Opinnäytetyö

Pitkä ja piinaava opinnäytetyöprosessi alkaa olla pikkuhiljaa takanapäin. Tai no, tarkalleen ottaen se on takanapäin.

Päätettiin viime lauantaina, että työ on valmis. Saatiin viimeiset kriittisimmät korjauskohdat tehtyä. Hirmuisestihan työtä olisi edellen voinut vääntää, kääntää ja säätää. Oltaisiin voitu tarkastella vielä sitä, tätä ja tuota ja kirjoittaa lisää aiheista x, y ja z.
Mutta jossain vaiheessa se on vain pakko sanoa että nyt riittää ja lopettaa.

Meillä se hetki siis koitti lauantaina.

Jonka jälkeen mukavasti kävin kahden kaveri kanssa yksillä, nauttimassa illasta ja pelaamassa yatsia. Ja pakko myöntää, en ole koskaan aiemmin pelannyt yatsia. Hauska peli, koska siinä ei ole oikeasti mitään tekemistä osaamisen ja nopanheittokykyjen kanssa. Ainakaan meillä. Ja kotiin saavuttuani avasin toisen siiderin – sellaisen, jonka sain kiitoslahjana, kun keväällä autoin kaveriani hänen opinnäytetyön valmistumisessa tehdessäni hänen opinnäytetyöhönsä kuvitukset! – ja karkkipussin ja istuin sohvalle rapsuttamaan Veetiä. Unohdin jopa avata television ja lopulta painelin lukemaan kirjaa. (Granny life, im ready!)

Ja opinnäytetyön tekoprosessi on siltä osin ohi, että maanantaina palautettiin työ opettajille arvioitavaksi. Ja ensiviikolla on seminaariesitykset! Jännää! Ei sillä, innokas pikkuväkertäjä meikä on hionut meidän Prezi esityksen jo siihen muotoon, että oksat pois. Looking good. Sisältö on sitten ihan toinen juttu ;)

Jonkin aikaa meidän pitää vielä odotella, että ainoana muistona opinnäytetyöstä olisi vain linkki Theseukseen. Tällä hetkellä muistona on kasa harmaita ja/tai revittyjä hiuksia sekä opinnäytetyöprosessin alkuun nähden astetta huonompi mielenterveys.

Opinnäytetyöntekoprosessi on ollut raskas ja toisinaan selkäpiitä karmiva prosessi, joka ei todellakaan ole mennyt niinkuin Strömsöössä! Milloin on itse opinnäytetyö tai siihen liittyvä suunnittelma joutunut punakynän alle - aina siten, että oltiin asiasta jo kysytty palautetta, mutta silloin ei saatu sitä ja lopulta siinä vaiheessa kun asian pitäisi siltä osin olla valmis, tulee tajunnanräjäyttävä palaute, mikä pistää lähestulkoon koko työn uuteen uskoon. Tai aikataulut heittävät häränpyllyllä, kun meille ilmoitetaan, että hei tää meidän projekti alkaakin tälläviikolla, vaikka sen piti oikeasti alkaa vasta kahden kuukauden päästä. Jes. Tai jotenkin saan koko tiedoston sekoamaan ja kadottamaan esimerkiksi kappaleiden otsikot ja sivujen numeroinnin täysin sekaisin. Tai unohdetaan joku tärkeä asia. Tai tajutaan työn ollessa jo valmis, että meidän lähdemerkinnät ei ole täysin ohjeiden mukaiset - muttei voida sillekään tehdä enää mitään. Huah.

Ei, en jää kaipaamaan opinnäytetyötä millään tasolla. Ja ei, koko opinnäytetyön teon aikana meillä ei missään vaiheessa ole ollut mitään flow tilaa. Mutta kyllä, olen niin iloinen, että tämä on ohi. Ja kyllä, vaikkei meidän työ ole mikään opinnäyteytön malliesimerkki, on se meidän mielestämme erittäin hyvin tehty ja onnistunut omassa epäonnistuneessa kontekstissään.

Ja siis voin painottaa, mikään ei mennyt smoothisti. Paitsi se, kun saatiin tuo yhteistyökummpani ja aihe. Olisi pitänyt varmaan silloin jo epäillä jotain ;)

Ja onnistuttiin parini kanssa yllättävän hyvin siitä huolimatta, ettei osallistuttu juuri yhteenkään opinnäytetyön tekemistä ohjaavaan pajaan (pyh, kuulema näkyi työstä.. Että mitähän vittua? :D) tai oltu juuri muutenkaan järin perillä siitä, mitä milloinkin piti tehdä. Eikä edes vaatimaton 600 km etäisyys meidän välillä haitannut tekoprosessia. Sanoisin, että tällä etäisyydellä teko oli jouhevampaa kuin silloin, kun vielä majailin Vantaalla.