Maistiaisia ja surua siitä, etten ole enää Cavtatissa
Olen ihan mahdottoman surullinen siitä, että minun piti jättää kuvankaunis Cavtat ja Kroatia taakseni - vain palatakseni kylmään, harmaaseen ja sateiseen Suomeen. Kotiin, jossa joudun biksujen ja koko päivän kestävän auringonoton ja kolmen ruokalajin illallisten sijaan pukeutumaan paksuihin (melkeiin talvi)vaatteisiin, pesemään pyykkiä ja syömään kaikkea muuta kuin ravintolassa valmistettua sapuskaa. Jouduin palaamaan upeasta "unestani" ja paikasta, jossa sieluni lepäsi ja keräsi voimia, tänne kylmyyteen ja karuun todellisuuteen siitä, että olen totaalisen köyhä ja suomen kesä tuntuu esittävänsä minulle vain huonoja puoliaan. Ulkona sataa. Viimeisenä aamunamme Kroatiassa, eilen, satoi myös ja ukosti, mutta sitä oli niin ihana katsella herkullista ja runsasta aamupalaa syödessä, Cavtatin "sataman" avatuessamme kauniina edessämme. Ja kyllä, merellinen maisema oli kaunis sateesta huolimatta. Kaksi tuntia ukkoskuuron jälkeen taivat oli pilvetön ja söimme jäätelöä ja...