Momories

Tänään meikäläinen kävi aamulla pitämässä toimintaterapiatuokion eräällä päiväkodilla ja iltapäivästä koitti suuri hetki pienen kissapojan elämässä - kastraatio. Ei sillä, että Veeti olisi mitään koko operaatiosta tajunnut. Nyt ollaan koko loppu ilta vietetty rauhassa kotona, meikäläinen koko ajan kissaa tarkkaillen, kissa pääasiassa hiukan pöhnässä kaikkea normaalia ja tyhmää puuhaillen. Ehkä hiukan paapovia elementtejä näkyy meikäläisen toiminnassa, mutta mitä sitä nyt mami ei lempilapselleen.

Minulla on suunnitteilla pientä ylläriä teille joulukuuhun liittyen (apua se tulee ihan kohta!) ja tällähetkellä meikäläisellä on lähestulkoon puolet elementeistä kasassa.

Veetin leikkauksen (ja heräämisen) aikana kävin vähän törsäämässä rahaa. (Yksi lemppari puuhistani) Mietinkin juuri iskän kanssa että miksi sitä rahaa on niin pirun vaikea kerätä, mutta niin sietämättömän helppo tuhlata. Kävin Hööksistä hakemassa itselleni ratsastustarvikkeita ja eläinkaupasta Veetille ruokaa. Kyseinen "vain ruoka" ostos laajeni sitten kattamaan Veetin joululahjan (ne olivat vain niin söpöjä, että oli aivan pakko..... Samainen tapahtuu varmaan vielä useaan otteeseen ennen joulua) sekä raapimalaudan (joka sekin oli Veetin joululahjalistalla, vaikka katti sen heti käyttöönsä saikin). Hups.

Äsken vedin hiukan kamerasta kuvia koneelle ja löysin jotain Veetin "vielä pennumpi"- aikaisia kuvia. Miksi, oi miksi, katti ei voi enää olla noin pieni?

Kuvat otettu 2.9., eli Veetin ollessa n. 4 kk vanha.
Tällähetkellä "ei-enää-kolli"poika on n. 7 kk vanha ja painaa 3,5 kg!



Joskus se oli niin pieni, että mahtui kunnolla seisomaan tuossa raapimapuun päällä.
Ja makaamaan raapimapuun tasollaan ilman, että sen täytyi käpertyä pieneksi kääryleeksi
Ja joskus sen naamakin oli noi suippo. Nykyisin sillä on jo hiukan leveämpi ja pyöreämpi pää...

Ja häntä... sitä on vain tullut lisää tuohon pentukuvan ruippana siimaan verrattuna...