Lots of Brändöm

Olen uhkaillut itseäni sillä, että jahka aurinko pilkistää tässä syssyllä, niin lähen ottamaan Iitasta niitä kauan puhuttuja syksykuvia. Tänään sitten herra aurinkoinen valaisi elämäämme niin ihanasti, että erittäin jäistä ilmaa uhmaten lähdin kuvausoperaatiolle. Teemana oli tänään ehkä pikemminkin se ihana valo, kuin syksyinen tunnelma. Tässä ollaan muutenkin myöhässä näiden syksykuvien kanssa jo: ihana ruska on ollutta ja taaksejäänyttä elämää, nyt ulkona on pääasiassa ruskeaa. Noh, aina ei voi voittaa - ei edes joka toisella kerralla. Iitasta tulee vuosi vuodelta vanhempi ja hitaampi. Ei tuota vaikuta nykyään juoksentelu kiinnostavan lainkaan. Kunnon mummon lenkkiseura -koira. ps . kuinka moni huomasi, että iitalta on sheivattu ne aivan järkyttävät ja rehottavat rinta-, korva, -poski- ja kylkikarvat! Nyt on ihana katsella näiden kuvien auringonsäteitä, sillä enää ei aurinko paista ulkona, vaan pimeys on taas ...

Viisi kuvaa meidän perjantaiaamun lenkiltä. Iita oli todella ärsyttävä ja tyhmä koko lenkin. Tänään minua on vain ärsyttänyt ihan hirveästi kaikki. Töissä oli tänään ihan hirveä olla, koska kaikki mitä ihmiset tekivät tai eivät tehneet ärsytti. Odotan vain sitä, että pääsen nukkumaan. Onneksi olen nyt viimein kotona ja ihana päästä illalla ratsastamaan. Meidän tulostin ei toimi, enkä saa tulostettua koulutehtävää. Jouduin ajamaan töihin ulkona kaatosateessa, vastatuulessa, rikkinäisellä pyörällä. Kiitos ja kuitti. Jade <3 <3

Sain töissä duunikaverilta noottia (eli oikeasti vain kysymyksiä) siitä, etten ole pitkään aikaa päivittänyt blogin puolelle mitään. Tajusin siinä itse samalla, että jösses, siitähän on oikeasti aikaa, kun tänne on viimeksi mitään rustailtu. Ihan hävettää.Viimeisin kirjoitus on yli puolentoista kuukauden takaa. Hyi minua. Onnettomana selityksenä vedottakoon siihen, että allekirjoittanutta ei vain ole yksinkertaisesti kiinnostanut. Kävin minä korjaamassa oman muuttuneen ikäni tuohon sivupalkkiin ja skriivasin uudelleen oman infotekstini tuolla Julia-välilehdellä, mutta thäts it. Blogihilhaisuus on meikäläisellä aina seuraus, ei oikeastaan koskaan syy. Tällähetkellä minun valokuvaus ja piirtämisinnostus on aivan maassa, eikä mikään inspiroi, joten sen seurauksena minulla ei ole uusia kuvia ja siitä syystä en jaksa mitään tännekään kirjoittaa. Olen monta kertaa avannut blogin ja aloittanut uuden tekstin kirjoituksen, mutta joka kerta iskee sama ongelma: ei mulla ole mitään sanottavaa, t...