Syyskuvia

Heips.

Viimeisimmästä blogitekstistä on jo jokin tovi aikaa, ja ties mitä on varmasti tässä välissä jo tapahtunut. Näin äkkiseltään mieleen tulee, että aloitettin BH-kurssi ja tein vakaan päätöksen siitä, että Ruutin kanssa tulemme vielä käyttäytymiskokeen suorittamaan. Haimme kolme 100 p Nose Work koe tulosta (jokainen eri koemuodosta kylläkin) ja viimeisin kuukausi on ollut melko täynnä kaiken maailman koirahäppeninkejä.

Nämä postauksen kuvat ovat viime viikonlopulta, lauantailta, kun aurinko ihanasti meitä hemmotteli. Aamulenkille nappasin sitten kameran mukaan, mutta alkuperäiseen kuvaussuunitelmaani oli valo jo siinä vaiheessa sen verran voimakas, etteivät visioni ihan täysin toimineet. Uusi yritys jossain vaiheessa siis... ;) Lauantaina päivällä käytiin sitten erään Nose Work kurssikaverini ja tämän ihanan mummokoiran kanssa lenkillä. Ollaan samalla kokoonpanolla menossa puolentoista viikon päästä Kajaaniin kokeeseen!

Tänään meillä alkoi sitten meidän tämän syksyn toko treeniryhmä, ja ihan hirmuisen hyvä fiilis jäi niin ryhmästä, kouluttajasta kuin treeneistäkin. Hirmuisesti sain kaikkea ajateltavaa itselleni, lähtien ihan palautteen annosta koiralle, siitä miten teemme käännökset sekä Ruutin seuraamispaikkaan. Olen opettanut koiralle väärän seuraamispaikan. Mikäli tähtäisimme jollekkin kovemmalle tasolle, kuin TVA arvoon, niin meidän olisi pitänyt lähteä korjaamaan seuraamispaikkaa, mutta koska (Ruuti sai kehuja) kontakti sekä tekemisen meninki seuraamisessa oli hyvä, niin valmentaja suositteli, että jätämme tarkan seuraamispaikan viilaamisen jollekkin sellaiselle, joka sitä jaksaa tehdä. Mahdollinen tuleva TVA arvomme ei kuulema tuosta seuraamisesta jää vajaaksi, mutta minun täytyy henkisesti varautua ottamaan (varmaan ainakin ylemmissä luokissa) hiukan miinusta tästä syystä.

Iso boonus oli ehdottomasti se, että samaan aikaan hallissa oli juoksunarttu, jonka vieressä teimme myös kokeenomaisen paikallaolon, eikä Ruuti juurikaan leidistä välittänyt. Hiukan, kun menimme koutsin valvovan silmän alle, ja juoksutyttö oli käynyt siinä meitä ennen, niin Ruuti haisteli paikkoja, joissa tyty oli istunut. Mutta kun laitettiin duunivaihde silmään, unohtui ylimääräiset haistelut. Tällaisen (uros) koiran kanssa on kiva tehdä, jolla ei pasmat mene aivan sekaisin jokaisesta huumaavantuoksuisesta ladystä.

Nyt kuitenkin niitä kuvia...

Tsemppiä loppuviikkoon, ainakin meikäläinen sitä tarvitsee!