Onni on...
... no ihan aluksi sanottakoon, että Onni on muunmuassa yksi tallilla asusteleva suomenhevonen, johon olen ehkä hiukan ihastunut. Niin mukava heppis <3
Valitettavan usein ihmiset keskittyvät elämässä siihen mikä on huonosti, mikä ei ole hyvin ja missä mättää. Missä milloinkin on jotain vikaa, omia virheitään on vaikea myöntää ja epäonnistua ei saa. Ei sillä, etten koskaan itse syyllistyisi (kröhmm..) itseni vähättelyyn, muiden syyttelyyn sekä siihen, kuinka sitä vettä taas sataa, eikä aurinkokaan koskaan paista. (ja lisäksi pitää herätä aikaisin ja mennä töihin... ei hyvin mene). Eli en, en todellakaan ole mikään pyhimys tämän asian suhteen, mutta yritän usein parhaani. Yritän nähdä joka päivässä hyvää. Yritän olla tuomitsematta muita. Yritän keskittyä postiivisiin asioihin. Ja aika usein se on minulle helppoa. Minua kutsutaan myös välillä yltiöpositiiviseksi.
Minun mielestäni on mahdottoman tylsää olla "masentunut", surullinen tai vihainen. Koen edellä mainittuja tunteita erittäin voimakkaina pieninä annoksina. Lopulta kuitenkin päätän lopettaa: en pidä tunteiden tuomasta olosta ja fiiliksestä. Se ei tunnu hyvältä. Niinpä päätän olla pirteä, iloinen ja tyytyväinen (ainakin niin paljon kuin mahdollista). Ruoka auttaa, lähes aina. Se, että olen nälkäinen onkin yleisin syy vihamielisyydelleni.
(Vinkki, kannattaa antaa meikäläiselle kukkurallinen ruokalautanen ja tulla vasta sen jälkeen puhumaan kaikesta tärkeästä. Olen huomattavasti helpompi ja yheistyöhaluisempi kylläisenä. Ja onnellinen.)
Olen niitä ihmisiä, jotka tykkäävät juoruta. Useimmiten omista ja keskustelukumppanin asioista, mutta tottahan toki muidenkin ihmisten "skandaalit, mokat ja tekemiset" kiinnostavat. Mitäs oma elämä on niin tylsää, että pitää seurata muiden elämää. En kuitenkaan koskaan halua puhua pahaa kenestäkään ja olen kärkäs puolustelemaan kaikkia, vaikkeivat he välttämättä sitä ansaitsekaan.
Tänään puhutaan pienistä onnen asioista (tai noh, ei niin paljon puhuta, vaan listataan - yllärikös se. Kuinka monta listaa mun täytyy vielä tehdä, että kaikki tajuaa, että olen ihan käsittämätön listafani. Ja nyt jos oikein tähdennetään niin muutoinkin ihan käsittämätön tyyppi ;D) Nyt yritän pohtia pienen pääni puhki niistä pienistä asioista (ja ehkä muutamasta vähän isommastakin), joista meidän pitäisi olla onnellisia
Onni on...
... hyvät ystävät, jotka jaksavat kuunnella samat tarinat, valitukset, vuodaukset, ilot ja surut (ja meikäläisen kohdalla samat paskat läpät) aina vain uudestaan ja uudestaan. Onnea ovat ystävät, jotka uskaltavat puhua sinulle asioiden oikeilla nimillä, eivät puhu pahaa, eivät hylkää tai väheksy, jotka hyväksyvät sellaisena kuin on. Kai te nyt kaikki tän sotkun tiedätte? Ei meikäläisen varmaan tarvitse sitä sen enempää tähdentää?
... kauniit talvipäivät. Tai kun talvella paistaa aurinko. Yksi kauneimmista asioista, mitä tiedän on kirkkaana (ja puhtaana) hohtava lumi, joka kimaltelee auringon paistaessa. Aurinko, joka jaksaa jotenkuten nousta hiukan taivaanrannan yläpuolelle valaisemaan meidän arjen puuduttamien (hehe) elämää. Kulkea koiran kanssa autiossa metsässä, pikkupakkasessa, pöllyävää ja pehmeää lunta. Ihailla valon ja varjon leikkejä ja niiden lumeen muodostamia värejä. Talvisin auringonpaiste on myös poikkeuksetta kaunis (tai sitten se johtuu siitä, että sitä aurinkoa ei vain näe lähes lainkaan, joten silloin kun se tulee esiin, vaikuttaa outo valoilmiö mailman kauneimmalta?)
... auringonlasku. Oletteko joskus nähneet ruman auringonlaskun? Ehkä sellainen auringonlasku on ruma, jota ei näe. Taivas värjääntyy punaisen ja keltaisen eri sävyistä. Pilvet ovat tummana kontrastina.
... tähdet pilvettömällä taivaalla. Olen niitä ihmisiä, jotka voivat seistä ikuisuuden paikoillaan vain tuijottamassa tähtiä. Tähdet ovat kauniita, kaukaisia, taianomaisia ja vielä kerran kauniita. Niissä tuntuu elävän meidän unelmamme ja toiveemme, joita kuiskimme nähdessämme tähdenlennon.
... tuntea. Olen melkoinen itkupilli. Itken lukiessani kirjoja, artikkeleita, blogeja, katsoessani elokuvia ja sarjoja. Itken välillä kirjoittaessani. Itken joskus myös vain ajatellessani. Olen hirmu tunteikas tyyppi ja välillä pillitän ihan tarpeettomissakin tilanteissä (eeww, kuin noloa). Olen myös auttamaton naureskelija. Hekotan, höhötän, kikatan ja räkätän. On mahtavaa tuntea erilaisia tunteita: iloa, surua, pettymystä, epätoivoa, ylpeyttä, katkeruutta, myötätuntoa, häpeää, riemua, voitontahtoa. Etenkin iloa on mahdottoman ihanaa kokea. Tuntee olevansa niin elossa. Tuntea olevansa onnellinen.
... kun kesällä paistaa aurinko (ja ruskettuu niin, että muut ovat kateellisia) Pitääkö tätä selittää jotenkin enemmän? Mielestäni ei.
... kun bussi on ajallaan. Tai myöhässä silloin kun sinäkin olet. Ja vihreät valot, kun on kiire.
... hyvä biisi, jota voi loopittaa aina vain uudestaan ja uudestaan. Tai se, kun löytää pitkästä aikaa vanhan suosikkibiisin, joka on edelleenkin aivan loistava. Olitkin unohtanut jo, kuinka hyvää musaa kuunteletkaan. Hyvä biisi, jonka mukana tanssijalka alkaa aina vipattaa. Hyvä biisi, jonka mukana on aina pakko laulaa (tai vähintään hyräillä tai hymäillä). Hyvä biisi, joka tsemppaa siihen viimeiseen killerimäkeen juoksulenkillä. Hyvä biisi, joka tyynnyttää kiivaana käyvän mielen. Hyvä biisi, joka tuo hymyn huulille sinäkin päivänä, kun myöhästyy bussista (ja muutenkin kaikki menee perseelleen)...
... hymy. Vastaantulijalta. Tuntemattomalta. Tai se hymy, jonka näkee kaverin naamalla kun tavataan. Tai se aidosti iloinen ja huvittunut nauru ja hymy, jonka ihminen tekee ollessaan oikeasti huvittunut ja iloinen kertomastasi mukamashyvästä vitsistä. Onni on myös saada toinen ihminen nauramaan.
... kun saa nukkua niin pitkää kuin haluaa. Tai herää ennen herätyskelloa ja saa kääntää hetkeksi kylkeä ja nukahtaa uudestaan. Tai kun herää virkeänä hyvin nukuttujen yöunien jälkeen.
... nähdä iita juoksemassa tyytyväisenä lenkillä. Kuten tässä yhtenä päivänä: koira kirmaili iloisena metsässä umpihangessa. Jopa oma pyllähdys ja useampi kaatuminen liukkaassa mäenrinteessä keskelle lumihankea ei haitannut, nauratti vain. Ja Iita näytti niin huvittavalta astellessaan korein askelin, ylpeänä ja pää pystyssä syvässä hangessa. Ja sen korvat heiluivat hassusti. Myös se, kun näkee Iitan leikkimässä toisen koiran kanssa, lämmittää meikäläisen sydäntä.
... juoksulenkki. Jopa huonosti mennyt sellainen. Juoksulenkillä on ihana käydä. Pääsen edes hetkeksi karkuun ja pakoon ajatuksiani, jotka kaikkoavat musan pauhatessa korvissa ja pinkoessani menemään. Se fiilis, mikä tulee aina urheilusuorituksen jälkeen. Raukea ja hyvä fiilis, kun on tehnyt jotain, mistä nauttii ja saa (ainakin) hetken levähtää.
... palkkapäivä. Tai veronpalautuspäivä. Vaikka raha ei tee onnelliseksi mutta sanoisin kuitenkin, että rahalla saa myös asioita mitkä tekevät onnelliseksi. Liiallinen säästäminen on mielestäni turhaa (vaikkakin varmasti järkevää, mutta kukas on puhunut että olisin mikään järin järkevä tyyppi), rahahan on käyttämistä varten? Itse olen käyttänyt paljon rahaa asioihin joita haluan ja kyseiset asiat/tavarat/tapahtumat ovat lopulta tehneet minut onnelliseksi. Minusta on myös mahtavaa nähdä aina oman työni tulos: se, että olen niska limassa tehnyt duunia ja palkinto odottaa minua palkkapäivänä.
... kaunis luonto. Ja sitähän täällä suomessa riittää. Meidän talolta kivenheiton (sellaisen tosi neitimäisen heiton) päässä, melkeinpä takapihalla, on meidän lähin metsä. Ihan lyhyen kävelymatkan päästä pääsee kallioille katsomaan auringonlaskuja sekä lentokentän valoja. Meidän lähellä on kallion keskellä oleva lampi, jossa näkyy välilä sukeltajia happilaitteineen (jännää). Ja tämä kaikki on kilometrin päässä meiltä kotoa. Olen ihaillut metsää ja järveä mm. mökillämme, Repovedellä ja Nuuksiossa. Olen ihaillut merta Killiney Hillin huipulta ja pulahtanut mereen uimaan pieneltä ja suloiselta rannalta Dalkeyssä, Irlannissa. Olen istunut Gliffs of Moherin jyrkänteellä ja pelännyt putoavani ja samalla ollut vain yksinkertaisesti onnellinen päästessäni näkemään jotain niin upeaa. Olen ihaillut Gullfoss putouksia, Geysirejä ja Blue Lagoonia Islannissa, käynyt islanninhevosvaelluksella sekä Suomessa että Islannissa, sekä ihaillut villejä valaita Reykjavikin edustalla. Mikään ei voita raikasta ilmaa, mitä luonnon äärellä saa hengittää.
... lintujen laulu keväisin (ei kuitenkaan silloin kun yrittää nukkua), puron solina, ensimmäiset leskenlehdet, valkovuokot ja krookkukset. Se, kun luonto herää henkiin talven jäljiltä ja kaikki näyttää jälleen valoisammalta - ja elävämmältä.
... kun saa viimein ruokaa oltuaan nälkäinen. Mitäs tätäkään enää lisää selittämään?
Mitkä pienet asiat tekevät sinut onnelliseksi?
On päiviä kun olen onnellinen jopa sateesta. Hymyilen katsellessani katuvaloja koulumatkalla bussin ikkunasta.
Tehkää minulle mieliksi ja kiinnittäkää huomiota pieniin asioihin. Siihen kuinka raikas ilma on sateen jälkeen. Kuinka kauniita salamat ovat valaistessaan taivaan. Kuinka ihana onkaan lukea hyvää kirjaa. Näitä on vaikka mitä. Nautitaan niistä. Ollaan onnellisia. (Olisikin niin helppoa...)
Elämä potkii meitä päähän oikein urakalla, se jos mikä on varmaa. Elämä on ylä- ja alamäkiä, mutkia, kantoja ja akeaa laakeaa peltoaukeaa (jolla muuten tuulee sitten tosi kovasti vastaan).
Veljeni ehdotti minulle näin: Onni on... kissat. Mut ne tekee sut vaan surulliseks kun sulla ei ole sellasta (True that)
Valitettavan usein ihmiset keskittyvät elämässä siihen mikä on huonosti, mikä ei ole hyvin ja missä mättää. Missä milloinkin on jotain vikaa, omia virheitään on vaikea myöntää ja epäonnistua ei saa. Ei sillä, etten koskaan itse syyllistyisi (kröhmm..) itseni vähättelyyn, muiden syyttelyyn sekä siihen, kuinka sitä vettä taas sataa, eikä aurinkokaan koskaan paista. (ja lisäksi pitää herätä aikaisin ja mennä töihin... ei hyvin mene). Eli en, en todellakaan ole mikään pyhimys tämän asian suhteen, mutta yritän usein parhaani. Yritän nähdä joka päivässä hyvää. Yritän olla tuomitsematta muita. Yritän keskittyä postiivisiin asioihin. Ja aika usein se on minulle helppoa. Minua kutsutaan myös välillä yltiöpositiiviseksi.
Minun mielestäni on mahdottoman tylsää olla "masentunut", surullinen tai vihainen. Koen edellä mainittuja tunteita erittäin voimakkaina pieninä annoksina. Lopulta kuitenkin päätän lopettaa: en pidä tunteiden tuomasta olosta ja fiiliksestä. Se ei tunnu hyvältä. Niinpä päätän olla pirteä, iloinen ja tyytyväinen (ainakin niin paljon kuin mahdollista). Ruoka auttaa, lähes aina. Se, että olen nälkäinen onkin yleisin syy vihamielisyydelleni.
(Vinkki, kannattaa antaa meikäläiselle kukkurallinen ruokalautanen ja tulla vasta sen jälkeen puhumaan kaikesta tärkeästä. Olen huomattavasti helpompi ja yheistyöhaluisempi kylläisenä. Ja onnellinen.)
Olen niitä ihmisiä, jotka tykkäävät juoruta. Useimmiten omista ja keskustelukumppanin asioista, mutta tottahan toki muidenkin ihmisten "skandaalit, mokat ja tekemiset" kiinnostavat. Mitäs oma elämä on niin tylsää, että pitää seurata muiden elämää. En kuitenkaan koskaan halua puhua pahaa kenestäkään ja olen kärkäs puolustelemaan kaikkia, vaikkeivat he välttämättä sitä ansaitsekaan.
Onni on... niin arvaamaton, se voi ruosteisesta räystäästä tipahtaa, niskaan
Onni on... niin huomaamaton, se voi lattialautojen rakoon sujahtaa, niin vaan.
(Niinkuin Diandra laulaa)
Tänään puhutaan pienistä onnen asioista (tai noh, ei niin paljon puhuta, vaan listataan - yllärikös se. Kuinka monta listaa mun täytyy vielä tehdä, että kaikki tajuaa, että olen ihan käsittämätön listafani. Ja nyt jos oikein tähdennetään niin muutoinkin ihan käsittämätön tyyppi ;D) Nyt yritän pohtia pienen pääni puhki niistä pienistä asioista (ja ehkä muutamasta vähän isommastakin), joista meidän pitäisi olla onnellisia
Onni on...
... kauniit talvipäivät. Tai kun talvella paistaa aurinko. Yksi kauneimmista asioista, mitä tiedän on kirkkaana (ja puhtaana) hohtava lumi, joka kimaltelee auringon paistaessa. Aurinko, joka jaksaa jotenkuten nousta hiukan taivaanrannan yläpuolelle valaisemaan meidän arjen puuduttamien (hehe) elämää. Kulkea koiran kanssa autiossa metsässä, pikkupakkasessa, pöllyävää ja pehmeää lunta. Ihailla valon ja varjon leikkejä ja niiden lumeen muodostamia värejä. Talvisin auringonpaiste on myös poikkeuksetta kaunis (tai sitten se johtuu siitä, että sitä aurinkoa ei vain näe lähes lainkaan, joten silloin kun se tulee esiin, vaikuttaa outo valoilmiö mailman kauneimmalta?)
... auringonlasku. Oletteko joskus nähneet ruman auringonlaskun? Ehkä sellainen auringonlasku on ruma, jota ei näe. Taivas värjääntyy punaisen ja keltaisen eri sävyistä. Pilvet ovat tummana kontrastina.
... tuntea. Olen melkoinen itkupilli. Itken lukiessani kirjoja, artikkeleita, blogeja, katsoessani elokuvia ja sarjoja. Itken välillä kirjoittaessani. Itken joskus myös vain ajatellessani. Olen hirmu tunteikas tyyppi ja välillä pillitän ihan tarpeettomissakin tilanteissä (eeww, kuin noloa). Olen myös auttamaton naureskelija. Hekotan, höhötän, kikatan ja räkätän. On mahtavaa tuntea erilaisia tunteita: iloa, surua, pettymystä, epätoivoa, ylpeyttä, katkeruutta, myötätuntoa, häpeää, riemua, voitontahtoa. Etenkin iloa on mahdottoman ihanaa kokea. Tuntee olevansa niin elossa. Tuntea olevansa onnellinen.
... kun kesällä paistaa aurinko (ja ruskettuu niin, että muut ovat kateellisia) Pitääkö tätä selittää jotenkin enemmän? Mielestäni ei.
... kun bussi on ajallaan. Tai myöhässä silloin kun sinäkin olet. Ja vihreät valot, kun on kiire.
... hyvä biisi, jota voi loopittaa aina vain uudestaan ja uudestaan. Tai se, kun löytää pitkästä aikaa vanhan suosikkibiisin, joka on edelleenkin aivan loistava. Olitkin unohtanut jo, kuinka hyvää musaa kuunteletkaan. Hyvä biisi, jonka mukana tanssijalka alkaa aina vipattaa. Hyvä biisi, jonka mukana on aina pakko laulaa (tai vähintään hyräillä tai hymäillä). Hyvä biisi, joka tsemppaa siihen viimeiseen killerimäkeen juoksulenkillä. Hyvä biisi, joka tyynnyttää kiivaana käyvän mielen. Hyvä biisi, joka tuo hymyn huulille sinäkin päivänä, kun myöhästyy bussista (ja muutenkin kaikki menee perseelleen)...
... kun saa nukkua niin pitkää kuin haluaa. Tai herää ennen herätyskelloa ja saa kääntää hetkeksi kylkeä ja nukahtaa uudestaan. Tai kun herää virkeänä hyvin nukuttujen yöunien jälkeen.
... nähdä iita juoksemassa tyytyväisenä lenkillä. Kuten tässä yhtenä päivänä: koira kirmaili iloisena metsässä umpihangessa. Jopa oma pyllähdys ja useampi kaatuminen liukkaassa mäenrinteessä keskelle lumihankea ei haitannut, nauratti vain. Ja Iita näytti niin huvittavalta astellessaan korein askelin, ylpeänä ja pää pystyssä syvässä hangessa. Ja sen korvat heiluivat hassusti. Myös se, kun näkee Iitan leikkimässä toisen koiran kanssa, lämmittää meikäläisen sydäntä.
... juoksulenkki. Jopa huonosti mennyt sellainen. Juoksulenkillä on ihana käydä. Pääsen edes hetkeksi karkuun ja pakoon ajatuksiani, jotka kaikkoavat musan pauhatessa korvissa ja pinkoessani menemään. Se fiilis, mikä tulee aina urheilusuorituksen jälkeen. Raukea ja hyvä fiilis, kun on tehnyt jotain, mistä nauttii ja saa (ainakin) hetken levähtää.
... kaunis luonto. Ja sitähän täällä suomessa riittää. Meidän talolta kivenheiton (sellaisen tosi neitimäisen heiton) päässä, melkeinpä takapihalla, on meidän lähin metsä. Ihan lyhyen kävelymatkan päästä pääsee kallioille katsomaan auringonlaskuja sekä lentokentän valoja. Meidän lähellä on kallion keskellä oleva lampi, jossa näkyy välilä sukeltajia happilaitteineen (jännää). Ja tämä kaikki on kilometrin päässä meiltä kotoa. Olen ihaillut metsää ja järveä mm. mökillämme, Repovedellä ja Nuuksiossa. Olen ihaillut merta Killiney Hillin huipulta ja pulahtanut mereen uimaan pieneltä ja suloiselta rannalta Dalkeyssä, Irlannissa. Olen istunut Gliffs of Moherin jyrkänteellä ja pelännyt putoavani ja samalla ollut vain yksinkertaisesti onnellinen päästessäni näkemään jotain niin upeaa. Olen ihaillut Gullfoss putouksia, Geysirejä ja Blue Lagoonia Islannissa, käynyt islanninhevosvaelluksella sekä Suomessa että Islannissa, sekä ihaillut villejä valaita Reykjavikin edustalla. Mikään ei voita raikasta ilmaa, mitä luonnon äärellä saa hengittää.
... lintujen laulu keväisin (ei kuitenkaan silloin kun yrittää nukkua), puron solina, ensimmäiset leskenlehdet, valkovuokot ja krookkukset. Se, kun luonto herää henkiin talven jäljiltä ja kaikki näyttää jälleen valoisammalta - ja elävämmältä.
... kun saa viimein ruokaa oltuaan nälkäinen. Mitäs tätäkään enää lisää selittämään?
Mitkä pienet asiat tekevät sinut onnelliseksi?
On päiviä kun olen onnellinen jopa sateesta. Hymyilen katsellessani katuvaloja koulumatkalla bussin ikkunasta.
Tehkää minulle mieliksi ja kiinnittäkää huomiota pieniin asioihin. Siihen kuinka raikas ilma on sateen jälkeen. Kuinka kauniita salamat ovat valaistessaan taivaan. Kuinka ihana onkaan lukea hyvää kirjaa. Näitä on vaikka mitä. Nautitaan niistä. Ollaan onnellisia. (Olisikin niin helppoa...)
Elämä potkii meitä päähän oikein urakalla, se jos mikä on varmaa. Elämä on ylä- ja alamäkiä, mutkia, kantoja ja akeaa laakeaa peltoaukeaa (jolla muuten tuulee sitten tosi kovasti vastaan).
Veljeni ehdotti minulle näin: Onni on... kissat. Mut ne tekee sut vaan surulliseks kun sulla ei ole sellasta (True that)
Kommentit
Lähetä kommentti