Those who bring sunshine into the lives of others cannot keep it from themselves

Olen uhkaillut itseäni sillä, että jahka aurinko pilkistää tässä syssyllä, niin lähen ottamaan Iitasta niitä kauan puhuttuja syksykuvia. Tänään sitten herra aurinkoinen valaisi elämäämme niin ihanasti, että erittäin jäistä ilmaa uhmaten lähdin kuvausoperaatiolle. Teemana oli tänään ehkä pikemminkin se ihana valo, kuin syksyinen tunnelma. Tässä ollaan muutenkin myöhässä näiden syksykuvien kanssa jo: ihana ruska on ollutta ja taaksejäänyttä elämää, nyt ulkona on pääasiassa ruskeaa. Noh, aina ei voi voittaa - ei edes joka toisella kerralla.

Iitasta tulee vuosi vuodelta vanhempi ja hitaampi. Ei tuota vaikuta nykyään juoksentelu kiinnostavan lainkaan. Kunnon mummon lenkkiseura-koira.

ps. kuinka moni huomasi, että iitalta on sheivattu ne aivan järkyttävät ja rehottavat rinta-, korva, -poski- ja kylkikarvat!

Nyt on ihana katsella näiden kuvien auringonsäteitä, sillä enää ei aurinko paista ulkona, vaan pimeys on taas laskeutunut. Meikäläisen olisi tänään pitänyt lukea aktiivisesti psykologian kirjoja kouluun, mutta pääasiassa tämä päivä on mennyt nukkuen, syöden, iitaa lenkittäen ja salilla. Olen mä mun yli 270 sivun alueesta saanut luettua jo noin 70 sivua!