Lots of Brändöm

Näiden kuvien ottamisesta on jo reipas puolitoista viikkoa. Capu, tuo meidän italialainen merikapteenimme, täytti tovi sitten 6 kk ja (yritimme) ottaa Katrin kanssa koiruudesta edustavia kuvia. Yrityksestä hyvä kymppi kaikille! En tiedä mitä oikeat lagottoharrastajat näistä kuvista sanoisivat, mutta ainakin omaan silmään melko hyviä, ottaen huomioon sen, että Capu ei ihan ymmärtänyt seisomisen päälle :D Eikun vaan näyttelyihin ;) Capun tarkkoja strategisia mittoja minulla ei ole, mutta pörrökarvassa se on noin Ruutin korkuinen, kastuessaan taas vähän pienempi. Vaikka sitten Ruuti menee kastelemaan itsensä ja ne ovat miltein saman kokoisia jälleen :D Villi veikkaukseni on, että Capu kasvaa noin samoihin mittoihin Ruutin kanssa, jollei ihan himpanverran yli. Oltiin kerrankin fiksuja ja otettiin kuvat ennen lenkille lähtöä. Capu kävi nimittäin pyörähtämässä heti ensimmäisessä vastaantulevassa kuraojassa - henkeen ja vereen vesikoira siis! Lämpimän sään vuoksi ei tehty mitään...

Heissuliveissuli! Viimeisimmistä sessukkakuvista on jo tovi. Olen ollut mahdottoman laiska koirien kuvaaja. Meidän elämä on rullaillut tavallisia kaavoja. Pitkään meni niin, että kävimme Ruutin kanssa nosework treeneissä ja molempien koirien kanssa eräässä omatoimiryhmässä. Ja muutoin vain lenkkeilimme ja oleilimme. Erityisesti lumien sulaessa ja kaikkien paikkojen ollessa jäässä tai loskassa, ei oikein ollut motivaatiota mihinkään. Nyt kevään todellakin tullessa kohisten, aamujen valjetessa päivä päivältä aiemmin ja illan laskeutuessa päivä päivältä myöhemmin, on meikäläisenkin kaamosmasennuksesta kärsinyt mielikin pikku hiljaa alkanut nostaa päätään ja nähdä valoa. Tuntuu että on enemmän voimaa ja jaksamista tehdä asioita - eli puuhailla koirien kanssa . Suuresti yhä pyhitetään aikaa aurinkoisessa kevätsäässä ulkoiluun, erityisesti ystävämme Capun kanssa - nyt vielä, kun ei ole hyttysiä. Lumien sulamisen myötä (yhä niitä on paikkapaikoin paljonkin joissain kohdin) ja metsien paljast...