Those nice little things

Olen ollut pari viimeistä viikkoa hirmuisen väsynyt ja töissä tuntuu että hukun hommiin ja pää kolmantena jalkana suhaan menemään paikasta toiseen, hirveästi olisi tehtävää ja ylimääräistä hommaa. Lisäksi pomo vaatisi minulle lisää asiakkaita, ja joudun kieltäytymään tästä kunniasta, sillä välillä tuntuu etten selviä edes nykyisen asiakasmääräni kanssa.

Mulla on viimeiset kolme viikoa venynyt työpäivät joka ikinen päivä. En ole yhtenäkään päivänä ollut vain sen minusta vaadittavat 8 tuntia. Esimerkiksi tällä viikolla tiistai venyi 10 tuntiseksi, keskiviikkona olin töissä 9 tuntia ja eilen, torstaina päivä venyi myös kymmenen tuntiseksi. Lisäksi toisinaan ärsyttää todella paljon se, että työpäivistäni 70% kuluu muualla, kuin Oulussa. Ja pahimmillaan päivästä kuluu 4 tuntia auton ratissa.

Myös motivaatio asiakastyöhön on ollut erittäin alhainen. Ja pinnani on ollut muutoinkin, ei vain töissä, todella kireällä.

Lisäksi pentu on ollut aivan kamala viimeiset pari päivää. Epäillään jo että sillä on jonkintasoinen uhmaikä jo nyt, koska se testailee rajoja ihan jatkuvasti, keksii kaikkea tuhmaa, rikkoo tavaroita ja on ulkonakin oikea perse, ei kuuntele tai tottele. Mutta sitten taas välillä se on mamman pieni enkeli, joka ei tee mitään tuhmaa ja on todella fiksu ja tottelevainen. Täälä on myös parit viime päivät ollut todella huono sää, mikä varmaan ennestään lisää meikäläisen vitutusta tasaisesti kaikkeen.

(Veeti on pennun mielestä paras kamu ikinä)

(Veeti ei ole aina ihan samaa mieltä pennusta)

Mutta,
elämässä on oikeasti kaikkea hyvää.
Välillä se hyvä pitää vain löytää.
Ja välillä se tulee ihan vastaan ja sitä tajuaa, että ehkä se oma elämä onkin ihan merkityskellistä ja mielekästä.


Oma vitutus väistyi eilen aamulla heittämällä syrjään, sitä lähti töihin ja ajamaan asiakkaalle ihan mielellään jo seitsemän jälkeen, kun olin juuri saanut eräältä asiakkaaltani viestin, että "oot tosi kiva terapeutti" <3 Sydän sulaa.

Samoin motivaatio omaan työhön ja usko omaan tekemiseen nousee, kun erään asiakkaani kanssa tunnekortteja valitessa, hän usein valitsee sen hetken tunteekseen iloisen tai muutoin positiivisen tunteen, ja nimeää yhdeksi syyksi sen että "kun sä oot täälä tänään". <3 Sydän sulaa lisää.

Tai, kun kouluikäisten kanssa ryhmässä eräs nuori kertoo tunteista ja etenkin ylpeyden tunteesta keskustellessamme, että "mä olin ylpeä itsestäni, kun oon aiemmin ollut todella hidas puhumaan ja tänään puin vaatteet nopeasti päälle" <3 Sydän sulaa vielä lisää.

Tai kun eräs aikuisasiakkaani harmittelee yhteistyömme loppumista ja sanoo minun pelastaneen hänen aivovamman seuraksena heikentyneen kätensä. <3 Vaikka minä en oikeasti ole tehnyt juuri mitään, vaan hän itse on ollut aktiivinen ja kuntouttanut kättään.

 

Pennun perseilyt, tottelemattomuus ja korvien katoaminen ulkona, remmin repiminen ja kaikkien ohitustilanteiden vaikeus unohtuvat, kun pentu kotona hiffaa vain muutamalla toistolla tassun antamisen. Ja muutenkin kaikki temput. Meillä on (niin hyvässä kuin pahassa) todella fiksu pentu ja sen kanssa on mahdollista päästä vaikka kuinka pitkälle <3 Reippaan kuukauden päästä meillä alkaakin jo ensimmäinen pentukurssi! Saa nähdä mitä muuta kurssia ja koulutusta keksin pennun päänmenoksi ;)

Ja kuinka ahneen koiran madottaminen oli taas helpointa ikinä.

Tai, kun kaveri tulee extemporee kylään koiriensa kanssa ja Ruuti valloittaa Jääkuningattaren sydämen ja nuo kaksi leikkivät keskenään ja nukkuvat vierekkäin. Ja kuinka tämä tapaaminen huomaamattamme venyi, kun hyvässä seurassa ei huomaa ajan kulumista. <3







Ja kun olen tovin jo etsinyt tarjous Mignonmunia kaupasta ja Halpa-Hallissa niitä tulee vastaan hinnalla 1e/kpl!


(Ja tuopentu näyttää 5x todellista isommalta kuvissa :D)

(Ja kuvissa mukana kaverini islanninlammaskoira, the Queen, Jääkuningatar, hieno Lady - ihana Lina, joka kaikkien odotustemme vastaisesti tykästyi Ruutiin.)