Ruuti 14 vko
Ruuti on nyt 14 vkoinen naskalihammas. Arjen hulinoissa sellainen oikein monipuolinen seikkailu ja tutustuminen ympäröivään maailmaan hiukan jää, mutta aina viikonloppuisin yritetään parhaamme mukaan tehdä aina jotain uutta ja ihmeellistä. Eilen minulla oli tältä viikolta viimeinen työpäivä, ja ensiviikolla menen töihin vasta keskiviikkona. Ai että, ihanaa! Hiukan on pennunkin päänmenoksi jo kehitetty suunnitelmia! ;)
Tänään käytiin läheisillä hiekkamontuilla, ihan uudessa paikassa, seikkailemassa ja ihmettelemässä maailmaa. Ruuti oli tapansa mukaan ihan super reipas, se ei välitä tuon taivaallista siitä että ollaan sille täysin tuntemattomassa paikassa, seikkaili menemään, juoksi, nuuski, maisteli ja toilaili. Hiekkakuopat on n. 10 min automatkan päässä meiltä ja oltiin reissun päällä reipas tunti. Pentu oli mukavan väsynyt kotiin tultuamme. Mutta älkää huokaisko helpotuksesta, tuo on sen verran adhd tapaus, että malttoi silti kotonakin koetella meikäläisen hermoja, kiusata kissaa ja leikkiä ;) Vaikka Ruutin fyysisellä liikunnalla saa väsyneeksi kyllä, mutta se ottaa todella paljon aikaa ja ennen väsähtämistään Ruuti ottaa vielä kunnon kierrokset. Ja sen kanssa tosissaan saa leikkiä, peuhata ja liikkua monta monta tuntia, ennenkuin se oikeasti rauhoittuu.
Saletti kikkakolmonen, kuten kaikkien koirien kanssa, on pistää pennun aivot töihin. Sitä työskentelyä se ei jaksa kovinkaan pitkään. 10 minuutin koulutussessio, uusien asioiden harjoittelu tai vanhojen kertaus, on tehokkaampi väsytystaktiikka kuin tunnin kävelylenkki :D
Parin viikon päästä meillä alkaakin pentukurssi. Mikä on tosi kiva, sillä päästään vähän harjoittelemaan koirahäiriön alla toimimista. Ihmiset eivät ole enää niin paha häiriö lenkillä, ja joskus niistä päästään ihan nätisti ohi lenkilläkin. Mutta koirat. Ei, kun potenttiaalinen leikkikaveri ilmestyy pennun näköpiiriin häviää siltä kaiken ohjatun toiminnan kontrolli, korvien kuulohermoyhteydet katkeavat, eivätkä hajureseptoritkaan ota toimiakseen (toiset koirat ovat siis kiinnostavampaa kuin mikään herkku, jolla olen pennun huomiota yrittänyt kääntää pois). Kaverin luokse on päästävä. Satunnaisesti, jos pystyn hyvin valmistautua tilanteeseen ja havaitsen toisen koiran tulon hyvissä ajoin, onnistuvat koirien ohitukset jopa niin, että vieras koira pääsee n. 2 metrin päähän meistä. Viimeistään siinä vaiheessa kuitenkin Ruutilta loppuu itsekontrolli, kiinnostus meikäläiseen ja minun minkä tahansa palkan taika loppuu :D
Mutta pikkuhiljaa. Ehkä me kohta päästään säännöllisemmin ja ilman niin suuria valmisteluja tuohon 2 metriin, sitten saadaan lyhennettyä matkaa metriin, jonka jälkeen pentu lähtee enää vain muiden perään ja lopulta päästään nätisti toisten ohi ;)
Tulipa taas paljon tekstiä. Istun nojatuolissa parvekkeella, t-paita päällä, koira makoilee jaloissa. Mikäs tässä kirjoitellessa :) Mutta nyt niihin kuviin.
Tässä siis
Ruuti 14 vko (3,5 kk) hiekkakuopilla
Tänään käytiin läheisillä hiekkamontuilla, ihan uudessa paikassa, seikkailemassa ja ihmettelemässä maailmaa. Ruuti oli tapansa mukaan ihan super reipas, se ei välitä tuon taivaallista siitä että ollaan sille täysin tuntemattomassa paikassa, seikkaili menemään, juoksi, nuuski, maisteli ja toilaili. Hiekkakuopat on n. 10 min automatkan päässä meiltä ja oltiin reissun päällä reipas tunti. Pentu oli mukavan väsynyt kotiin tultuamme. Mutta älkää huokaisko helpotuksesta, tuo on sen verran adhd tapaus, että malttoi silti kotonakin koetella meikäläisen hermoja, kiusata kissaa ja leikkiä ;) Vaikka Ruutin fyysisellä liikunnalla saa väsyneeksi kyllä, mutta se ottaa todella paljon aikaa ja ennen väsähtämistään Ruuti ottaa vielä kunnon kierrokset. Ja sen kanssa tosissaan saa leikkiä, peuhata ja liikkua monta monta tuntia, ennenkuin se oikeasti rauhoittuu.
Saletti kikkakolmonen, kuten kaikkien koirien kanssa, on pistää pennun aivot töihin. Sitä työskentelyä se ei jaksa kovinkaan pitkään. 10 minuutin koulutussessio, uusien asioiden harjoittelu tai vanhojen kertaus, on tehokkaampi väsytystaktiikka kuin tunnin kävelylenkki :D
Parin viikon päästä meillä alkaakin pentukurssi. Mikä on tosi kiva, sillä päästään vähän harjoittelemaan koirahäiriön alla toimimista. Ihmiset eivät ole enää niin paha häiriö lenkillä, ja joskus niistä päästään ihan nätisti ohi lenkilläkin. Mutta koirat. Ei, kun potenttiaalinen leikkikaveri ilmestyy pennun näköpiiriin häviää siltä kaiken ohjatun toiminnan kontrolli, korvien kuulohermoyhteydet katkeavat, eivätkä hajureseptoritkaan ota toimiakseen (toiset koirat ovat siis kiinnostavampaa kuin mikään herkku, jolla olen pennun huomiota yrittänyt kääntää pois). Kaverin luokse on päästävä. Satunnaisesti, jos pystyn hyvin valmistautua tilanteeseen ja havaitsen toisen koiran tulon hyvissä ajoin, onnistuvat koirien ohitukset jopa niin, että vieras koira pääsee n. 2 metrin päähän meistä. Viimeistään siinä vaiheessa kuitenkin Ruutilta loppuu itsekontrolli, kiinnostus meikäläiseen ja minun minkä tahansa palkan taika loppuu :D
Mutta pikkuhiljaa. Ehkä me kohta päästään säännöllisemmin ja ilman niin suuria valmisteluja tuohon 2 metriin, sitten saadaan lyhennettyä matkaa metriin, jonka jälkeen pentu lähtee enää vain muiden perään ja lopulta päästään nätisti toisten ohi ;)
Tulipa taas paljon tekstiä. Istun nojatuolissa parvekkeella, t-paita päällä, koira makoilee jaloissa. Mikäs tässä kirjoitellessa :) Mutta nyt niihin kuviin.
Tässä siis
Ruuti 14 vko (3,5 kk) hiekkakuopilla
Heikkakuopilla oli lammikko, jonka jäälle Ruuti hyppäsi. Meikäläinen oli siinä sitten sydän syrjällään, kun jää oli rannasta sulanut ja todella ohut muutenkin. Ruuti siis tipahti veteen ennen jäälle pääsyä, kun vatipää kuvitteli että veen pinta mystisesti kannattelee pieniä koianpentuja ;) Takapään molskahdettua veteen rupesi pikkuista hiukan epäilyttämään takaisin rantaan tuleminen, olihan siinä este - sulaa ja vettä. Ja vesi on yllättävän märkää! Pentu hepuloi tovin jäällä, jonka jälkeen tuli kuitenkin takaisin.
Aina välillä Ruuti osoittaa vesipedon merkkejä, ja se tykkääkin löträtä vedessä, kuralammikoissa ja kosteikossa. Mutta uimiseen se ei ole vielä osoittanut mielenkiintoa. Ehkä sitten kun jossain oikeasti pääsee uimaa, eikä kastumista tapahtu vain siten, että pentu tyhmänä hyppää keskelle puroa tai tipahtaa peräpäästä rannan "jäihin" :D
Kommentit
Lähetä kommentti