Lots of Brändöm

Tämä erittäin komeaharjainen yksilö ainakin! Sain siis vihdoin aikaiseksi painua kampaajalle. Tukkaani on viimeksi koskettu saksilla joulukuun puolenvälin tienoilla, ja tuo reuhka on saanut rauhassa kasvaa ja rehottaa. Nyt se kuitenkin on alkanut menettää muotoaan, ja lässähtämään. Joo, eli tämä jellona painui kamapaajalle ja astui ovesta puolisen tuntia myöhemmin huomattavasti kevyemmillä mielillä. Pääkin painaa vähemmän, kun ei ole enää niin paljon hiuksia. Okei, ei se reuhka (jota myös leijonan harjaksi kutsutaan) nyt vielä ihan kamalalta näyttänyt, vaikka ylipitkäksi kasvanut lyhyt malli olikin. Hyvin piti itsensä koossa, mutta sitä hiusta oli vaan liikaa ja se oli auttamattomasti liian pitkä. Noh, näitä ongelmia ei siis enää ole. Hiuksista lähti ainakin puolet pois ja wolaa! Nyt on taas hyvä olla. Hiukanhan tänän pitää (taas) totutella, sillä se oli kuitenkin huomattavasti pidempi se vielä tämän aamuinen tukka. Yritin ottaa jotain järkeviä kuvia, mutta enhän mä osaa hyväks

Huvittavaa, sillä juuri äsken kirjoitin onnellisuudesta, sen tavoittelusta ja elämän pienistä asioista, joista meidän kaikkien tulisi olla kiitollisia - ja vielä samana iltana tunnen olevani jotenkin todella pettynyt omaan mitättömään elämääni. Tuntuu, etten ole saavuttanut mitään, en ole hyvä missään, en etene elämässäni enkä saa mitään aikaiseksi. Huomioithan lukiessasi, että tämän postauksen kirjoittaminen alkoi 20.3. ja olen nyt kiikutellut ja kaakutellut edestakaisin haluanko/viitsinkö julkaista tätä. Postaus saatiin päätökseen tänään 25.3. Tämä on kuitenkin minun blogini ja tämä on osa meikäläisen ailahtelevaa luonnetta. (Nämä punaisella kirjoitetut tekstipätkät ovat kirjoitettu myöhemmin) Kaikki oli hyvin siihen asti kun päästiin veljeni kanssa kotiin elokuvista. Käytiin keventämässä mieltä ja katsottiin Need For Speed, joka osoittautui yllättävän hyväksi pätkäksi! Noh, mä olen niitä tyyppejä, että aina kun näen jotain missä joku on tosi hyvä jossakin , tulen todella k

Meikäläisestä on hassua, että onnellisuudelle pitää tehdä oma päivä. Kompensoituuko se nyt sitten, että on yksi päivä kun kaikilla on ihan avoimesti lupa olla onnellisia, että muina päivinä ei tarvitse olla niin onnellinen? Koko jutun ideahan on se, että tänä päivänä ollaan kiitollisia kaikesta mitä meillä on ja "juhlistetaan" omaa onnellisuuttamme - johon pyrkiminen on koko ihmisen olemassaolon syvin tarkoitus . Meillä oli "männä aikoina" lukiossa kaverini kanssa joku opon kurssi, minkä yhtenä tehtävänä oli listata kymmenen asiaa, jotka ovat tärkeitä elämässään. Sen jälkeen ne piti pistää tärkeyspyramidiin niin, että se kaikista tärkein asia on siellä ylhäällä. Meidän pyramidin huipulle pääsi onnellisuus . Millään muulla pyramidin alempien tasojen asioista - ruoka, ystävät, perhe, matkustus jne - ei ole väliä, jos niistä ei nauti. Onnellisuus on avain asemassa kaikkeen mitä teemme: pitää pyrkiä tekemään asioita, mistä pitää, joiden tekemisestä nauttii ja jotka t

Olen kiitollinen siitä, että olen tässä muutaman viimevuoden aikana päässyt matkustelemaan ympäri maailmaa ja haistelemaan vieraiden paikkojen tuulia. Suurin kiitos kuuluu vanhemmilleni, jotka ovat vieneet minut paikkoihin, joihin matkustamisesta osa ihmisistä vain haaveilee. Olen päässyt näkemään kaksi upeaa suurkaupunkia, joihin minun ei olisi itse varmaan tullut lähdettyä piiitkiin piiitkiin aikoihin. Olemme vasta tässä muutaman viime vuoden aikana alkaneet reissailla enemmän. Olemme myös reissanneet kauas ja "suhteellisen pitkäksi" aikaa (2 vkoa). Matkustusnälkäni on vain kasvanut. Annat pikkusormen, niin se vie koko käden. Suunnittelen jatkuvasti uusia seikkailuja ja tutkiskelen ja etsiskelen uusia matkakohteita. Onneksi edessä (vain kahden kuukauden päässä) siintää jo reissu eksoottiseen ja upeaan ja kauniiseen Islantiin! Olen nähnyt vapaudenpatsaan ja ihaillut auringonlaskua Empire State Buildingin näköalatasanteelta. Olen nähnyt ihmispaljouden Times Squarell

Otsikkoon vastauksena vaan, että v*ttuako minä tiiän, vaikka tää mun oma blogin onkin :D Pari viikkoa takaperin oli kylmä ja harmaa sää. Olin lähdössä koiran kanssa lenkille. Päätin ottaa kameran mukaan ja mennä ottamaan - varautukaa kuolemaan nauruun - peppukuvia. Miekäläisen sali-innostuksella ja optimismilla omaa kehitystä ja onnistumista kohtaan on ylä- ja alamäkensä. Tällähetkellä taisi olla joku ylämäkikausi, kun mieleeni edes tuli ottaa jotain tällaisia kuvia. Herranen aika. Olin tainnut innostua jostain instagramin GetABooty sivustosta. Että #getabooty kaikille vaan. Nyt olen tässä pari viikkoa pähkäillyt, että julkaistako vai ei näitä kuvia. Meikäläisen blogi ei todellakaan ole mikään " fitness blogi " (erittäin kaukana siitä! Meikäläinen on salilla enemmänkin vain kävelevä vitsi - kaikkea muuta kuin vakuuttava), sillä meikäläisestä ei fitnespimua saisi vaikka kuinka yrittäisi. Minusta on jotenkin tekopyhää laittaa tällaisia wnb fitness kuvia tänne, mitkä on ka

Instagramissa oli eräässä seuraamassani valokuvaus ja eläinyhteisössä seuraavanlainen kilpailu: julkaiskaa pentukuvia/nuoruusajan kuvia lemmikeistänne. Totta jösses! Tässä vierähtikin sitten tovi niitä kuvia cd-levyiltä kaivellessa. Kuvathan itsessään olivat aivan surkeita, mutta pitää enemmänkin keskittyä niihin muistoihin ja aivan syötävän söpöön Iitaan! VAROITUS : POSTAUS SISÄLTÄÄ VALTAISAN MÄÄRÄN KOIRANPENTUKUVIA - SÖPÖYSÄLLÖTYSVAROITUS! Tästä kuvasta se lähti. Iita ja Jyrki. Silloin ja nyt vasemmalla Iita n 7 vkoa Jouluna 2005. Oikealla Iita 4.3.2014 Ja tässä me. Vasemmalla jouluna 2005, oikealla 5.3.2014 Ja tästä ne nyt sitten alkaa, borderterrierinpentu kuvat! Ällömakeaa ! Ylisöpöä .. ja sitä rataa ;) Iita 7 vkoa "kerro kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin?" iita 7 vkoa. Iita ja Aia, joulu 2005 iita 7 vkoa. Joulu 2005 Iita 8 vkoa, Axu 7 vkoa. Uusivuosi 2005->2006 Iita, Aia ja Axu