Veetin ruokintapohdintoja
Olen aiemminkin kirjoittanut tästä samasta aiheesta, nimittäin Veeti laihdutuskuurista. Tai noh, ehkä sitä ei pidä nimittää virallisesti (enää) laihdutuskuuriksi, vaan ennemminkin oikeaoppiseksi ruokinnaksi sekä elämäntaparemontiksi.
Tämä aihe on taas noussut ajankohtaiseksi ja pohdinnan alle. Veeti on ollut tasaisesti viimeisen vuoden hyvässä mutta hiukan pulleassa kunnossa. Kesän yli kuukauden mummoni luona hoidossa olo aiheutti hiukan takapakkia ikuisuusprojektille. Samoin joulu. Ja ei ole pelkästään mummoa syyttäminen, olen kieltämättä kova lellimään kissaani myös ihan itse. Perheemme Isäntä on onneksi tuon kissan ruokinnan suhteen hiukan tiukempi, joten Veeti on saanut hyviä "täsmälaihdutuskuureja" aina minun ollessani poissa kotoa useamman päivän.
Olen siis aiemmin pohtinut blogissakin keinoja kissan laihduttamiseen (klick) sekä kirjoittanut eläinlääkärin kanssa käydystä keskustelusta Veetin painoon liittyen (klick).
Yksin elävä kissa liikkuu huomattavasti vähemmän kuin kissa joka elää monikissataloudessa. Lisäksi perheen ainut kissa saa enemmän ruokaa, ei joudu kilpailla ruuasta ja muutoinkin saa omistajaltaan enemmän huomiota. Sisäkissat - kuten Veeti - saavat ruokaa helposti, eikä niiden tarvitse metsästää. Myös sterilointi ja kastraatio vaikuttavat kissan aktiivisuuteen (laskevasti), ruokahaluun (nousevasti) sekä energian talteenottoon (paranee).
Aiemmassa postauksessa mainitsinkin, että ylipaino vaikuttaa negatiivisesti eläimen luiden ja nivelten hyvinvointiin sekä vastustuskykyyn. Lisäksi ylipaino vaikeuttaa kissan päivittäistä elämää (kiipeily, peseytyminen, liikkuminen, jne.) ja altistaa erilaisille sairauksille (maksaongelmat, sokeritauti). Ylipaino vaikuttaa myös eläimen lämmönsäätelyyn sekä verenpaineeseen. Liiallinen paino aiheuttaa myös anestesiariskin, sillä ylipaino vaikeuttaa eläimen hengitystoimintaa nukutustilanteessa.
Normaalipainoisen kissan kaloritarve on n. 60 kcal/kg/pvä. Joten tällä laskukaavalla Veetin kaloritarve on n. 240 kcal, mikäli lasketaan kaloritarve sen ihannepainosta 4 kg. Aika vähän, eikö vain?
Kissa on ylipainoinen silloin, kun sen kylkiluut eivät enää tunnu eikä lantiolinja erotu. Käydessämme viimeksi eläinlääkärissä (yllä linkkaamistani linkeistä jälkimmäinen) ja eläinlääkärin kanssa Veetin painosta jutellessamme kertoi eläinlääkäri, että kissoilla rasva kertyy usein mahaan, ns. kylkiluiden alle. Tämän takia Veetin kylkiluut ovat olleet aina tunnusteltavissa, vaikka kissa on ylipainoinen. Kaikki sen rasvakerros on kerääntynyt sen sisuskalujen ympärille masuun - ei kylkiluiden päälle.
Jouluna Veeti oli reilun viikon mummoni luona hoidossa. Mummollani on kissa, Oliver, jonka kanssa Veeti ovat hyvät ystävykset. Katit leikkivät ja touhuilevat yhdessä, mutta niiden päivät koostuvat siitä huolimatta pääsääntöisesti nukkumisesta ja syömisestä. Olen aina mummolleni painottanut, että Veetiä ei saa syöttää jatkuvasti, vaan sen ruuan saantia täytyisi säännöstellä. Se on helposti lihoamaan taipuva (toisin kuin Oliver) sekä varustettu erittäin hyvällä ruokahalulla (toisin kuin Oliver).
Nyt tämän hoitokerran aikana kuulin järkyttävän faktan siitä ruokamäärästä mitä kissat syövät mummolla päivän aikana. Veeti saa kotona ehkäpä max puoli kupillista raksuja päivässä. Ja mummon luona kissat syövät yhteensä kolme kupillista raksuja päivässä. Veeti saa siis yksinään vähintään kolminkertaisen ruokamäärän normaalin verrattuna - ja tuo kissahan syö, kun ruokaa on tarjolla. Näiden kolmen ruokakupillisen lisäksi kissoille tarjoiltiin myös märkäruokaa (Oliver) sekä raakaruokaa (Veeti). Enkä ole ihan täysin vakuuttunut siitä, että mummo olisi antanut Veetille raakaruokaa vain kahdesti päivässä. Hän nimittäin puhui, että Veetille kuuluu antaa ruokaa aina kun Oliverillekin. Ja Oliver syö märläruokaa useita kertoja päivässä.
Veetin ruokailun kontrollointin on mummolla hankalaa, sillä Oliver on tottunut siihen, että sillä on jatkuvasti ruokaa tarjolla. Se syö kerrallaan vain vähän ja on muutenkin nirso syömään. Tämä asettaa suuren haasteen Veetin kanssa eloon. Tästä voitte varmaankin päätellä, että Veeti lihoi hiukan vietettyään viikon mummolassa, syödessään kolmesti normaalin päiväannoksensa verran.
Veetin kanssa kokeiltiin sen ollessa nuorempi vapaata ruokailua, millä tarkoitan Veetin tapauksessa sitä, että se sai raakaruokaa kahdesti päivällä (aamulla ja illalla) ja sen lisäksi sillä oli raksuja jatkuvasti tarjolla. Tämä kokeilu kuitenkin päättyi, kun kissalle kertyi yli kilo ylipainoa ja se joutui laihdutuskuurille. Veeti kanssa ei vain voi toteuttaa vapaata ruokintaa, sillä se syö aktiivisuuteen ja kulutukseensa nähden liikaa, mikäli siihen tarjoutuu mahdollisuus.
Nyt, reippaasti yli kuukausi joulun jälkeen, on Veeti jälleen hyvässä kunnossa ja selvästi laihtunut. Nyt vain jatketaan kyseisen painon ylläpitoa.
Olen pohdiskellut muutoinkin Veetin ruokailua. Veeti on aina syönyt 50/50 kuivaruokaa ja raakaruokaa. Kuivaruoka on pysynyt mukana kuvioissa, jotta pystyn takaamaan kissan riittävän vitamiinien ja hivenaineiden saannin. Näiden hyvinvoinnille välttämättömien aineiden saanti saattaa helposti jäädä vajaavaiseksi, mikäli eläintä ruokitaan pelkästään raakaruualla (mikäli raakaruokintaan ei ole riittävästi perehdytty).
Kotikissojen esi-isät ovat alkuperältään kuivilta alueilta. Tästä syystä kissat ovat erittäin huonoja juomaan vettä, sillä ne eivät tunne janoa. Entisaikojen (villi)kissat ovat saaneet päivittäisen vedentarpeensa saaliseläimistään. Kuivanappulat sisältävät vain vähän kosteutta. Mikäli kotikissa syö pääsääntöisesti vain kuivanappuloita ja on lisäksi huono juomaan - kissa kuivuu.
Tämän vuoksi en ole halunnut syöttää Veetiä vain nappuloilla, vaan olen ottanut mukaan kosteuspitoisuudeltaan "luonnollisemman" raakaruuan. Veeti on onneksi suhteellisen hyvä myös juomaan vettä. Välillä olen huolissani sen riittävästä vedensaannista, jolloin syötän sen kuivanappulat sille veteen sekoitettuna. Osalle kissoista tällainen menettely ei kuitenkaan todennäköisesti sovi, kun tuppaavat olemaan nirsoja :D Mitä enemmän märkäruokaa tai raakaruokaa kissa syö, sitä vähemmän se todennäköisesti juo vettä, koska saa ravinnostaan kaiken tarvitsemansa veden.
Tällähetkellä pohdinnan alla on (aina sillointällöin) kaikista paras kuivanappula, mahdolliset lisäravinteet ja kokonaan raakaruokintaan siirtyminen. Lisäksi pohdinnan alla on, olisiko Veetin hirmuiseen karvanlähtöön mahdollista vaikuttaa ruokinnalla...
Tämä aihe on taas noussut ajankohtaiseksi ja pohdinnan alle. Veeti on ollut tasaisesti viimeisen vuoden hyvässä mutta hiukan pulleassa kunnossa. Kesän yli kuukauden mummoni luona hoidossa olo aiheutti hiukan takapakkia ikuisuusprojektille. Samoin joulu. Ja ei ole pelkästään mummoa syyttäminen, olen kieltämättä kova lellimään kissaani myös ihan itse. Perheemme Isäntä on onneksi tuon kissan ruokinnan suhteen hiukan tiukempi, joten Veeti on saanut hyviä "täsmälaihdutuskuureja" aina minun ollessani poissa kotoa useamman päivän.
Olen siis aiemmin pohtinut blogissakin keinoja kissan laihduttamiseen (klick) sekä kirjoittanut eläinlääkärin kanssa käydystä keskustelusta Veetin painoon liittyen (klick).
Yksin elävä kissa liikkuu huomattavasti vähemmän kuin kissa joka elää monikissataloudessa. Lisäksi perheen ainut kissa saa enemmän ruokaa, ei joudu kilpailla ruuasta ja muutoinkin saa omistajaltaan enemmän huomiota. Sisäkissat - kuten Veeti - saavat ruokaa helposti, eikä niiden tarvitse metsästää. Myös sterilointi ja kastraatio vaikuttavat kissan aktiivisuuteen (laskevasti), ruokahaluun (nousevasti) sekä energian talteenottoon (paranee).
Aiemmassa postauksessa mainitsinkin, että ylipaino vaikuttaa negatiivisesti eläimen luiden ja nivelten hyvinvointiin sekä vastustuskykyyn. Lisäksi ylipaino vaikeuttaa kissan päivittäistä elämää (kiipeily, peseytyminen, liikkuminen, jne.) ja altistaa erilaisille sairauksille (maksaongelmat, sokeritauti). Ylipaino vaikuttaa myös eläimen lämmönsäätelyyn sekä verenpaineeseen. Liiallinen paino aiheuttaa myös anestesiariskin, sillä ylipaino vaikeuttaa eläimen hengitystoimintaa nukutustilanteessa.
Normaalipainoisen kissan kaloritarve on n. 60 kcal/kg/pvä. Joten tällä laskukaavalla Veetin kaloritarve on n. 240 kcal, mikäli lasketaan kaloritarve sen ihannepainosta 4 kg. Aika vähän, eikö vain?
Kissa on ylipainoinen silloin, kun sen kylkiluut eivät enää tunnu eikä lantiolinja erotu. Käydessämme viimeksi eläinlääkärissä (yllä linkkaamistani linkeistä jälkimmäinen) ja eläinlääkärin kanssa Veetin painosta jutellessamme kertoi eläinlääkäri, että kissoilla rasva kertyy usein mahaan, ns. kylkiluiden alle. Tämän takia Veetin kylkiluut ovat olleet aina tunnusteltavissa, vaikka kissa on ylipainoinen. Kaikki sen rasvakerros on kerääntynyt sen sisuskalujen ympärille masuun - ei kylkiluiden päälle.
Jouluna Veeti oli reilun viikon mummoni luona hoidossa. Mummollani on kissa, Oliver, jonka kanssa Veeti ovat hyvät ystävykset. Katit leikkivät ja touhuilevat yhdessä, mutta niiden päivät koostuvat siitä huolimatta pääsääntöisesti nukkumisesta ja syömisestä. Olen aina mummolleni painottanut, että Veetiä ei saa syöttää jatkuvasti, vaan sen ruuan saantia täytyisi säännöstellä. Se on helposti lihoamaan taipuva (toisin kuin Oliver) sekä varustettu erittäin hyvällä ruokahalulla (toisin kuin Oliver).
Nyt tämän hoitokerran aikana kuulin järkyttävän faktan siitä ruokamäärästä mitä kissat syövät mummolla päivän aikana. Veeti saa kotona ehkäpä max puoli kupillista raksuja päivässä. Ja mummon luona kissat syövät yhteensä kolme kupillista raksuja päivässä. Veeti saa siis yksinään vähintään kolminkertaisen ruokamäärän normaalin verrattuna - ja tuo kissahan syö, kun ruokaa on tarjolla. Näiden kolmen ruokakupillisen lisäksi kissoille tarjoiltiin myös märkäruokaa (Oliver) sekä raakaruokaa (Veeti). Enkä ole ihan täysin vakuuttunut siitä, että mummo olisi antanut Veetille raakaruokaa vain kahdesti päivässä. Hän nimittäin puhui, että Veetille kuuluu antaa ruokaa aina kun Oliverillekin. Ja Oliver syö märläruokaa useita kertoja päivässä.
Veetin ruokailun kontrollointin on mummolla hankalaa, sillä Oliver on tottunut siihen, että sillä on jatkuvasti ruokaa tarjolla. Se syö kerrallaan vain vähän ja on muutenkin nirso syömään. Tämä asettaa suuren haasteen Veetin kanssa eloon. Tästä voitte varmaankin päätellä, että Veeti lihoi hiukan vietettyään viikon mummolassa, syödessään kolmesti normaalin päiväannoksensa verran.
Veetin kanssa kokeiltiin sen ollessa nuorempi vapaata ruokailua, millä tarkoitan Veetin tapauksessa sitä, että se sai raakaruokaa kahdesti päivällä (aamulla ja illalla) ja sen lisäksi sillä oli raksuja jatkuvasti tarjolla. Tämä kokeilu kuitenkin päättyi, kun kissalle kertyi yli kilo ylipainoa ja se joutui laihdutuskuurille. Veeti kanssa ei vain voi toteuttaa vapaata ruokintaa, sillä se syö aktiivisuuteen ja kulutukseensa nähden liikaa, mikäli siihen tarjoutuu mahdollisuus.
Nyt, reippaasti yli kuukausi joulun jälkeen, on Veeti jälleen hyvässä kunnossa ja selvästi laihtunut. Nyt vain jatketaan kyseisen painon ylläpitoa.
Olen pohdiskellut muutoinkin Veetin ruokailua. Veeti on aina syönyt 50/50 kuivaruokaa ja raakaruokaa. Kuivaruoka on pysynyt mukana kuvioissa, jotta pystyn takaamaan kissan riittävän vitamiinien ja hivenaineiden saannin. Näiden hyvinvoinnille välttämättömien aineiden saanti saattaa helposti jäädä vajaavaiseksi, mikäli eläintä ruokitaan pelkästään raakaruualla (mikäli raakaruokintaan ei ole riittävästi perehdytty).
Kotikissojen esi-isät ovat alkuperältään kuivilta alueilta. Tästä syystä kissat ovat erittäin huonoja juomaan vettä, sillä ne eivät tunne janoa. Entisaikojen (villi)kissat ovat saaneet päivittäisen vedentarpeensa saaliseläimistään. Kuivanappulat sisältävät vain vähän kosteutta. Mikäli kotikissa syö pääsääntöisesti vain kuivanappuloita ja on lisäksi huono juomaan - kissa kuivuu.
Tämän vuoksi en ole halunnut syöttää Veetiä vain nappuloilla, vaan olen ottanut mukaan kosteuspitoisuudeltaan "luonnollisemman" raakaruuan. Veeti on onneksi suhteellisen hyvä myös juomaan vettä. Välillä olen huolissani sen riittävästä vedensaannista, jolloin syötän sen kuivanappulat sille veteen sekoitettuna. Osalle kissoista tällainen menettely ei kuitenkaan todennäköisesti sovi, kun tuppaavat olemaan nirsoja :D Mitä enemmän märkäruokaa tai raakaruokaa kissa syö, sitä vähemmän se todennäköisesti juo vettä, koska saa ravinnostaan kaiken tarvitsemansa veden.
Tällähetkellä pohdinnan alla on (aina sillointällöin) kaikista paras kuivanappula, mahdolliset lisäravinteet ja kokonaan raakaruokintaan siirtyminen. Lisäksi pohdinnan alla on, olisiko Veetin hirmuiseen karvanlähtöön mahdollista vaikuttaa ruokinnalla...
Kommentit
Lähetä kommentti