Voihan eroahdistus!

Ruutilla todettiin eroahdistus marraskuun lopulla.

Mitä?

Ruuti on ollut aina todella läheisriippuvainen koira, joka on tunkemassa mukaan kaikkialle, ei halua että sitä jätetään autoon tai muutoinkaan kotiin, mikäli olen jonnekkin lähtemässä.

Ruutin kanssa on pennusta asti harjoiteltu rauhoittumista erilaisissa ympäristöissä, mutta en ole ikinä saanut sitä opetettua rauhoittumaan/rentoutumaan häkissä tai autossa. Se on kuin kotonaan vieraissa paikoissa, kunhan saa olla meidän ihmisten kanssa. Toistojen kautta ollan päästy siihen tilanteeseen, että se saattaa joskus ja sunnuntaisin asettua makaamaan hallilla häkissä, mutta usein ei.

Ruutilla ei ole aiemmin ollut mitään viitteitä eroahdistukseen tai muutakaan vaikeutta yksinolossa. Se ei ole pentuaikojen jälkeen tuhonnut mitään. En ole varma, mikä tämän tilanteen on laukaissut. Enkä ole varma milloin tämä ongelma on alkanut. Se on kuitenkin alkanut nyt aikuisiällä.

Uunon saavuttua ja aloitettua tuhoamiset, olemme seuranneet koiria kameran välityksellä. Ruutin kotona oleminen on ollut vaihtelevaa; ajoittain se on nukkunut, ajoittain ollut hiukan levoton tai hereillä.  

Mikäli se jäi kotiin ilman Uunoa (eli Uuno pääsi minun kanssa jonnekkin, se ei), se usein ravasi ympäriinsä, vikisi ja läähätti. 

Vähitellen havaitsimme kameran kautta, että levottomuutta oli aina vain enemmän ja enemmän myös niissä tilanteissa, kun Ruuti jäi kotiin Uunon kanssa. Lopulta Ruutin yksinolot olivat sitä, että se levottomasti kulki ympäriinsä, istui, läähätti ja vikisi. 

Uuno on ollut nyt useita kuukausia yksinolot ok, kun sen tilaa rajattiin, eikä mitään tuhoja jne. ole ollut lainkaan. Uuno ei onneksi lähde Ruutin ahdistukseen mukaan, vaan nukkuu rauhassa.

    

Mitä teimme? 

Kun viimein heräsimme Ruutin ahdistukseen, aloimme tehdä muutoksia arkeen ja rutiineihin. En tiedä kuinka kauan Ruutilla on oikeasti tämä ongelma ollut; viikkoja, kuukausia vai vuosia. Onko se ollut kausittaista? En tiedä. Meidän nosework treenauksessa on ollut miltein aina "huonoja kausia", joihin tauko on aina auttanut. Mutta olen nyt miettinyt, olisiko eroahdistuksella ollut tähän osaa?

Koirille rakennettiin oma "yksinolohuone" vierasmakuuhuoneeseemme. Niitten kulku rajattiin portilla, joka tosin 4. päivän jälkeen jouduttiin ottamaan pois, sillä Ruuti tuli sekä portin ali että yli - ja lopulta oli kamikazetemppujensa aikana myös raapaissut toisesta etutassustaan karvat irti ja ihon vereslihalle. Näinpä koirille vaihtui koiraportti takaisin kiinteään oveen. Ja koiraportti siirtyi alakertaan siten, että koirat pystyi rajata pois kylpyhuoneesta tai kylpyhuoneeseen.

Koirahuoneeseen laitettiin PetRemedy suihke ja Ruuti alkoi syömään kuurina Serene Um tabletteja. Näillä ei ole ollut mielestäni erityistä vaikutusta ja tätä postausta kirjoittaessani olen antanut tabletteja enää silloin kun muistan. Parin ensimmäisen päivän aikana tablettien  syömisen aloittamisen jälkeen Ruuti vaikutti hiukan veltota, mutta näin jälkikäteen ajattelen, että se on tainnut myös alkuun stressata näitä uusia muutoksia ja käyttäytymismalleja - ja ollut sitten ihan uupunut, kun päässyt viimein meidän kanssa "katsomaan telkkaria".

Ruutin kanssa aloitettiin harjoittelemaan päivittäin rauhoittumista. Tämä oli minulle suuri wake up call - ajattelin että eihän meillä tässä ole mitään ongelmaa! Koira, joka on aiemmin osannut rauhoittua todella hyvin, ei pystynyt makaamaan edes 3 sekunttia kylmikakuussa. Päivä päivältä aika piteni ja rauhoittumisesta tuli Ruutille helpompaa. Aloitettiin myös harjoittelemaan taukomaton ideaa ihan kotioloissa. Ne muutamat treenit, missä olemme nyt käyneet, olemme harjoitelleet tauolla rauhoittumista hallissa.

Ruuan koirat saivat aina yhä aktivoivasti, joskin Ruuti tuntuu ajoittain kiihtyvän tästäkin melkoisesti, sillä rakastaa ongelmanratkaisutehtäviä (namit pyyhkeessä, aktivointipelit/lelut) sekä namien etsintää. Joten Ruuti usein sai ruokansa jumppatehtävien sekä rauhoittumisharjoitusten yhteydessä.

Lyhensin aamulenkit ja kuljin tahallani hitaasti, yritin vahvistaa koirille nuuskuttelukäytöstä (näillä kun on usein lenkillä vain kiire eteenpäin ja harvoin haistelevat ensimmäiseen 20 minuuttiin milteimpä mitään). Jotta sain kontrolloitua vauhtia, ei juurikaan tehty enää aamulenkkejä siten, että koirat pääsevät vapaana juoksemaan - eli aamulenkit remmilenkkeinä. (toki tässäkin on ollut poikkeuksia, kun aina ei vaan ehdi ja jaksa)

Kotoa lähtö ja kotiin paluu tilanteet pyrittiin rauhoittamaan ja niihin luomaan uutta rutiinia. Koirat siirtyivät omaan yksinolohuoneeseensa n. 15-30 min, ennenkuin ihmiset lähtevät kotoa, eikä niitä huomioida ennen lähtöä. Lisäksi koirat ovat huoneessaan niin kauan ihmisten palattua kotiin, että rauhoittuvat - eikä niitä juurikaan huomioida edes sitten, kun ne päästetään huoneesta ulos.

Ruuti alkoi myös harjoitella meistä erillään oloa, kun olimme kotona. Tämä toteutui aluksi yksinolohuoneessa, mutta tämä on (vielä nyt) Ruutille todella vaikeaa, joten helpotettiin harjoitusta siten, että kun olemme katsomassa telkkaria, on Ruuti koiraportin takana kylpyhuoneessa - se näkee meidät, mutta ei pääse meidän luo.

Jätimme toistaiseksi myös nosework treenit pois kalenteristamme. Ja muutoinkin Ruuti on ollut aika kevyellä treenillä viime aikoina.

Nyt...

Ruutin tilanne otti jo viikossa huimia harppauksia eteenpäin, ja näin muutamien viikkojen jälkeen on tilanne jo paljon, paljon parempi.

Yhä kuitenkin jatkamme treenitaukoamme, erityisesti noseworkistä. Joskin olemme käyneet pareissa treeneissä, koska en ole saanut treenejä myytyä. Ja treenit ovat sujuneet hiukan paremmin, kun silloin kun tilanne on ollut huonoimmillaan. Ja tammikuussa toivottavasti alkaa muutama kiva koirajuttu.

Yhä vahvistamme rauhoittumista ja harjoittelemme taukomattoa - tarkoitus olisi taukomattoa saada yhdistettyä hallille, häkkiin ja autoon.

Ja uudet yksinolorutiinit ovat tulleet jäädäkseen.

Nyt kuitenkin Ruuti jää toistuvasti kamerasta kiinni nukkumassa rennosti <3

Ajoittaisia takapakkejakin on tietysti ollut, mutta niiden jälkeen Ruutin käytöksessä tapahtuu aina valtaisa harppaus eteenpäin. Mutta niinhän me kaikki aina kipuilemme, ennen kuin muutosta tapahtuu?

Pawsiteamin joulukalenteri instagramissa (luukku 10) käsitteli sitä, kuinka kipeäkin koira saattaa olla hyvin aktiivinen, koska liikkuminen tuottaa koirissa hyvää oloa ja ne siten saattavat peittää kipuaan. Olin juuri samana päivänä lenkillä ystäväni kanssa, ja puhuin hänelle siitä muutoksesta, mikä Ruutilla on nykysin lenkeillä: Ruuti on aina ollut ns. ikiliikkuja ja päätön juoksija, sitä se on yhä, mutta lenkeillämme on nykyisin hiukan erilainen tunnelma. Ruuti on paljon paremmassa kontaktista kanssani, liikkuu rauhallisemmin, usein jopa malttaa ravatakin sekä kerjää/hakee minulta todella aktiiviesti herkkuja. Tämä muutos on tapahtunut sen jälkeen, kun olemme muuttaneet yskinolorutiineja ja lähteneet auttamaan Ruutia sen ahdistuksessa. Olen nyt myös sitä mieltä, että juokseminen on myös ollut Ruutille pakokeino sen omasta ahdistuksesta/pahasta olosta. Se on aina rakastanut juoksemista ja se on yhä oma leikkisä ja aktiivinen itsensä, mutta olen varma, että se on myös ajoittain juossut pakoon omaa stressiään.

Näillä eväillä uuteen vuoteen.