Ruuti 15 vko: Ketunpoika metsässä
Aina ei mene kaikki suunnitelmat niinkuin elokuvissa, eikä meidän eilisellä kuvausreissullakaan. Itse lenkki oli todella mukava ja rentouttava, mutta sitä varjosti se hirmuinen tarve saada ne kuvat otettua. Ja se ei ollut hyvä.
Meikäläisellä on ollut jos jonkinmoista mietinnänaihetta ja stressitekijää häiritsemässä omaa jaksamista, joten taas moni asia on jäänyt tekemättä ja vielä useampi jäänyt edes harkitsematta. Tuntuu ettei ole aikaa tai jaksamista mihinkään. Viime postauksessa puhumani pitkä vappuvapaa tuntui työstressin takia menevän ihan pihalle, palautumiseni ei todellakaan ole hyvää, mikään ei (syömisen lisäksi) kiinnosta tai tuntuu ettei jaksa. Onneksi työjuttuihin tulee jonkinsortin roti tässä tämän kuun aikana, mikä helpottaa toivottavasti töistä tulevaa painetta. Mikäli se paine ei ala helpottamaan ja minun olo ja jaksamiseni paranemaan, on meikäläisen aika kokeilla jotain muuta hommaa.
Tuntuu myös, että kuvaamiselle ei ole aikaa ja tällä viikolla edes kiinnostusta. Joka päivä on ollut huono sää, väsymys tai jotain muuta mikä estää meidän kuvaushetken. Keskiviikkona olin töiden jälkeen reipas ja lähdimme Mustin ja Mirrin pentutreffeille Ruutin kanssa. Ja noh, oikeasti syynä tähän reippailuun oli se, että kyseisille treffeille täytyy ennakkoilmoittautua ja mahduimme ryhmään. Niin mentävä oli, vaikka hirmuinen kiire tulikin! Saavuin kotiin töistä noin 15 minuuttia ennen lähtöä, kun työpäiväni oli yllättäen taas venynyt.... (-_-)'
Ruuti oli omaksi yllätyksekseni todella rauhallinen treffeillä, eikä oikein edes leikkinyt kenenkään kanssa. Olin todella ihmeissäni, sillä yleensä pentu yrittää jyrätä kaikkien leikkikavereidensa yli (tästä syystä sen paras leikkikaveri on sitä itseä 10 x isompi käyttölinjainen labradorinnoutaja) ja tosissaan haluaa tutustua ja leikkiä kaikkien kanssa. Mutta ehkä tämä ihmetys johtuu siitä, että Ruutihan ei ole toisten pentujen kanssa päässyt leikkimään sitten uuteen kotiin muuton (mitä nyt sitä yhtä colliepentu-leikkikaveria ei lasketa, koska Ruuti pääsääntöisesti kiusasi kaveriaan juoksemalla tämän yli ja lopulta leikki pääsääntöisesti collie-äidin kanssa). Kaikki sen tapaamat koirat ovat olleet vähintään vuoden ikäisiä.
Noh, ensi viikolla kokeillaan treffejä uudestaan, josko tilanne ja tila olisi jo tutumpi, niin sitä malttaisi tehdä muutakin kuin tutkia ympäristöä. Ja noh, kieltämättä se pentutreffien pieni leikkiaitaus on hiukan tylsä leikkiympäristö pennulle, joka on tottunut leikkimään isommassa tilassa ja ulkona.
No mutta, takaisin eiliseen kuvausreissuun. Sää suosi meitä ja aurinko pilkahti esiin pitkästä aikaa. Ja Ruuti on taas kasvanut ihan hirmuisesti. Niin tottakai siitä piti edes jotain kuvia saada. Painoa sillä on varmaankin 7+ kg. Ensiviikolla on tehosterokotuksen aika.
Lenkillä käytiin ihan meidän takapihalta lähtevällä pururadalla ja metsässä. Metsä on todellinen kosteikko, koska koko tämä asuinalue on rakennettu suoalueen päälle/viereen/keskelle/mitälie (tai näin olen ymmärtänyt). Metsä oli täynnä ihania lätäköitä ja pehmeää sammalta, tunnelmallista valoa, taianomaisia puita. Kuvaus ei ollut auringonvalosta ja metsän varjoista johtuen kovinkaan miellyttävää, joten lopulta heitin kameran takaisin laukkuun ja päätin vain nauttia lenkistämme. Parempi niin. Muutama "ihan ok ja pakko kelvata" kuva saatiin onneksi otettua. Ja onkos sillä nyt oikeasti väliä, jos Ruutin elinviikoista jää yksi viikko kunnolla kuvaamatta?
Ruuti on vain niin ihana pieni metsämörri! Siitä tulee vielä täydellinen vaellus ja seikkailukaveri! Ja nyt se näyttää vielä niin pieneltä ketunpennulta (jolla on kippura häntä ;D) Siinä missä pentu ra-kas-taa lunta, niin on sen mielestä myös sulassa lumessa (vesilätäköt, mutalieju, jne...) ihana rellestää. Jalkojen paksut karvat menevät ihanalle luonnonkiharalle aina kastumisen jälkeen.
Lisäksi pennun puremisvimma on ollut viime viikolla melkoinen. Ja tänään aamulla bongasin sen suusta yhden heiluvan etuhampaan. Jonka vieressä oli tyhjä kolo, eli yksi etunen on jo tippunut. Pysyviä hampaita niiden paikoille ei ole vielä ilmaantunut.
Meikäläisellä on ollut jos jonkinmoista mietinnänaihetta ja stressitekijää häiritsemässä omaa jaksamista, joten taas moni asia on jäänyt tekemättä ja vielä useampi jäänyt edes harkitsematta. Tuntuu ettei ole aikaa tai jaksamista mihinkään. Viime postauksessa puhumani pitkä vappuvapaa tuntui työstressin takia menevän ihan pihalle, palautumiseni ei todellakaan ole hyvää, mikään ei (syömisen lisäksi) kiinnosta tai tuntuu ettei jaksa. Onneksi työjuttuihin tulee jonkinsortin roti tässä tämän kuun aikana, mikä helpottaa toivottavasti töistä tulevaa painetta. Mikäli se paine ei ala helpottamaan ja minun olo ja jaksamiseni paranemaan, on meikäläisen aika kokeilla jotain muuta hommaa.
Tuntuu myös, että kuvaamiselle ei ole aikaa ja tällä viikolla edes kiinnostusta. Joka päivä on ollut huono sää, väsymys tai jotain muuta mikä estää meidän kuvaushetken. Keskiviikkona olin töiden jälkeen reipas ja lähdimme Mustin ja Mirrin pentutreffeille Ruutin kanssa. Ja noh, oikeasti syynä tähän reippailuun oli se, että kyseisille treffeille täytyy ennakkoilmoittautua ja mahduimme ryhmään. Niin mentävä oli, vaikka hirmuinen kiire tulikin! Saavuin kotiin töistä noin 15 minuuttia ennen lähtöä, kun työpäiväni oli yllättäen taas venynyt.... (-_-)'
Ruuti oli omaksi yllätyksekseni todella rauhallinen treffeillä, eikä oikein edes leikkinyt kenenkään kanssa. Olin todella ihmeissäni, sillä yleensä pentu yrittää jyrätä kaikkien leikkikavereidensa yli (tästä syystä sen paras leikkikaveri on sitä itseä 10 x isompi käyttölinjainen labradorinnoutaja) ja tosissaan haluaa tutustua ja leikkiä kaikkien kanssa. Mutta ehkä tämä ihmetys johtuu siitä, että Ruutihan ei ole toisten pentujen kanssa päässyt leikkimään sitten uuteen kotiin muuton (mitä nyt sitä yhtä colliepentu-leikkikaveria ei lasketa, koska Ruuti pääsääntöisesti kiusasi kaveriaan juoksemalla tämän yli ja lopulta leikki pääsääntöisesti collie-äidin kanssa). Kaikki sen tapaamat koirat ovat olleet vähintään vuoden ikäisiä.
Noh, ensi viikolla kokeillaan treffejä uudestaan, josko tilanne ja tila olisi jo tutumpi, niin sitä malttaisi tehdä muutakin kuin tutkia ympäristöä. Ja noh, kieltämättä se pentutreffien pieni leikkiaitaus on hiukan tylsä leikkiympäristö pennulle, joka on tottunut leikkimään isommassa tilassa ja ulkona.
No mutta, takaisin eiliseen kuvausreissuun. Sää suosi meitä ja aurinko pilkahti esiin pitkästä aikaa. Ja Ruuti on taas kasvanut ihan hirmuisesti. Niin tottakai siitä piti edes jotain kuvia saada. Painoa sillä on varmaankin 7+ kg. Ensiviikolla on tehosterokotuksen aika.
Lenkillä käytiin ihan meidän takapihalta lähtevällä pururadalla ja metsässä. Metsä on todellinen kosteikko, koska koko tämä asuinalue on rakennettu suoalueen päälle/viereen/keskelle/mitälie (tai näin olen ymmärtänyt). Metsä oli täynnä ihania lätäköitä ja pehmeää sammalta, tunnelmallista valoa, taianomaisia puita. Kuvaus ei ollut auringonvalosta ja metsän varjoista johtuen kovinkaan miellyttävää, joten lopulta heitin kameran takaisin laukkuun ja päätin vain nauttia lenkistämme. Parempi niin. Muutama "ihan ok ja pakko kelvata" kuva saatiin onneksi otettua. Ja onkos sillä nyt oikeasti väliä, jos Ruutin elinviikoista jää yksi viikko kunnolla kuvaamatta?
Ruuti on vain niin ihana pieni metsämörri! Siitä tulee vielä täydellinen vaellus ja seikkailukaveri! Ja nyt se näyttää vielä niin pieneltä ketunpennulta (jolla on kippura häntä ;D) Siinä missä pentu ra-kas-taa lunta, niin on sen mielestä myös sulassa lumessa (vesilätäköt, mutalieju, jne...) ihana rellestää. Jalkojen paksut karvat menevät ihanalle luonnonkiharalle aina kastumisen jälkeen.
Lisäksi pennun puremisvimma on ollut viime viikolla melkoinen. Ja tänään aamulla bongasin sen suusta yhden heiluvan etuhampaan. Jonka vieressä oli tyhjä kolo, eli yksi etunen on jo tippunut. Pysyviä hampaita niiden paikoille ei ole vielä ilmaantunut.
 |
| Tässä valossa näytää hämäävästi siltä, että pennulla olisi kyljissä edelleen harmaata. Mutta ei ole. Se on vaalentunut aivan hirmuisesti, ollen tällähetkellä kauttaaltaan, päätä ja jalkoja lukuunottamatta, aikalailla vaalean beigen värinen. |
<3
Kommentit
Lähetä kommentti