Mukamastaiteellinen helmikuu

Meikäläisen "taiteellisuudella" on kaudet. Kuivakausi ja ns. sadekausi, jolloin ideoita ja intoa ja ennen kaikkea halua, tehdä jotain löytyy. Olen ihan hämmästynyt, kuinka paljon olenkaan piirtänyt tämän kuukaden aikana, ja oikeasti saanut aikaiseksi jotain mikä on mielyttänyt myös omaa silmää (ja mieltä). Vielä olisi muutama idea ja ajatus poikimassa tuolla meikäläisen pienessä päässä, saas nähdä, jos sitä vaikka tämän postauksen kirjoittamisen jälkeen kerkiäisin aloittaa operaation toteutuksen.

Tämän kauden teema on ollut myös lohikäärmeet. Ylläripylläri. En tiedä oikein, että mikä juuri lohikäärmeissä vetoaa meikäläiseen - varmaankin se, että niistä saa tehdä juuri sen näköisen kuin itse haluaa. Kukaan ei voi tulla väittämään, että olisin tehnyt jotain väärin tai että olennon mittasuhteet tai koko tai väri (tai mikä tahansa) olisi väärin, "ei lohikäärmeet ole tollaisia". Onneksi ne voivat olla millaisia tahansa! En oikeastaan mitään muuta, kuin lohikäärmeitä osaa piirtää "omasta päästäni". Yleensä käytänkin kaikkeen muuhun tekemääni mallikuvaa. (huijari kun olen ;D)

Koska blogi on ollut aika hiljainen tässä viimeaikoina (taas vaihteeksi) niin läjäytän tähän nyt muutaman viimeaikaisen "taideteoksen" niiden tekojärjestyksessä. Tadaa. Pari näistä onkin instagram kuvien muodossa jo aiemminkin esiintynyt blogin puolella. Se postaus tosin jäi vain ns. täytepostaukseksi, jota en itse jakanut esim. facebookissa, kuten yleensä kirjoitusteni kanssa teen... Whoops. On se niin mukuva pitää "supersuosittua" blogia.
Okei, en valita :) Sitten loppujenlopuksihan tämä blogi on vain meikäläisen ajatusjuoksun ruumiillistuma (ainakin osittain..)

PS: KUVAT SAA ISOMMIKSI KLIKKAAMALLA. 

Lohikäärme - A3 - Lyijykynä

Minun teki yhtenä iltana hirmuisesti mieli piirtää, joten istuin sitten pöydän ääreen ja rupesin väsäämään lohikäärmettä. Tälläinen kalliolla istuva siitä sitten tuli. Jostain syystä piirrän lohikäärmeet aina niin, että niiden pää on oikealla. Uskon sen johtuvan siitä, että vasenkätisenä minun on helppo piirtää ensin pää ja sitten edetä loppuun ruumiiseen, suttaamatta kädelläni kaikkea. En tiedä, tai sitten olen vain juuttunut samaan malliin. Minun piti värittää tämä, mutta en uskaltanut, sillä pelkäsin pilaavani sen. (Kokemuksen syvä rintaääni kehotti meikäläläistä olemaan tarttumatta väreihin - olen pilannut monta hyvää työtä väritysyrityksilläni)

En ollut vielä lopullisesti luovuttanut värityksen suhteen, en ole edelleenkään, jahka vain keksin kuinka ja miten, niin tuokin otus saa hiukan väriä pintaan. 

Siinä väritysongelmaa miettiessä, päätin sysätä ongelman sivuun, aloittamalla toisen ongelman. Näin sitä ongelmia ratkotaan oikeaoppisesti.

* * *

Niinpä alkoi tämän työstäminen:

Silmä (lohikäärme, lisko? Sen saa katsoja itse päättää) - A3 - Kuivapastelli ja hiili

Tämä oli sitten useamman päivän proggis, ja olen tulokseen todella tyytyväinen. Seuraan istagramissa liutaa taiteilijoita, jotka päivittelevät teoksiaan ja niiden edistymistä sivulleen, ja idea tästä lähti oikeastaan sitä kautta. Yksi heistä oli tehnyt (useamman) aivan upean silmäteoksen, joten olihan meikäläisenkin pakko kokeilla! Koska edelliseen työhön en uskaltanut koskea väreillä, tämän tein alusta asti värilliseksi. Hahmottelin vain "abaut näin" muodot ja ääriviivat kynällä ja sitten lähdettiin värityshommiin.

Inspiraatiota tähän lähti myös, kieltämättä, Hobitin Smaugista. Seuraavaksi voisi sitten kokeilla suoraa jäljennöstä siitä ykkösosan viimeisestä sekunnista, kun Smaug avaa silmänsä rahojen keskeltä..

Tämä silmä on vain enemmän vihreän sävyinen, ei niin keltainen kuin Smaugin ;)

* * *

Ragdoll - A3 - Hiili ja kuivapastelli (sininen ja valkoinen)

Silmistä edelleenkin inspiroituneena oli seuraava operaatio sitten kissan silmät - ja kissat - (ja yleensäkin tarkoituksena oli tehdä mustavalkoinen teos) ainut vaan, että idea muuttui hiukan suunnitelun edetessä. Löysin upean sinisilmäisen ragdoll kuvan netistä, jossa kissa tuijottaa intensiivisesti kameraan. Jostain syystä kuva kutsui ja oikein vaati minua toteuttamaan itsensä. Sitten syntyi idea muuten mustavalkoisesta kuvasta, mutta silmät olisivat intensiivisen siniset, ainut valopilkku, muuten mustavalkoisessa maailmassa. Lopuksi yrtin toteuttaa kuvan vielä niin, että kissa ikäänkuin katselisi meitä varjosta, niin, että valoa kajastuu ainoastaan sen naamalle, muun ruumiin jäädessä pimentoon.

No mites teidän mielestä onnistui?

* * *

Lohikäärme (2) - A3 - Kuivapastelli (+ hiili) ja tussi

Ärsyynnyin siitä, kun en tiennyt mitä tehdä lohikäärme nro 1 värityksen suhteen, joten korvasin taas vanhan ongelman uudella: aloin tehdä uutta lohikäärmetyötä, jonka kanssa olin alusta alkaen päättänyt, että väritän sen kuivapastilleilla värin x väriseksi. Ei tästä oikein sellainen tullut, mitä kuvittelin (ja toivoin) mutta siinähän se. Rohkeampi veto tämä oli kuin se ensimmäisen värittömäksi jättäminen. Taustaa en osaa edelleenkään piirtää mihinkään. Blaah. Sekin on yksi asia, jolla onnistun aina pilaamaan työni: alan piirtää "esittävää taustaa" esimerkiksi metsää tai jotain muuta maisemaa. EEii, meikäläinen pidättäytyy vain epämääräisissä ja blurreissa väreissä, tai ihan vain valkoisessa...

Ehkä tätäkin pitäisi hiukan harjoitella - taustoja nimittäin..

* * *

Hevonen - A3 karhea - Hiili

Juttelin pikkuserkkuni kanssa yhtenä päivänä ja jossain vaiheessa keskustelimme muutaman lauseen verran tauluista (ja siitä millaisen taulun hän haluaisi kämppäänsä). Kyseisestä keskustelusta inspiroituneena aloin sitten väsätä tällaista hevosta. Olen aiemminkin tehnyt täysin tämän tyylisen - yksinkertaisen ja luonnosmaisen hevosen, joka juoksee kohti ja en tiedä mikä, mutta jokin, mielyttää omaa silmääni kovin paljon tälläisissä töissä: niiden yksinkertaisuus, koristelemattomuus, selkeät linjat ja hiilen ihana ja rouhea ja karhea jälki epätasaisella paperilla? Yksinkertaisuus on kaunista. Järin hyvin tämä teos ei onnistunut, en saanut hulmuavaa harjaa oikein istumaan kuvaan kunnolla, pitää kokeilla joku päivä tehdä tämä sama kuva värillisenä.. ja ehkä rajata se vain hevosen päähän ja harjaan. Minulla on suunnittelussa myös tällainen vähän samantyyppinen teos, mutta vain toisella kuvalla, mikä todennäköisesti sopii tämäntyyppiseen taideteokseen paremmin. Sillä tässä kuvassa tosissaan pääpointtina on hevosen upea, paksu, pitkä ja hulmuava harja, mikä nyt  ei oikein päässyt oikeuksiinsa.

Mikä tässä työssä sitten mielestäni onnistui: mielestäni hevosen pään hiilen jälki on vain ihanan näköistä, ainakin läheltä ja livenä. 

Sellaista shittiä tällä kertaa. Nyt meikäläistä sitten kuumottaakin mennä toteuttamaan joku näistä suurista suunnitelmista.. Joita mainitsin ainakin kolme tuossa kaiken muun selityksen lomassa.