Kuulumisia

Ouluun kuuluu hyvää.

Asuntoa voisi alkaa hissunkissun kutsumaan kodiksi,
vaikka viimeiset tarvarat edelleen etsivät paikkaansa.
Eikä makuuhuoneen televisiota ole vielä ehditty asentaa seinälle.

Veeti viihtyy hyvin ja tuntee olonsa erittäin kotoisaksi.
Oikeastaan se on ollut kuin kotonaan jo ensimmäisestä päivästä alkaen.
Se on jopa ehtinyt jo hypätä tippua parvekkeen kaiteelta alas ja karata.
Tuli kuitenkin itsekseen kotiin.
Raukka parka yritti alakerran naapurin aidan päältä hypätä takaisin parvekkeelle.
Ei onnistunut.
Mama pelasti.

Meillä on siis nykyisin verkko parvekkeella.
On katti senkin pitävyyttä jo ehtinyt testata.

Lisäksi muutaman päivän sisällä pitäisi saapua astianpesukone!
Tätä on odotettu monta vuotta
Viimein voin alkaa huoletta sotkemaan astioita,
eikä tarvitse syödä samalta lautaselta 5 kertaa, kun ei jaksa tiskata! :D

Olen löytänyt jo tieni uudelle salilleni
ja en voi muuta kuin kehua Ritaharjun EasyFittiä!
Erittäin mukava ja kiva paikka!

Muutoinkin olin täällä lähimaastossa yksi päivä tutkimusretkellä,
ja sain selville, että käytönnössä meidän etuovelta n. 200 metrin päästä lähtee pururata - jonka pituudesta mulla ei ole harmainta hajua! Jotain salaisia reittejä siltä pääsee kiertämään ties minne päin Oulua - useita kymmeniä kilometrejä!
Tämä alue on niin ihanan rauhallinen ja keskellä luontoa <3

Nyt lähden seikkailulle, otan pyörän alle ja lähden katsomaan kuinka miten pitkää lenkkiä pururata tarjoaa ;)

   

Ensimmäisellä rivillä: Veeti on häiriintynyt meikäläisen kuvausyrityksestä ja ottaa rennosti sohvalla - sen mielestä hän sai viimein arvolleen sopivan kokoisen sohvan, jolla ehkä juuri ja juuri mahtuu pötköttämään.

Toisella rivillä: Veeti nautti parvekkeen viileästä betonilattiasta ja odottaa autossa paövelusväen saapumista. Se sai tulomatkallamme olla autossa vapaana tauon ajan.

Kolmannella rivillä: muutama kuva pururadalta.

Viimeinen rivi: näkymä parvekkeelta ei ole enää ihan noin esteetön, kun siinä on verkko edessä.