Operaatio väsytä koiranpentu: mission complete!
Meillä oli erittäin jännittävä lenkin loppu Ruutin kanssa. Otin kameran mukaan ja lähdettiin kuvailemaan. Pentu pääsi juoksentelemaan vapaana ja harjoiteltiin aktiivisesti luoksetuloa napipalkalla. Ruutille ei jostain syystä ruoka maistunut juuri ollenkaan ennen lenkille lähtöä, joten otin ruokintakerran nappulamäärällisen nappuloita mukaan koulutusnameiksi. Saapahan pentu tehdä hommia ruokansa eteen. Ja meikäläinen on maailman cuulein namiautomaatti, jonka luokse kannattaa tulla kun pyydetään!
Lenkin jälkeen kotiin tultaessa tajusin ovella, että mulla ei ollut avaimia. Oltiin jo pitkä tovi oltu ulkona ja meillä täällä ei todellakaan ole sellainen mukava kevätlämpö, jossa tulee normaaleissa talvivaatteissa kuuma. Ei, vaan pakkasta oli ja pelkäsin vähän että pentu paleltuu ovenavausta odotellessa - oltiinhan me jo pitkää oltu ulkona ja Ruutin lempipuuhaa on painella menemään umpihangessa. Onneksi apu oli lähellä ja noin 15 minuutin kuluttua päästiin sisälle. Yritin pitää pennun liikkeessä auringossa odottelun ajan. Sisälle päästyämme pennun töpseli vetäistiin heti irti seinästä ja se simahti sammuksiin melkein tunnin ulkona peuhaamisen jälkeen.
Hirmuisesti noin pienessä pallossa on virtaa ja se jaksaa kyllä painella menemään. Mutta onneksi sen saa vielä helposti väsytettyäkin pelkällä ulkoilulla. Ja eihän me koskaan pitkällä käydä. Samassa metsässä, missä Veetin metsäkuvia on otettuna, kierrellään vähän edestakaisin, pentu saa seikkailla ja pysähdellä, ihmetellä ja maistella. Välillä palataan takaisin mistä tultiin ja sitä luoksetuloa harjoiteltiin myös.
Kohta ei enää pentu väsähdäkään niin nopsasti ;)
Ja hei, minä olen löytänyt jostain kadoksissa olleen kuvausintoni. Ainakin hetkellisesti. Muutenkin pyrin mahdollisimman paljon taltioimaan pentua juuri tässä vaiheessa, kun se on vielä pieni ja suloinen karvapallero. Olen aivan varma, että se on tässä noin viikossa, mitä se nyt on ollut kotona, niin kasvanut jo hiukan :D
Lenkin jälkeen kotiin tultaessa tajusin ovella, että mulla ei ollut avaimia. Oltiin jo pitkä tovi oltu ulkona ja meillä täällä ei todellakaan ole sellainen mukava kevätlämpö, jossa tulee normaaleissa talvivaatteissa kuuma. Ei, vaan pakkasta oli ja pelkäsin vähän että pentu paleltuu ovenavausta odotellessa - oltiinhan me jo pitkää oltu ulkona ja Ruutin lempipuuhaa on painella menemään umpihangessa. Onneksi apu oli lähellä ja noin 15 minuutin kuluttua päästiin sisälle. Yritin pitää pennun liikkeessä auringossa odottelun ajan. Sisälle päästyämme pennun töpseli vetäistiin heti irti seinästä ja se simahti sammuksiin melkein tunnin ulkona peuhaamisen jälkeen.
Hirmuisesti noin pienessä pallossa on virtaa ja se jaksaa kyllä painella menemään. Mutta onneksi sen saa vielä helposti väsytettyäkin pelkällä ulkoilulla. Ja eihän me koskaan pitkällä käydä. Samassa metsässä, missä Veetin metsäkuvia on otettuna, kierrellään vähän edestakaisin, pentu saa seikkailla ja pysähdellä, ihmetellä ja maistella. Välillä palataan takaisin mistä tultiin ja sitä luoksetuloa harjoiteltiin myös.
Kohta ei enää pentu väsähdäkään niin nopsasti ;)
Ja hei, minä olen löytänyt jostain kadoksissa olleen kuvausintoni. Ainakin hetkellisesti. Muutenkin pyrin mahdollisimman paljon taltioimaan pentua juuri tässä vaiheessa, kun se on vielä pieni ja suloinen karvapallero. Olen aivan varma, että se on tässä noin viikossa, mitä se nyt on ollut kotona, niin kasvanut jo hiukan :D
Omitajan lahopäisyydestä kertoo varmaankin myös se, että onnistuin pudottamaan kamerani linssisuojuksen lenkillä, ja vaikka sitä päin koko ajan kuvia räpsiessä katsoin, en silti tajunnut asiaa. Onnistuin niistä kuvista, joissa linssisuojus makasi maassa niin muokkaamaan sen pois alkeellisilla kuvanmuokkaustaidoillani (kiitos tälle macbookin kuvanmuokkausohjelmalle...). Ruuti siis hiffasi maassa makaavan suojuksen (uuu, jokin kiva ja ihmeellinen luonnonkappale! MINUN!) ja nappasi sen mukaansa. Sai hirmuisesti kehuja, kun juoksi linssisuojuksen kanssa luokse, vaikkei varmastikaan tajunnut mitä hyvää on tehnyt :D
Lumikasojen päälle kiipeily, lumipenkkoihin hyppiminen, keppien, oksien, ruohon, varpujen ja neulasten kaivelu ja maistelu sekä ylipäätänsä umpihangessa sekoilu on pennun mielestä niin hauskaa.
 |
| Vauhtiprinssinakki |
 |
| Häntä suorana painellaan pitkin maita ja mantuja! Hei maailma täältä mä tuun! |
Kommentit
Lähetä kommentti