Onnellisuuden Päivästä Tähän Päivään

Huvittavaa, sillä juuri äsken kirjoitin onnellisuudesta, sen tavoittelusta ja elämän pienistä asioista, joista meidän kaikkien tulisi olla kiitollisia - ja vielä samana iltana tunnen olevani jotenkin todella pettynyt omaan mitättömään elämääni. Tuntuu, etten ole saavuttanut mitään, en ole hyvä missään, en etene elämässäni enkä saa mitään aikaiseksi.

Huomioithan lukiessasi, että tämän postauksen kirjoittaminen alkoi 20.3. ja olen nyt kiikutellut ja kaakutellut edestakaisin haluanko/viitsinkö julkaista tätä. Postaus saatiin päätökseen tänään 25.3.
Tämä on kuitenkin minun blogini ja tämä on osa meikäläisen ailahtelevaa luonnetta.
(Nämä punaisella kirjoitetut tekstipätkät ovat kirjoitettu myöhemmin)

Kaikki oli hyvin siihen asti kun päästiin veljeni kanssa kotiin elokuvista. Käytiin keventämässä mieltä ja katsottiin Need For Speed, joka osoittautui yllättävän hyväksi pätkäksi! Noh, mä olen niitä tyyppejä, että aina kun näen jotain missä joku on tosi hyvä jossakin, tulen todella kateelliseksi. Tai no, en nyt kateelliseksi, mutta minulle tulee aina jossain vaiheessa tunne, etten itse ole tarpeeksi hyvä missään. Heti leffan jälkeen olin into piukeana ja paasasin veljelle kuinka meikäläinenkin haluaisi osata ajaa autoja supernopeasti ja hyvin ja niin eespäin.

Näin käy aina: autoelokuvien jälkeen haluaisin olla vähintään yhtä hyvä ajamaan kuin Vin Diesel, Kick Ass 2 jälkeen halusin olla super taitava taistelija badass muija, joka hakkaa kaikki aseenaan vain pikkusormi, kun näen esimerkiksi Instagramissa hienoja piirrustuskuvia haluaisin heti osata piirtää yhtä hienosti ja olla kuuluisa taiteilija, jonka töitä ihailtaisiin ympäri maailmaa, seikkailuelokuvien jälkeen haluaisin olla rämäpäinen Jack Sparrown naispuolinen versio, saatika sitten esimerkiksi How to Train Your Dragon. Kuinka usein olenkaan haaveillut, että meikäläisellä olisi oma lohikäärme. Aina ratsastuskilpailuja katsottuani haluaisin olla maailmankuulu ratsastaja, joka handlaa vaikeimmat kouluradan liikkeet, hyppää vähintään metri viittäkymppiä ja omistaa huippuhevosen. Tai koirarintamalla unelmoin omistavani huippukoiran, jonka kanssa kisaisimme vähintäänkin MM tasolla :D Ja arvatkaapa vain, millaisen tanssibuumin koen aina tanssielokuvien jälkeen? Todellisuus kutsuu sitten sielä Ale Pubin tanssilattialla, kun kaikki tuijottaa meikäläistä kun hullua, kun hiukan esittelen movsejani. Ja mitä vielä? Master Chefin jälkeen unelmoin ruuanlaitosta ja sisustusohjelmien jälkeen meikäläisen tekee heti mieli muuttaa ja sisustaa kämppä niiin upeaksi. Ja kuinka usei olenkaan halunnut osata laulaa!

Masennus iskee aina, kun tajuan, etten ole oikeastaan hyvä missään. Olen vain monessa asioissa "keskivertoa hiukan parempi, mutten kuitenkaan niin hyvä, että olisin erinomainen kyseisessä asiassa".
Valokuvauksessa onnistumiseni riippuu taidon sijasta yleensä puhtaasti kuun ja Merkuriuksen välisestä kallistuskulmasta ja tähtien asennosta.
Ratsastuksessa tunnen olevani edelleenkin ihan untuvikko, joka ei osaa mitään.
Piirtämisessä olen kyllä "tavallista tallaajaa" parempi, mutten tässäkään kuitenkaan loistava. Ärsyttää, kuinka vajaavaiset taitoni ovat ja kuinka monessa asiassa olen huono. Inspiraationi on myös usein hukassa, tänäänkin mieli teki piirtää jotain, mutta tuijotin vain tyhjää paperia saamatta mitään aikaiseksi. Paperinleikkauskessakin olen pelkkä aloitteleva untuvikko, joka kykenee vain yksinkertaisiin ja helppoihin leikkauksiin. En osaa edes kehittää mitään omaa, vaan leikkaan aina mallin avulla.
Kirjoittamisessa nyt en edes kehu olevani hyvä, kuinka tätä blogia muuten lukisi vain kourallinen ihmisiä, joista lähes kaikki ovat kavereita tai sukulaisia?
Koirien kanssa en ole pitkään aikaan puuhannut mitään, ja en tiedä onnistuisiko siinäkään jutussa yhtään mikään enää.
Ja noh, en edes ymmärrä miksi vedän kuntoilun tähän. Siinä olen kaikkea muuta kuin hyvä. Välillä tunnen salilla olevani pahasti hukassa. Sitten kaikki mitä teen on vähintäänkin huonoa. Syön huonosti, en treenaa tarpeeksi kovaa, en tee tarpeeksi intervalleja... ldknfgwkn arrgg. Kaikista epävarmin näistä meikäläisen "harrastuksista" olen ehdottomasti tässä kuntoiluinnostuksessa. Kaikki pienikin negatiivinen palaute saa minut epäilemään kykyjäni ja osaamistani ja ties mitä kaikkea. Pidättelen itseäni varmasti ihan hirmuisesti ja nyt ei ole ihan henkinen valmennut kohdillaan.

....

Kai se on vaan myönnettävä, että kaikki eivät voi olla niitä huippuvalokuvaajia, upempien taideteosten luojia, superautojen ajajia, fitnesspimuja, huippuratsastajia tai j.k rowlingin tasoisia kirjailioita.Tällähetkellä olen kuitenkin todella pettynyt siihen, että en ole oikeasti super hyvä missään. Niin hyvä, että voisin tehdä rakastamaani asiaa ja saada elantoni siitä.
Ei sillä, en ole koskana halunnut valokuvauksesta tai piirtämisestä/maalaamisesta tai hevosista tai koirista ammattia itselleni, joten en edes ymmärrä miksi vingun tällaisista asioista.
Olen aina ollut sitä mieltä, etten halua mistään minulle rakkaasta harrastuksesta ammattia.

....

Mutta, kuten aina meikäläisen ollessa kyseessä, pitää tästäkin asiasta löytää jotain hyvää: nautin suunnattomasti kaikista harrastuksistani! Piirtäminen, valokuvaus ja ratsastus antavat minulle suunnattomasti hyvää mieltä, iloa ja energiaa. Saati se fiilis mikä meikäläisellä on huohottaessani ja hikoillessani salilla kuin pieni sika superrankan kyykkytreenin jälkeen.

Tämä teksti herättää meikäläisessä ainakin sellaisen tunteen (näin lukiessani sitä uudestaan), että tämän postauksen tarkotus olisi nyt saada kaikki puolustelemaan "eikä kun sä oot niin hyvä ja taitava ja niin ees päin". Ei, näin ei kuitenkaan ole. En todellakaan halua mitään sellaista. Tiedän olevani kuitenkin suhteellisen hyvä harrastamissani asoissa, koen vain aina silloin tällöin tuollaisa hetkiä, jolloin painelen itseäni syvälle maanrakoon. Ei sillä, että missään vaiheessa kuitenkaan olisin mitenkään järin masentunut siitä, etten nyt ole vin dieselin veroinen autoajaja. Haluaisin vain olla aina kaikista parhain, oikeastaan kaikessa mitä teen. Haluan olla paras, vaikken kuitenkaan ole mikään järin kilpailuhenkinen ihminen. :D
Huolestuneille ihmissieluille, tämä postauksessa esiintynyt masennus oman minäni kelpaamattomuudesta ja "huonoudesta" katosi jo saman illan aikana. Turha huolehtia.

ps. huomasittekos, että uudistin ton meikäläisen bannerin?!