Lots of Brändöm

Viimekertainen postaus oululaisten uskomuksista pääkaupunkiseutua kohtaan oli hiukan tätä postausta vaikeampi kirjoittaa. Olinhan tuossa postauksessa puhtaasti muiden mielipiteiden  varassa. Tai oikeastaan kyseessä olivat omat päätelmäni muiden mielipiteistä. Leikö ne oikeasti edes totta. Tämä postaus, ai että, tähän olen saanut suoltaa kaikki omat ennakkoluuloni ja epäilykseni Oulua kohtaan. Kysäisin myös muutamilta kavereiltani heidän mielipiteitä nykyisestä kotikaupungistani, mutta heidän oletuksensa olivat melko yksiselitteisiä: "outo murre, pimeää, kylmää ja kaukana kaikesta". (Mukaan mahtui kuitenkin myös maininta "valoisasta kesästä".) Todellisuudessahan tämä kattaa melko laajasti pääkaupunkiseutulaisten mielipiteet uudesta kotikaupungistani ja siitä onkin hyvä lähteä liikkeelle. MITÄ PÄÄKAUPUNKISEUTULAISET EIVÄT YMMÄRRÄ OULULAISISTA? Pääkaupunkilaisen mielestä Oulu on kaukana kaikesta ja kaikista . Pohjoisessa. Lapissa. Ja viimeinen näistä särähtää o...

Heippa. Eilen oli se virallinen päivä, kun minusta tuli oululainen. Vietimme siis Oulun kanssa virallista vuosipäiväämme. Olin muuttoilmoituksen tehnyt alkavaksi kyseisestä päivästä, 28.8.2017. Toinen virallinen päivä tulee kuun vaihtuessa, koska silloin sain kaikki (loput) tavarani Vantaalta Ouluun ja silloinen Vantaan asuntoni vuokrasopimus päättyi ja uusi vuokrasopimus Oulussa virallisesti alkoi (saimme siis avaimet uuteen asuntoon jo muutamaa päivää aiemmin, tästä syystä muuttokin onnistui paria päivää aikaisemmin). Olen muutostani alkaen joutunut aina säännöllisin väliajoin huomaamaan erilaisia, puolin jos toisin, ilmeneviä stereotypioita. Nyt näin vuoden oululaisen ja kahdenkymmenen neljän vuoden vantaalaisuuden luomalla kokemuksella, ajattelin tehdä tällaisen hiukan erilaisen postauksen, jossa valaisen niitä seikkoja meistä pääkaupunkiseutulaisista, joita oululaiset eivät vain ymmärrä. Tätä postausta ei pidä ottaa liian vakavasti ja en todellakaan pidä itseäni minään oululaisu...

Olen ollut pari viimeistä viikkoa hirmuisen väsynyt ja töissä tuntuu että hukun hommiin ja pää kolmantena jalkana suhaan menemään paikasta toiseen, hirveästi olisi tehtävää ja ylimääräistä hommaa. Lisäksi pomo vaatisi minulle lisää asiakkaita, ja joudun kieltäytymään tästä kunniasta, sillä välillä tuntuu etten selviä edes nykyisen asiakasmääräni kanssa. Mulla on viimeiset kolme viikoa venynyt työpäivät joka ikinen päivä. En ole yhtenäkään päivänä ollut vain sen minusta vaadittavat 8 tuntia. Esimerkiksi tällä viikolla tiistai venyi 10 tuntiseksi, keskiviikkona olin töissä 9 tuntia ja eilen, torstaina päivä venyi myös kymmenen tuntiseksi. Lisäksi toisinaan ärsyttää todella paljon se, että työpäivistäni 70% kuluu muualla, kuin Oulussa. Ja pahimmillaan päivästä kuluu 4 tuntia auton ratissa. Myös motivaatio asiakastyöhön on ollut erittäin alhainen. Ja pinnani on ollut muutoinkin, ei vain töissä, todella kireällä. Lisäksi pentu on ollut aivan kamala viimeiset pari päivää. Epäillään jo ...

Heippa kaikille! Blogi on ollut radiohiljaisuudessa nyt reilun kaksi kuukautta. Ei hitto, kuinka nopeasti aika kuluu. Minulla ei ole oikeastaan ollut mitään kirjoiteltavaa. Tässä kuussa on tiedossa isoja juttuja ja huiseja ja kivoja muutoksia. Mutta palataan asiaan niiden tiimoilta vielä hiukan myöhemmin ihan omissa postauksissaan. Minulle kuuluu hyvää. Olen nauttinut kesälomasta. Tavannut uusia ihmisiä, eksynyt, syönyt hitosti jäätelöä (ja silti liian vähän). Uinut (myöskin aivan liian vähän). Ja tehnyt opinnäytetyötä. Sekä pari muutakin koulutehtävää - viimetingassa. Lisäksi, koska hyvä työntekijä sairastaa lomalla, olin reippasti yli kaksi viikkoa kipeänä (mutta se ei tietystikään aina estänyt kesäpuuhiani, vaikka kylläkin hidasti tahtia.) Kärsin noin viikon korkeasta kuumeesta, joka lopulta vaihtui yleiseen huonoon oloon, väsymykseen ja heikotukseen, mistä se muuttui kipeään kurkkuun ja turvonneisiin nielurisoihin. Koko sairaskierteen aikana minun ei tehnyt mieli sy...

Vaikkei blogini mikään fitnessaiheinen blogi olekaan (eikä sitä myöskään koskaan tule olemaan, se on lupaus) ajattelin tänään päivitellä vähän erilaisia juttuja kuin yleensä. Tässä blogitekstissä ei etsitä ratkaisua tai esitetä tutkimuksiin pohjautuvia faktoja asiasta. Tämä blogiteksti on puhtaasti mutu- ja perstuntumalla tehty kuvaus minusta. Tarkemmin ottaen minun mahastani. Minulla ei ole koskaan todettu keliakiaa, eikä sitä ole koskaan tutkittukaan. Minulla ei ole mitään ruokaperäisiä allergioita tai yliherkkyyksiä (jollei tätä nyt lasketa yliherkkyydeksi). Mutta kuitenkin mahani reagoi erittäin epämielyttävällä tavalla tiettyyn ruoka-aineeseen. Ajattelin tänään jakaa kanssanne sellaisen minun elämääni jonkin verran vaikuttavan faktan. Kyseinen fakta on se, että (varmasti monen, monen, monen ihmisen tavoin) mahani ei siedä vehnää . Eikä paljoa muitankaan viljoja. Alla olevassa kuvassa vasemmalla on mahani keskiviikko iltana. Meillä oli luokkalaisteni kanssa illansituj...

Heipparallaa taas kaikille . On taas vierähtänyt reippaat kymmenen päivää siitä, kun olen tänne blogin puolelle mitään kirjoittanut. Hups hei, sori ja sillee ;) All it takes is Faith, Trust And a little bit of Pixie Dust 🎩🐉🌹 #magic #faith #trust #pixiedust #me #selfie #finnish #girl #finnishgirl #happy #smile #sun #sunshine #love Henkilön Julia P. (@julperr) jakama julkaisu 11. 03ta 2017 klo 10.34 PST Taas on kiirettä pitänyt. Tällähetkellä olen majaillut muuttolaatikoiden keskellä . Muutto on muutaman päivän päästä ja perinteiseen tapaan olen tehnyt tiukan toimintasuunnitelman, jossa pystyn toivottavasti pidättäytymään. Tavoitteena olisi, että viimeistä tavara myöten kaikki olisi sunnuntaina uudessa osoitteessa - ja maanantaina minun täytyisi vain tehdä viimeinen siivous täällä vanhassa kämpässä ja palauttaa avaimet. Lisämaustetta koko soppaan tuo se, että olen sekä lauantaina, että sunnuntaina vielä muuton lisäksi töissä, joten aikataulu on kieltämättä tavalla...

Blogitaukoa on kertynyt nyt tyylikkään kuukauden verran, niin voin näin itsenäisyyspäivän kunniaksi palata ainakin näin hetkeksi näppiksen ääreen - vain tullakseni toivottamaan teille HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ! Elämä on enemmän tai vähemmän riepotellut neitokaista viimeaikoina, eikä tässä suoriutuminen ole ollut mitään järin vahvaa, mutta kuten eilen mummolla käydessäni sanoin, niin " aina voi mennä paskemmin ja suunta on vain ylöspäin ". Blogitauko on monen tekijän summa, mutta päällimmäisenä syynä on se, ettei minulla ole oikein ollut mitään sanottavaa eikä elämääni kuulu mitään erikoista . Muutama erittäin huono kuva tädin murusta on julkaisematta - mutta ne nyt saattavat muutenkin jäädä julkaisematta. Ehkä pitää näin itsenäisyyspäivän kunniaksi korjata asia ja käydä photoshooteilla, kun sääkin suosii ;) Joulu on ihan kulman takana ja tänään kalenteria selaillessa se iski meikäläisen tajuntaan ihan toden teolla. Enää muutama päivä koulua, opparisuunnitelman valm...

Otsikon lause oli se, mitä möläytin suustani tänään. Oikeastaan ihan äsken. Ja heti sen jälkeen sain kipinää kirjoittamiseen. Tämä viikko rullaa nimittäin jotenkin erityisen mallikkaasti. Epäilyttävääkö? Todellakin.   Usein tuntuu, että sitä rämpii milloin missäkin epämääräisessä suossa, kaulaansa myöten kusessa. Tällä hetkellä , ulkona sillointällöin pilvisestä säästä huolimatta, elämä näyttää vihreää valoa ja noh, pysyn kerrankin niillä pitkospuilla ja jalassa on kumpparit niin, että kengätkään eivät ole siellä suolla edes kastuneet. Eikun häh, mistä näitä vertauskuvia aina satelee? Eilen oli viimeinen Innovaatioprojektin teoriatunti, päästiin suhteellisen aikaisin kotiin ja kävin koulukaverini kanssa lounastamassa kiinalaisessa buffassa "näin synttäreideni kunniaksi". Oli pelkkää hyvää tuuria, että saatiin aamulla extemporee sovittua jo pitkään suunnitteilla ollut ruokailu. Ja oli ihana päästä pitkästä aikaa istumaan rauhassa alas typyn kanssa (meidän tämänhetki...

    Kiirettömät ja hitaat aamut ovat ehkä parasta mitä tiedän. Vaikka olenkin niitä ihmisiä, jotka rakastavat olla tuotteliaita ja aikaansaavia. Ja nautin suunnattomasti lähestulkoon minuuttiaikatauluista sekä niistä päivistä, kun kalenteri on aamusta asti täynnä ohjelmaa ja saa painella tukka putkella menemään. Kävin torstaina aamusta juoksemassa ja kokeilemassa syntymäpäivälahjaksi saamani flipbeltin! Vyö toimi hyvin ja oli todella kätevä! Muutoin pukeutuminen oli ninjatyylinen.  When I exercise I wear all black. It's like funeral for my fat.  Torstai oli muutoinkin tehokas päivä: aamusta pitkästä aikaa aamuaerobinen, sen jälkeen koululle projektitapaamisteen, mistä salille, jonka jälkeen kotiin syömään. Siitä sitten Heurekalle Verenluovutukseen ja palauttamaan auto lainasta takaisin mummolleni. Ja sitten näin vielä kaveriani illalla. Siitä huolimatta olen auttamaton yökukkuja . Tykkään puuhailla kaikkea kivaa illalla ja yleensä pääs...