Juoksemisen Iloa
Kävin eilen (torstaina) juoksemassa pitkästä aikaa. Ja oli aivan mahtavaa.
Tähän juoksemaan lähtemiseen oli syynä pääasiassa se, että mummojumppa keskeytti meikäläisen treenin koulun kuntosalilla, joten jätin salitreenaamisen kokonaan kesken ja oli kuitenkin tarve tehdä jotain näin "viikonlopun alkajaisiksi". Tänään (perjantaina) meikäläisellä on itsenäinen päivä koulusta ja tehtävänäni onkin tällepäivälle suunnitella meidän ensi tiistain ryhmänohjausta, mutta konkreettisesti minun ei tarvitse liikkua kotoa, joten luettelen tämän nyt lähestulkoon "vapaapäiväksi".
Ja noh, jälleen erikoismainintana: mikä ihmeen "viikonloppu", kun on sekä lauantain että sunnuntain töissä...? Jep.. Eli se siitä viikonlopusta ;)
Noh, takaisin tarinaan. Kävin siis pitkästä aikaa juoksemassa. Juoksu kulki kuin vettä vaan ja fiilis oli katossa. Olisin halunnut vain jatkaa ja jatkaa ja jatkaa, mutta valitettavasti olin sopinut aikataulun äitin kanssa niin, että minulla oli noin puolitoista tuntia juoksuaikaa ennen kuin minun piti olla kotona avaamassa ovi mammalle. Siinä jossain vaiheessa juoksua olin tietoinen siitä, että tunti tuli varmasti täyteen ja pitäisi lähteä suuntaamaan kotiinpäin - vaikka jalat, pää ja veri olisi vetänyt vieläkin pidemmälle lenkille.
No, mutta, jos sitä nyt ei ihan aja itseään piippuun, niin ehkä se sama jano ja palo säilyisi nyt seuraavallekin lenkille. Ainkain toivon niin.
Joka kerta, kun saan itseni juoksulenkille näin talvisin, tulee ihan pirun hyvä fiilis. Harmi etteivät koivet kestä juokemista niin usein kuin haluaisin.
Mikä siis oli tämän ihan huippu juoksulenkin takana?
Itselle tuli mieleen muutama juttu:
Uudet juoksupökät ja niiden mukanaan tuoma hyperfiilis. Ostin ihan superkalliit Niken juoksupäntsit ja meikäläistä ihan nauratti, että millainen idiootti tuhlaa yli 100 e juoksuhousuihin? Ilmeisesti sellainen idiootti, jonka ruumiissa tämä sielu elää... En kyllä ole missään vaiheessa katunut ostostani. Olen kerran aikaisemmin kokeillut päällä yhtä taivaalliselta tuntuvia housuja, joilla oli sama hintaluokka ja silloin jätin housut surullisena kauppaan. Keskiviikkona veljeni kanssa shoppailemassa käydessämme ja nähdessäni kyseiset housut tiesin, että haluan ne. Kun näin hintalapun ajattelin, että jos minä nyt vain testaan niitä, eihän ne välttämättä sovi tai on muutenkin huonot. Vaikka tiesin, että valehtelen itselleni. Tietystikin housut olivat päällä aivan fantastiset. Pari pikku perustelua itselleni ja pian kävelinkin jo kassalle. Siitä, miten talouteni tämän kestää, ei sitten tarvitse keskustella :D
Pienenä välimainintana ja selityksenä vielä se, että itsehän uskon hyvään ja laadukkaaseen - joka sitten myös maksaa. Ah, ne pökät <3
Lähes kuukauden juoksutauko saattoi ihan vain henkisesti vaikuttaa juoksun iloon ja fiilikseen. Meikäläinen kun tunnetusti nauttii suunnattomasti juoksemisen monotonisuudesta, musiikin kuuntelusta, ylämäistä, kilometrien taittumisesta, jalkojen väsymisestä ja siitä, että saan vain miettiä mitä lystää tai olla miettimättä mitään. Viimeisimmästä lenkistäni oli lähes kuukausi ja into juoksemaan pääsemiselle oli melkoinen. Myös ehkä ajatus tämän vuoden pisimmästä lenkistä tähän asti inspiroi juoksemaan aina vain pidemmälle ja pidemmälle.
Koko pakettiin saattoi myös vaikuttaa se, että meikäläisellä on varmaankin ensimmäistä kertaa koko elämäni aikana ruokavalio kunnossa ja ateriarytmi kohdillaan. Olen lähes kolmen viikon ajan ollut SmartFit verkkovalmennuksessa mukana ja syönyt tarkkojen ohjeiden mukaan puhdasta safkaa ja ihan mielettömiä määriä eri vihanneksia ja kasviksia, kaikki ylimääräinen ja turha hiilari on karksittu ravinnosta veke ja rasvat vaihtuneet tervellisiksi kasvirasvoiksi oliiviöljystä sekä pähkinöistä, kalasta ja avokaadosta (mitä nyt silloin tällöin yksi kananmunan keltuainen ;D). Olen siinä mielessä ollut huono ihminen, että olen jättänyt aamuisin ruokavaliossa olevan kookkosöljyn pois, sillä en ole jaksanut sitä hankkia... Suurin positiivinen muutos on varmaankin ateriarytmi - ei enää vain kolmea ateriaa päivässä, milloin sitä nyt sattuu ja valtavan kokoisina. Vaan viisi pienempää ateriaa säännöllisin väliajoin.
Onhan minulla pari erittäin valittua sanaa sanottavana tällaisestakin säännöstellystä ja erittäin tarkasta ruokavaliosta ja kaiken punnitsemisesta, mutta odotan kuitenkin innolla kuuden viikon päättymistä ja sitä, että saan verrata "ennen - jälkeen" kuvia. Olenkin jo paljon miettinyt, kuinka saisin parhaan palat tästä valmennuksesta yhdistettyä jatkoa varten.
Tähän juoksemaan lähtemiseen oli syynä pääasiassa se, että mummojumppa keskeytti meikäläisen treenin koulun kuntosalilla, joten jätin salitreenaamisen kokonaan kesken ja oli kuitenkin tarve tehdä jotain näin "viikonlopun alkajaisiksi". Tänään (perjantaina) meikäläisellä on itsenäinen päivä koulusta ja tehtävänäni onkin tällepäivälle suunnitella meidän ensi tiistain ryhmänohjausta, mutta konkreettisesti minun ei tarvitse liikkua kotoa, joten luettelen tämän nyt lähestulkoon "vapaapäiväksi".
Ja noh, jälleen erikoismainintana: mikä ihmeen "viikonloppu", kun on sekä lauantain että sunnuntain töissä...? Jep.. Eli se siitä viikonlopusta ;)
Noh, takaisin tarinaan. Kävin siis pitkästä aikaa juoksemassa. Juoksu kulki kuin vettä vaan ja fiilis oli katossa. Olisin halunnut vain jatkaa ja jatkaa ja jatkaa, mutta valitettavasti olin sopinut aikataulun äitin kanssa niin, että minulla oli noin puolitoista tuntia juoksuaikaa ennen kuin minun piti olla kotona avaamassa ovi mammalle. Siinä jossain vaiheessa juoksua olin tietoinen siitä, että tunti tuli varmasti täyteen ja pitäisi lähteä suuntaamaan kotiinpäin - vaikka jalat, pää ja veri olisi vetänyt vieläkin pidemmälle lenkille.
No, mutta, jos sitä nyt ei ihan aja itseään piippuun, niin ehkä se sama jano ja palo säilyisi nyt seuraavallekin lenkille. Ainkain toivon niin.
Joka kerta, kun saan itseni juoksulenkille näin talvisin, tulee ihan pirun hyvä fiilis. Harmi etteivät koivet kestä juokemista niin usein kuin haluaisin.
Mikä siis oli tämän ihan huippu juoksulenkin takana?
Itselle tuli mieleen muutama juttu:
Uudet juoksupökät ja niiden mukanaan tuoma hyperfiilis. Ostin ihan superkalliit Niken juoksupäntsit ja meikäläistä ihan nauratti, että millainen idiootti tuhlaa yli 100 e juoksuhousuihin? Ilmeisesti sellainen idiootti, jonka ruumiissa tämä sielu elää... En kyllä ole missään vaiheessa katunut ostostani. Olen kerran aikaisemmin kokeillut päällä yhtä taivaalliselta tuntuvia housuja, joilla oli sama hintaluokka ja silloin jätin housut surullisena kauppaan. Keskiviikkona veljeni kanssa shoppailemassa käydessämme ja nähdessäni kyseiset housut tiesin, että haluan ne. Kun näin hintalapun ajattelin, että jos minä nyt vain testaan niitä, eihän ne välttämättä sovi tai on muutenkin huonot. Vaikka tiesin, että valehtelen itselleni. Tietystikin housut olivat päällä aivan fantastiset. Pari pikku perustelua itselleni ja pian kävelinkin jo kassalle. Siitä, miten talouteni tämän kestää, ei sitten tarvitse keskustella :D
Pienenä välimainintana ja selityksenä vielä se, että itsehän uskon hyvään ja laadukkaaseen - joka sitten myös maksaa. Ah, ne pökät <3
Lähes kuukauden juoksutauko saattoi ihan vain henkisesti vaikuttaa juoksun iloon ja fiilikseen. Meikäläinen kun tunnetusti nauttii suunnattomasti juoksemisen monotonisuudesta, musiikin kuuntelusta, ylämäistä, kilometrien taittumisesta, jalkojen väsymisestä ja siitä, että saan vain miettiä mitä lystää tai olla miettimättä mitään. Viimeisimmästä lenkistäni oli lähes kuukausi ja into juoksemaan pääsemiselle oli melkoinen. Myös ehkä ajatus tämän vuoden pisimmästä lenkistä tähän asti inspiroi juoksemaan aina vain pidemmälle ja pidemmälle.
Koko pakettiin saattoi myös vaikuttaa se, että meikäläisellä on varmaankin ensimmäistä kertaa koko elämäni aikana ruokavalio kunnossa ja ateriarytmi kohdillaan. Olen lähes kolmen viikon ajan ollut SmartFit verkkovalmennuksessa mukana ja syönyt tarkkojen ohjeiden mukaan puhdasta safkaa ja ihan mielettömiä määriä eri vihanneksia ja kasviksia, kaikki ylimääräinen ja turha hiilari on karksittu ravinnosta veke ja rasvat vaihtuneet tervellisiksi kasvirasvoiksi oliiviöljystä sekä pähkinöistä, kalasta ja avokaadosta (mitä nyt silloin tällöin yksi kananmunan keltuainen ;D). Olen siinä mielessä ollut huono ihminen, että olen jättänyt aamuisin ruokavaliossa olevan kookkosöljyn pois, sillä en ole jaksanut sitä hankkia... Suurin positiivinen muutos on varmaankin ateriarytmi - ei enää vain kolmea ateriaa päivässä, milloin sitä nyt sattuu ja valtavan kokoisina. Vaan viisi pienempää ateriaa säännöllisin väliajoin.
Onhan minulla pari erittäin valittua sanaa sanottavana tällaisestakin säännöstellystä ja erittäin tarkasta ruokavaliosta ja kaiken punnitsemisesta, mutta odotan kuitenkin innolla kuuden viikon päättymistä ja sitä, että saan verrata "ennen - jälkeen" kuvia. Olenkin jo paljon miettinyt, kuinka saisin parhaan palat tästä valmennuksesta yhdistettyä jatkoa varten.
Että tässä Jutta sulle se aamuaerobisen sijasta tehtävä 75 min mittainen, tasasykkeellä tehty ilta-aerobinen. #FeelingAWESOME!
Pahoittelen kirjoitusvirheitä. Tuo puhelimella kirjoittaminen ei ole koskaan ollut meikäläisen vahvuus...
... Vai vaikuttiko kenties koko alkumatkan perässäni samaa matkaa juossut mies ja kilpailuviettini siihen, että sain heti alusta alkaen kunnon temmon päälle ja oikean mielentilan juoksemiseen...? Pitihän sitä pinkoa kovempaa kun se ukko! Harmi, ettei tyyppi juossut meikäläisen vanavedessä kuin vain muutaman kilometrin...
Joku fiksumpi keksisi varmasti paljon paremmat syyt sille, miksi juoksu nyt meni niin hyvin kuin meni. Mutta tässä meikäläisen ideat.
Kommentit
Lähetä kommentti