Family

Olen hyvin perhekeskeinen ihminen ja sukulaiseni ovatkin minulle erittäin tärkeitä. Meillä on pienestä pitäen ollut mökillä erittäin tiivis ja mahtava porukka eri ikäisiä serkuksia (ja pikkuserkuksia), joiden kanssa on sitten tullut tavallaan kasvettua yhteen. Muutoinkin minulla on vain "kaksi serkkua", sekä tietysti kolmas, nuorin serkkuni, jonka miellän ennemminkin kummitytökseni meidän yli 18 vuoden ikäeron takia... Ylipäätään meidän serkusporukan läheisiin suhteesiin vaikuttaa varmasti pieni ikäeromme. Sekä tietysti äitini suvun hullut geenit...



Kun hain innokkaana asuntoa muuttaakseni pois kotoa, olin aluksi hiukan pettynyt (ja myös kovin huvittunut) siitä, että muutin vain puolentoista kilometrin päähän kotoa. Tämä on kuitenkin ihan ok. On kiva, kun porukoille on niin lyhyt matka (auto ja aina täysi jääkaappi on lähellä). Lisäksi serkkuni muutti lähestulkoon naapuriini, noin parinsadan metrin päähän, tyttöystävänsä kanssa. Minusta onkin ihanaa aina välillä käydä heidän luonaan (ja välillä jopa ottaa Veeti mukaan) katselemassa telkkaria, juomaan viiniä, juoruamaan ja hengailemaan ja saunomaan. Ja tietysti kaikki sukulaiseni ovat myös aina tervetulleita luokseni. Ihan vain vaikkapa teelle.

Minun ja veljeni välit ovat aikalailla perinteiset: nuorena tapeltiin jatkuvasti ja meidän välillä oli aina jotain kränää. Meitä ei koskaan, ikinä, milloinkaan voinut laittaa vierekkäin istumaan yhtään missään. Meikäläisen verbaalinen piiska viuhtoi (sekä varmaan myös sellaiset tosi tyttömäiset nyrkit) ja veljeni tyytyi sitten niihin ihan nyrkkeihin. Muistan, kun minulle aina pienenä sanottiin että "kyllä te vielä joskus tulette toimeen" ja olin aivan varma että ei koskaan. Nykysin käydään veljen kanssa yhdessä bilettämässä, elokuvissa, syömässä, shoppailemassa, lenkillä, salilla, hän tulee välillä luokseni pelaaman pleikkaria tai katsomaan kanssani netflixiä. Niin siinä on vain käynyt sellainen jännä asia kun "kasvaminen aikuiseksi". Tai no, jos ei ihan aikuisiksi vielä, niin ainakin melkein. (heh, puhuu itsestään julia, kohta 23 v)

Juttelin yksi päivä yhden (pikku)serkkuni kanssa ja sanoinkin hänelle, että meikäläinen voisi olla ihan tyytyväinen siitä, että jossain vaiheessa muuttaisin paikkaan x, ja samalla kylällä asuisi lähestulkoon kaikki lähisukulaiseni. Tykkäänkin viettää aikaa sukulaisteni kanssa ja etenkin kaikki serkkuni ovat minulle ystäviä (ystäviä suvun velvottein). Toinen mummoni, serkkuni perhe sekä muitakin sukulaisia asuu tällähetkellä Vantaalla ja lähellä minua, käyn kampaaja-sukulaiseni luona aina leikkauttamassa tukkani, vietän Juhannuksen aina maalla sukulaisteni parissa, meillä on lähisukulaisten kesken perinteiset jokavuotiset piirakkatalkoot. Ja joulu. Se on yksi lempi juhlapyhistäni juuri sen takia, että silloin saa vain rauhassa viettää aikaa niiden ihmisten kanssa, joista välittää. Me vietämmekin jouluaaton aina mummon sekä serkkujeni perheiden kesken. Ja syödään - ja paljon!

Muutoinkin sukulaisten kanssa ajan viettäminen on mukavaa. Meidän tapaamisiin liittyy aina paljon ruokaa, naurua, hyvää mieltä, mahdollisesti pelaamista sekä ulkoilua.

Muistan joskus yläasteella ja lukiossa olleeni joskus ärtynyt siitä, että meillä oli aina "pakollinen" ruoka-aika kotona ja koko perhe (tai ainakin minä, veljeni ja iskä) syötiin ruoka yhdessä. Aina viikonloppuisin myös syötiin päivällinen yhdessä - aina. Kunnes kerran yksi kaverini sanoi olevansa erittäin kateellinen tästä - heillä syötiin anihavoin yhdessä, saman pöydän ääressä.

Meidän suku myös bilettää yhdessä. Aina juhannuksena. Ja sitten on rapujuhlia. Ja synttäreitä. Serkuspossen kanssa ollaan jo useampi vuosi järjestetty pikkuserkustenpikkujoulut. Kaverini sekä meillä töissä kaikki olivatkin ihan järkyttyneitä, kun kertoilin heille tarinoita meikäläisestä rellestämässä äitini ja isäni (ja pikkuserkkuni äidin ja isän) 50. vuotis juhlissa, yhdessä päivänsankareiden kanssa... "Mä en ikinä kehtais bilettää mun sukulaisten kanssa" No problemo meidän perheessä ;)

Serkkuni & Veljeni Konfirmaatio - NYC Statue of Liberty - NYC Central Park - Joonaksen kanssa kuvailemassa

Perhe on pahin. Ja paras.



Olen tehnyt blogin suhteen päätöksen, että julkaisen täällä kuvia pääasiassa vain itsestäni, Iitasta, Veestistä (sekä tietysti reissulta, macrojuttuja jne). Siitäsyystä en lähes koskaan julkaise kuvamateriaalia perheestäni tai kavereistani. Sen takia myös tämän postauksen kuvasaldo on suppea. Kuvat ovat kaikki niitä harvoja, joissa näkyy joku sukulaiseni ja kaksi vain meikäläisen selfieitä täytekuvina...

F-sarja jatkuu. Kaikki f-sarjan postaukset on nähtävillä täällä. Aiemmin on ilmestynyt "Freedom".