Henkireikä
Olen loputtoman kiitollinen siitä, että minulla on harrastus, josta nautin suunnattomasti ja joka on minulle ikäänkuin eräänlainen henkireikä tästä kaikesta muusta todellisuudesta, ongelmista ja vastuista, jotka minua muussa elämässäni odottavat sekä vaativat huomiota ja ratkaisuja. Tänään tallilta kotiin ajaessani tajusin, että olen ensimmäistä kertaa varmaankaan viikkoon oikeasti hyvällä tuulella.
Rahahuolet, loputon kiire, deadlinet, hirmuisen pitkät koulupäivät ja edessä siintävät (pitkät) työpäivät, rikkoutunut pyörä ja Veetin erittäin huono käytös viime automatkalla (jotka kaikki minua ovat tässä viimepäivinä vuoroin ärsyttäneet, suututtaneet, suruttaneet ja stressanneet) tuntuivat mitättömiltä ja vähäpätöisiltä.
Olin niin iloinen.
Sitä taas ymmärsi ja tajusi harrastuksen merkityksen. Se oikeasti vahvistaa, virkeyttää ja piristää. Viikon aikana ehtii tapahtua vaikka mitä ikävää, mutta se oma aika ja rakas harrastus (ja myös pieni itsensä ylittäminen tai ennemminkin yllättäminen) todellakin saavat kaikki maalliset murheet tuntumaan, eivät nyt mitättömiltä, mutta huomattavasti pienemmiltä.
Joten erittäin hyvää alkanutta syyskuuta teille kaikille <3 Enää seitsemäntoista päivää, niin olen taas virallisesti vuoden aiempaa vanhempi.
Seuraavalla kerralla lupaan kirjoittaa jostain muusta, kuin kissanpennuista. Ehkä. (Todennäköisesti en) Huomenna voisi nimittäin olla taas korkea aika ottaa uusia kuvia Veetistä, vaikken ole edes vielä jotain vanhempia kuvia ehtinyt julkaista....
Ja tämähän postaus oli pääsääntöisesti aiheeltaan muuta kuin kissoja. Mitä nyt kissajuttuja oli kuitnekin.... #toivotontapaus #crazycatlady
Rahahuolet, loputon kiire, deadlinet, hirmuisen pitkät koulupäivät ja edessä siintävät (pitkät) työpäivät, rikkoutunut pyörä ja Veetin erittäin huono käytös viime automatkalla (jotka kaikki minua ovat tässä viimepäivinä vuoroin ärsyttäneet, suututtaneet, suruttaneet ja stressanneet) tuntuivat mitättömiltä ja vähäpätöisiltä.
Olin niin iloinen.
Sitä taas ymmärsi ja tajusi harrastuksen merkityksen. Se oikeasti vahvistaa, virkeyttää ja piristää. Viikon aikana ehtii tapahtua vaikka mitä ikävää, mutta se oma aika ja rakas harrastus (ja myös pieni itsensä ylittäminen tai ennemminkin yllättäminen) todellakin saavat kaikki maalliset murheet tuntumaan, eivät nyt mitättömiltä, mutta huomattavasti pienemmiltä.
Joten erittäin hyvää alkanutta syyskuuta teille kaikille <3 Enää seitsemäntoista päivää, niin olen taas virallisesti vuoden aiempaa vanhempi.
Veetille kuuluu hyvää. Se on nykysin ihan hurahtanut ulkoiluun ja voisi hengata ulkona jotain pusikkoa tutkaillessa ties kuinka kauan aikaa. Sen ehdotonta lempipuuhaa onkin puhin kiipeily. Pikkukisu on kuitenkin joutunut muutamaan otteeseen nielemään karvaan pettymyksen, kun sen fysiikka, tasapaino ja koordinaatio ei ole ihan riittänyt toteuttamaan sen villejä ideoita ;) Valjaissa ulkoilu on myös siinä määrin tylsää, että kissaa joutuu koko ajan vahtia. Ja kissan hihnaa saa olla koko ajan setvimässä jostain pusikosta. Jouduinkin aina sillointällöin itse kiipeilemään puihin tai käyttämään jotain muuta luovaa ongelmanratkaisumenetelmää kissanpennun yrittäessä hirttää itseään jonkin oksan haaraan.
Seuraavalla kerralla lupaan kirjoittaa jostain muusta, kuin kissanpennuista. Ehkä. (Todennäköisesti en) Huomenna voisi nimittäin olla taas korkea aika ottaa uusia kuvia Veetistä, vaikken ole edes vielä jotain vanhempia kuvia ehtinyt julkaista....
Ja tämähän postaus oli pääsääntöisesti aiheeltaan muuta kuin kissoja. Mitä nyt kissajuttuja oli kuitnekin.... #toivotontapaus #crazycatlady
Kommentit
Lähetä kommentti