Ruuti 12 vkoa

Ruuti on nyt 12 vkoinen pieni karvakasa, joka on ihastuttanut (ja välillä myös tietysti vihastuttanut) päiviämme jo yli kuukauden ajan! On se vaan niin maan mainio tapaus, fiksu ja filmaattinen. Sellainen mukava okei, kaikki käy -tyyppi. Se on tullut toimeen ja haluaisi leikkiä kaikkien vastaantulevien koirien kanssa, vaikkakin pienempiä ja heikompia pentuja se pyörittää (vahingossa) miten sattuu. Pikkuinen ei ihan ymmärrä että paino on voimaa ja ylipaino on ylivoimaa, jolloin sitä pienemmät ja kepoisemmat jäävät auttamatta alle. Se on leikkiessään aika kovakourainen ja raju, haluaisi kovasti painia. Joten mitä isompi leikkikaveri, sitä kovemman haasteen pentu kokee ja sitä enemmän se nauttii.

Ruuti sai eilen ensimmäisen rokotuksen. Koko toimenpiteestä se ei tajuttu mitään ja eläinlääkärisetä oli ehkä ihanin ja kivoin ikinä - sitä sai jopa vähän purra ja se rapsutti! Ja mikä tärkeintä, antoi herkkuja! Mitään tietoa eläinlääkärin mainitsemasta "väsymyksestä tai muista oireista rokotuksen jälkeen" ei ollut, joten paineltiin illalla anoppilaan ja 5 vuotiasta käyttislabbis Moskua tapaamaan. Koirilla oli oikein mukavaa, vaikka Ruuti onkin vielä kooltaan hiukan isompi kuin Moskun pää :D Mosku leikki oikein nätisti pikkuisen kanssa, ja Ruutilla oli niin mukavaa isompaa kiusatessa!

Nämä kuvat on otettu eilisaamulta. Jostain syystä eilen ei juoksukuvien tarkennus onnistunut... mutta sellaista sattuu ;D

Käytiin eilen vahingossa yli tunnin mittaisella kävelyllä. Osittain syy tähän lenkin aikamäärään on se, että pentu saa lenkillä tutkailla kaikkea, haistella, maistella ja seikkailla. Saatamme yhdessä kohtaa lenkkiä seistä suunnilleen paikoillamme melkein 15 minuuttia vain siitä syystä, kun metsästä löytyy jotain mielenkiintoista, mitä pitää tutkia. Ruuti ehdotti minulle eräälle metsäpolulle lähtemistä. Kuvat on kaikki otettu sellaisesta paikasta, missä ei aiemmin koiran kanssa oltu liikuttu. En itse edes huomannut tuota metsäautotieltä lähtevää polkua, kunnes aloin katselemaan missä Ruuti on. Sielä se seisoi polun alkupäässä ja katsoi minua kysyvästi. Päätettiin sitten lähteä tutkimaan tätä polkua, joka vei aluksi tunnelmallisen mäntymetsikön kautta kauniiseen koivumetsään, sieltä pellon laitaan ja muutaman puron yli ja takaisin isolle tielle. Kohta kyseistä reittiä ei enää pääse kulkemaan, kun kaikki tuo lumi sulaa. Nytkin ojaa ylittäessä oli jännät paikat kestääkö jää :D