Yhden elämänvaiheen loppuminen

Tämän akan on aika lähteä kohti uusia haasteita. Yksi elämäni välietappi ja turvallinen pysähdyspaikka on viimein jätetty. Ja painotan todellakin sanaa viimein. Kyseinen pysähdys kesti nimittäin viisi vuotta.


Mulla oli perjantaina viimeinen työpäivä Finnkinolla.

Kyllä. Uskokaa tai älkää! Meikäläinen, jota töissä pidetään yhtenä peruskalustoon kuuluvana, kulumallakaan lähtemättömänä muinasijäännöksenä, joka on todellakin ollut talossa liian pitkään.

Ja kyllä, te aiemmat tämän rohkean askeleen ottaneet, entiset työtoverini (jos satutte tätä tekstiä lukemaan, olen omistanut tämän teille kaikille <3). Meikä on viimein saanut aikaiseksi tehdä muutoksia elämässäni ja seurannut teidän jalanjälkiänne. (jep, myönnän, kyllä siinä kesti...)

Kaikki (entiset ja nykyiset) työkaverini ovat aina olleet minulle enemmän kuin vain työkavereita - perheenjäseniä ja erittäin hyviä ystäviä! Minulle tulee hirmuinen ikävä teitä kaikkia ja sitä, että voin välillä vain pelleillä töissä teidän kanssanne. Te osaatte aina piristää meikäläisen päivää.

Myönnän, että oli ihan pirun haikea olo viimeisessä vuorossani ja tirautin pari kyyneltäkin duunikamujen kauniista sanoista. Onneksi päivä oli enemmän tai vähemmän kaaoksenomainen, joten hirmuisesti ei ainakaan sitä jää ikävä :D

Tää mimmi on valmis uusiin haasteisiin. 
Tän mimmin on aika lähteä uusiin haasteisiin.

Palailen uusista tuulista vähän myöhemmin :)











Kommentit