleukaani.
Lisäksi se, mitä haluan muuttuu jatkuvasti. Tai noh, ne vatsamakkarat pois. Jos nyt siitä lähdetään.
Hyvää pääsiäistä kaikille! Tämä mimmi rupeaa kohta lähtemään sinne salille ja loppu"loma" meneekin sitten töissä.
Syökää paljon pääsiäismunia (meikäläisenkin puolesta) ja nauttikaa!
Kommentit
Lähetä kommentti