Tänne eteläänkin saatiin keskiviikkona lunta. Sovittiin myös dogepussy meeting kaverin kanssa sopivasti torstaille, kun lunta oli satanut sellaiset ihanat 4 cm (hah, jos edes sen vertaa oikeasti.. Varmankin 2 cm olisi todenmukaisempi).
Torstai aamusta lähdettiin siis Veetin kanssa naapuriin taas lässyttämään tätskän murundaaliusta. Eli kulmakunnan kovinta jätkää, mamman löllöpötkylää, Bobina(tori)a. Bobi on tällä hetkellä n. 10 viikkoinen ja sen korvat alkavat pikkuhiljaa nousta pystyyn. Vaikka maan vetovoima vetääkin lärpyttimiä vielä hyvää tahtia kohti maanpintaa. Kovasti nuoriherra kuitenkin yrittää. Toisen korvan kanssa on ilmennyt hiukan problemia: se ei tahdo nousta ylös kunnolla, vaan korvassa on "ryppy" johon Bobbis nyt saa kalsium kuurin - paljon raejuustoa ja korvahierontaa. Kova on pikkukoiran elämä.
Veetin pentu huomioi tällä kertaa paljon paremmin (viimekerralla heti kun kissa katosi näköpiiristä, unohti pentu sen olemassa olon. Pentu kuitenkin hyvin ymmärtää kissan murinaa, sähinää ja pörhistelyä ja ei mene ihan lähelle, vaikka hirmuisesti sen tekisikin mieli leikkiä - Veeti onkin siitä hyvä kissaharjoitusyksilö, että se ei käy koirien kimppuun ja on muutoinkin todella kiltti ja itsekin utelias ja "kaikki okei" tyyppi - nytkin se hetken mökötettyään jo lähti liikuskelemaan.. Vaikkakin aina pennun tullessa lähelle se siirtyi korkeampiin maastoihin mulkoilemaan) ja sen keksittymiskyky on muutoinkin tässä viikkojen aikana parantunut hiumasti. Vaikka käytös ei kyllä muutoin ole ihan vielä kehumisen arvoista ;) Paimenkoirana pennusta on hirmuisen hauskaa roikkua lahkeessa kävellessä ja muutoinkin ihmisestä irtoaa kiinni iskiessä mukava ääni ;)
Vaikka onhan pentu todella fiksu: kaikki on sille okei ja se osaa pitää kontaktin jo useita sekuntteja. Ja istua ja mennä maahan. Käytiin jopa pienellä lenkillä niin se Bobsu vain uteliaasti meni tutkimaan kaikkea. Lupasin ottaa pennun hoitoon heti, kun se on sisäsiisti, sitä ennen nounou :D
 |
| Oho, tämä kuva meni vahingossa ihan harmaaksi. Vaikka kuva olikin ihan ylivaloittunut, päätin kuitenkin ladata sen tänne. Tuo ilme ja korvien asento on vain niin suloinen <3 |
 |
| Mitäs tuhmaa tekisin seuraavaksi? ;) |
 |
| Makkaranpennuksi tuo nakki juoksee yllättävän lujaa ;) Sen juoksu on myös huomattavasti kehittynyt viikkojen aikana. Sen liikkuminen on muutoinkin paljon hallitumpaa. Aiemmin se vain "pomppi" eteenpäin niin hyvittavan näköisesti, ettei sille voinut muuta kuin nauraa. Nyt sen liikkumista voi jopa kutsua juoksemiseksi. |
Yritettiin myös jollain tavalla vertailla näitä kuvia viikon takaisiin ja löytää kehitystä pennusta. Kaverini kun ei tosissaan itse nää sitä, kuinka pentu kasvaa. Vaikka edelleen pentu näyttää suhteellisen samalta, on sen pää kuitenkin hiukan saanut muotoa (pennun läskipyöreyden sijasta) sekä ruskean sävyt voimistuneet. Sen rintakehä on myös saanut muotoa ja massaa. Muutoinkin se on tasaisemman näköinen, kerännyt itseensä massaa ja lihasta ja rupeaa näyttämään enemmän koiralta pehmolelun sijaan. Vaikka kuvista ei sitä pientä kokoeroa kovinkaan selvästi huomaakaan, etenkään kun yksikään kuva ei ole samalla rajauksella.
Kommentit
Lähetä kommentti