Kohti sitä perfect bikini bodyä?

Minulla oli pienimutoinen tyhjän paperin ... kriisi.. vai miksi sitä sanotaan :D Istuin (tai itseasiassa makasin) tässä sängyllä vain super kauan ja tuijotin kattoa, tietämättä kuinka aloittaa tekstiä.

Mutta, tänne blogin puolelle en ole kauheasti paasannut tuosta meikäläisen perfect bikinibody operaatiosta. Sillä sellainen todella on käynnissä, ja en todellakaan pidä itseäni oikeana ihmisenä puhumaan minkäänlaistesta treenaamisesta yhtään mitään. Lisäksi mulla on  vaan 95 päivää aikaa! Huomenna enää 94! Onneksi meikällä on mahdottoman hyviä ja asioista perillä olevia treenaaja duunikavereilta, jotka aina yhtä kärsivällisesti jaksaa selittää meikäliselle että mitä sitä nyt kannattaa tehdä ja miten. Sieltä sitten yritän ottaa omaan treenaukseen ne kaikista kivoimmat jutut, mitkä kiinnostaa. Ja sitten on koutsi, joka toi kakkua ja jaksaa aina kannustaa meikäläistä hemmottelemaan itseäni ja vetämään aina välistä löysästi, mutta kuitenkin treenaamaan vaan ihan mahdottoman kovaa. Koutsi, guru, mikä nimi ikinä tälle superihmiselle milloinkin sopii, jaksaa aina tsempata meikäläistä kun kärsin epäitsevarmuudesta ja kamppailen hirveiden kuntoilu alemmuuskompleksien kanssa. Ollaan koutsin kanssa huomenna menossa treenaamaan. Ja meikäläinen joko tekee tai itkee ja tekee. Veikkaan vahvasti jälkimmäistä :D Eli jos meikäläisestä ei enää koskaan huomisen jälkeen kuulu mitään, olen todennäköisesti kuollut liialliseen kuntoiluun.

Meikäläisellä on myös aivan mahtavia kavereita, jotka tukevat ja kannustavat aivan mahtavalla tavalla (olipa häiritsevän monta mahtavaa-sanaa yhdessä lauseessa). Ja jaksavat kuunnella jatkuvaa selitystä siitä, että mitä minä olen tällä kertaa salilla tehnyt.. Miten kovaa ja/tai paljon sitä ollaan tällä kertaa juostu.. Kuinka se juoksu nyt ei suju lainkaan.. Kuinka se juoksu sujui tosi hyvin.. Mitä minun pitäisi tehdä... Miten mä voisin tehdä... Millaisen operaation olen milloinkin aloittanut.. Miten se operaatio nyt oikein kehittyy... Perfect bikinibody sitä ja tätä ja tota.. Yhyy en näe tuloksia, joiden oletan ilmestyvän huomenna. Ja kaiken jälkeen, tyypit jaksavat sanoa, että "kyllä sä sen vielä saavutat". Tyypit osaavat onneksi myös suhtautua tähän meikäläisen kuntoiluun sen arvoon kuuluvalla huumorintajulla - ei sitä nyt ihan tuikkapipoisena urheilu bitchinä vedetä, rennosti ja kivasti.

Onneksi meikäläisellä on niin paljon asiaa sanottavana aina, että kerkiän kyllä muustakin kuin vain urheilusta ja kuntoilusta ja juoksemisesta ja perfect bikinibodystä puhua. Kait. (heh)

Joku astetta fiksumpi osaa varmaan jollain tapaa vetästä yhteyden meikäläisen perfect bikini body operaatiolle ja 95 päivän aikarajalle. Juu, olette oikeassa pupsut: silloin tapahtuu jotain muikeaa, mutta sen säästän teille ennakkojoululahjaksi. Juu, true bitch kun olen. Okei: tällä blogilla on niiiiin pirun monta lukijaa, jotka kaikki ovat kavereitani, jotka tietävätkin jo mitä silloin tapahtuu - mutta annetaan meikäreijän nyt leikkiä ovelaa kettua ;)

Ja tosissaa: näissä asioissa (siis perfect bikinibodyssä) meikäläisellä on ihan mahdottoman huono itsekuva ja itsetunto ja uskon aina välillä tappavan paljon siihen, etten koskaan tule saamaan sitä bikini bodyä jonka haluaisin. Lisäksi tiedän, että tulosten näkyminen vie aikaa, mutta olettaisin siitä huolimatta muutosta heti huomiseksi kiitos.

Kirjoitusongelmat loppuvat tähän. Tämän pikku tekstipätkän kirjoittamiseen meni varmaankin puolitoista tuntia. (Huah!)

iitan kanssa aamulenkillä tänään. yritin tuntea itseni sporttiseksi. maailman seksikkäin takki päällä..

 
 

Sitten yritin kotona ottaa joitakin mukamas sporttisia kuvia. Käsien nostaminen ylös auttaa vetämään vatsaa sisään.

 

Ja sieltä aamulenkiltä lisää wnb urheilullisuutta :D

 

Tällästä tänään. Koutsi tsemppaa. Ja huomenna koen hitaan ja tuskallisen ja toivottavasti ainakin hauskan treenikuoleman, ja sen jälkeen meikäläisen treenaaminen ei toivottavasti ole enää entisellään.

Meikäläisellä on myös kauheasti kaikkia ajatuksia siitä, miltä musta nyt tuntuu, sisäisestä rauhasta, kuolemasta, urheilusta, treenauksesta, juokemisesta, elämän ihanuudesta ja kamaluudesta, suhtautumisesta näihin iloihin ja suruihin, ystävistä, omasta itsestä ja ruumiista ja siihen suhtautumisesta, henkisestä tasapainosta, positiivisuudesta, ilosta ja sun muusta, mutta jos yritän saada niitä paperille (lue: tänne blogiin) syntyy sellainen aivopieruteksti ettei pahemmasta väliä. Nää on niitä juttuja joista juttelen koutsille kello 01 yöllä, pää täynnä hienoja lauseita tänne blogiin, mutta toteutusvaiheessa ajatus jää vaan niin... latteaksi. Musta ei siis ole koskaan tulossa itsetutkiskelukirjailijaa, jotain Paolo Coelhon kaltaista superzen ihmistä - mikä kateus.

ps. tänään tein kyykkyjä, paljon kyykkyjä. Portaiden kävely oli aika hankalaa. Katsotaan mitä jaloille kuuluu huomenna :D

pps. kuinka moni huomasi, että olen saanut bannerin vihdoin vaihdettua.. Ja infolaatikon ja oman sivuni iän :D