Lots of Brändöm

Minulla oli pienimutoinen tyhjän paperin ... kriisi.. vai miksi sitä sanotaan :D Istuin (tai itseasiassa makasin) tässä sängyllä vain super kauan ja tuijotin kattoa, tietämättä kuinka aloittaa tekstiä. Mutta, tänne blogin puolelle en ole kauheasti paasannut tuosta meikäläisen perfect bikinibody operaatiosta. Sillä sellainen todella on käynnissä, ja en todellakaan pidä itseäni oikeana ihmisenä puhumaan minkäänlaistesta treenaamisesta yhtään mitään. Lisäksi mulla on  vaan 95 päivää aikaa! Huomenna enää 94! Onneksi meikällä on mahdottoman hyviä ja asioista perillä olevia treenaaja duunikavereilta, jotka aina yhtä kärsivällisesti jaksaa selittää meikäliselle että mitä sitä nyt kannattaa tehdä ja miten. Sieltä sitten yritän ottaa omaan treenaukseen ne kaikista kivoimmat jutut, mitkä kiinnostaa. Ja sitten on koutsi, joka toi kakkua ja jaksaa aina kannustaa meikäläistä hemmottelemaan itseäni ja vetämään aina välistä löysästi, mutta kuitenkin treenaamaan vaan ihan mahdottoman kovaa. Koutsi

Mun piti kirjoittaa joku tosi hieno ja syvällinen (ainakin leikisti) ikäpostaus. Mutta tulinkin vain ilmoittamaan, että olen elossa. Olen viimeiset kolme yötä nukkunut sellaiset 5 tuntia per yö ja nyt se rupeaa pikkuhiljaa näkymään. Kauheasti olisi kaikkea sellaista mitä pitäisi tehdä ja välillä on olo, että pitäisi revetä useaan suuntaan ja saada mahdottoman paljon aikaiseksia ja sitten vielä ehkä muistaa se perfect bikini body operaatio, syödä hyvin, käydä juoksemassa, nähdä kavereita ja sitten ehkä keretä hiukan nukkua ja vaikkapa kirjoittaa tänne ja.. ja.. ja  ARG :D Tänne blogiinkin pitäisi löytää uudet infoboxikuvat ainakin meikäläiselle (tuohon vasemmalle siis) ja bannerikin pitäisi uusia. Onhan se vaan niin so last season, kun siellä lukee että 19 vuotta. Siis härregyys, miehä oon jo palajon vaaanhmepi!         1 .Iitan kanssa lenkillä 2. Oltiin viime viikonloppuna mökillä, nautin auringosta ennen äitin ja ties kuinka monen muun tyypin villejä synttärisukubileitä 3.

Kirjoita vastaus tähän: En. Tänään on se päivä, kun meikäläiselle pärähti ikämittariin täydet kaksikymmentä (20) vuotta . Kaikki kysyvät jatkuvasti että miltä nyt tuntuu . Okei ymmärrän kyllä, että siinä se vitsi juuri on. Mutta mahdottoman montaa kertaa sitä ei kuitenkaan jaksa päivän aikana että ihan hirmuisen vanhalta ja viisaalta. hiukset harmaantuu ja tippuu päästä. toinen jalka haudassa jo. huh huh, reuma ja osteoporoosi ja vaihdevuodet ja blaablaa ties mitä . Sillä oikeasti musta ei tunnu miltään. Tää on taas vaan yksi päivä muiden joukossa. Heräsin seitsemältä aamulla, lähdin koiran kanssa lenkille, menin salille, menin töihin, pääsin töistä jopa tuntia aikaisemmin (jee, synttärilahja) tulin kotiin kaffettelemaan muutaman sukulaisen kanssa. Näin Mintun , joka oli tullut kylään. Söin vähän sapuskaa. Meikäläisen päivä on ollut ihan mahdottoman hyvä ja iloinen ja positiivinen. Rakastan duunikavereitani ja muitakin kavereitani. He ovat ihan huippuja ja todellakin piristä

Meikä kirjoitteli eilen illalla tuota edellistä postausta niin pirun myöhää, ja loppujen lopuksi "pääsin" nukkumaan vasta joskus kahdelta. Ei se mitään, menen tänään taas vasta kahteen töihin, joten tässä on vielä reippaasti aikaa. Tarkoitus oli nukkua kymmeneen ja lagailla koko aamu. Noh, kuis sitä sitten käy? Kello lyö kahdeksan ja meikäläinen pamahtaa hereille, eikä uni enää tule. Jes. Hyvä mä. No, nousin sitten ylös ja lagailin vähän, söin ja lähdin koiran kanssa lenkille. Ulkona oli nimittäin aivan upea sumu. Visiohan mulla oli taas kerran niin hienot, ettei paremmasta väliä. Ylläripylläri, ettei ne onnistuneet. Yritys oli mukamas kova, mutta päivän photoshootit loppui aika lyhyeen. Kierrettiin sitten kuitenkin aika pitkä lenkki. Voisin tähän väliin myös mainita sen, että takaraivossa kaiveli yksi viimeaikainen tapahtuma: latasin yli kolmetuhatta (pääasiassa hyvää) kuvaa jonnekkin bittiavaruuteen. Kabut. Ne kuvat tuli ja meni. Kaikki tämän , tämän ja tämän postauksen m

Ensiksi pahoittelut jatkuvan huonosta päivitys tahdista. Näemmä nykyään päivittelen tätäkin brändömyyttä noin kerran viikkoon. Ainkain yritän perustella sitä sillä, että elämäni on ollut aikas kiireistä hulabaloota, hyvä kun jää aikaa nukkumiseen tai syömiseen.  Huono perustelu, tiedän. Todellinen syy on se, etten vain saa aikaiseksi lähteä kuvailemaan. Mutta, oltiin siis essin kanssa viime perjantaina nuuksiossa eräjormailemassa. Tehtiin vain tollainen pikainen päivävisiitti, sillä meillä oli molemmilla perjantain vapaana. Ollaan essin kanssa myös käyty viime kesänä repovedellä viikonloppuvaeltelemalla, ja tosissaan diggaillaan tuosta luonnon helmassa hyppimisestä. (pitää vain kyllä mainita, että nukkumisesta keskellä ukkosmyrskyä teltassa, joka ei pidä vettä - se ei kuulu meikäläisen nautinnonkohteisiin.. Ah muistojeni repovesi 2012) Oltiin perillä nuuksiossa joskus 2 aikaan, sillä meidän lähtö hiukan venyi ja venyi ja taas venyi. Kierreltiin siellä rauhassa. Iita oli mukana. Kuv