Lots of Brändöm

Kävimme kaksi viikkoa sitten perjantain kunniaksi lenkillä työkaverini 4 kk vanhan bordercollie-Unton kanssa. Unto oli tosi liikkis tapaus, joka vähän varoi "isoa ja pelottavaa" Ruutia. Unto olisi halunnut hirmuisesti leikkiä Ruutin kanssa ja seurasi Ruutia, kuin mitäkin isoveljeä. Ja minulle tuli Ruutista olo, kuin se olisi oikein esittänyt isoa ja itsenäistä poikaa pienemmälle. Ruuti oli Unton mielestä hiukan pelottava, koska vanhempi teinipoika örisi leikkiessä ja hyppi täysiä päälle. Ja tämäkös on herkän bordercollien mielestä vähintäänkin outoa. Vaikka leikkiminen ei vielä ihan luonnistunut, meni pojilla muutoin tosi mukavasti ja kivasti.  Oli kuitenkin ihana seurata koiria, kun ne kulkivat metsässä possujunassa <3 Jahka Unto hiukan kasvaa, niin päästään työkaverini kanssa ihan kunnolla lenkkeilemään! Hiukkavaarassa oli tosi mukavat lenkkimaisemat sekä kivat polut mitä pitkin seikkailla. Vastaan ei tullut ketään, mitä nyt etäältä huomasimme toista polkua pitkin ajav...

Heipsan! Koska lupauduin kirjoittamaan käymästämme pentukurssista islanninlammaskoirien rotulehteen (Hundur), kävimme tänään lehden päätoimittajan kanssa ottamassa kuvia, jotka liittyivät oppeihimme kurssilla. Näiden pentukurssikuvien lisäksi nappasimme Ruutista myös 7 kk edustuskuvat - onhan pennulla seitsemän kuukauden merkkipaalu kahden päivän päästä. Kaikkien  kuvien  ©  Anna Vainionpää. Kiitos, taas!  ' Kirjoitin tekstissä mm. siitä, kuinka Ruuti alkaa yksinkertaisia temppuja (kuten kuvan käsikosketus, vas. kuva) tehdessä tylsistyessään keksimään omia variaatioita (käden ottaminen suuhun, oik. kuva) pyydetystä toiminnasta. Ja vielä vertailunvuoksi kehityskuvat     7 kk    vs 3 kk

Heipsan. Kuten ehkä viime postauksessa mainitsin, oltiin viime viikonloppu Vantaalla. Syy reissuun oli ystäväni häät ja Ruuti pääsi tietenkin reissuu mukaan. Majoituimme vanhempeni luo, ja koko asunto oli meidän käytössä koko muun perheeni ollessa mökillä. Mikä oli toisaalta harmi, olisi ollut hauska nähdä heitäkin kun kerrankin tulimme käymään :D No mutta toisaalta saatiin olla ihan rauhassa. Ja koska Tädin Muru, Bobi , asuu ihan kivenheiton päässä porukoiltani (ja näin btw, ensimmäinen oma asuntoni sijaitsi myös n. 500 m päässä heiltä!) niin käytiin sunnuntaina ennen kotiinlähtöä lenkillä ja teehetkellä. Melkein kolme tuntia hujahti kuin siivillä kuulumisia vaihtaessa! Tajuttiin molemmat, minä ja (Bobin omisaja) ystäväni Saija, että ei hitto meillä on ollut ikävä meidän tee- ja juoruhetkiä! Silloin kun vielä asuin Vantaalla, nähtiin melkeimpä kerran viikossa, toisinaan juhlittiin, toisinaan pidettiin viini-iltoja toistemme luona, hengattiin koirien kanssa, käytiin lenkillä, kuvatti...