Paimennusleirillä Saajománnussa

Heips kaikille. Tässä olen jo tovin arponut kahden kutkuttavan vaihtoehdon välillä. Nimittäin, julkaistako ensimmäisenä kuvat paimennusleiriltä Saajománnusta vaiko Ruutin ja siskojen edustus.... pönötyskuvat. Olin jo aloittanut kirjoittamaan edustuskuvista, kun lennosta päätin, että ensimmäisenä julkausuun tulevat paimennuskuvat ja leirikuvat.

Lähdettiin siis viime perjantaina ajamaan kohti Lappia. Ruutin siskon omistaja ajoi Oulun ohi, söimme hiukan välipalaa ja lähdimme ajelemaan kohti Pelloa, josta olimme varanneet majoituksen Puolukkamaan Pirteiltä. Pari "blondia" kun liikenteeseen lähti, ei sattumilta voitu välttyä. Onneksi suurin sattumus tapahtui päivää aiemmin, kun meille kävi ilmi, että alkuperäinen suunnitelmamme majoittua juuri ja juuri Ruotsin puolella ei onnistukaan, mikäli haluamme seuraavana päivänä jo takaisin Suomeen paimentamaan. Noh, suunnitelmat uusiksi ja uutta majapaikkaa etsimään. Olimme ihan hirmuisen tyytyväisiä Puolukkamaan pirtteihin. Paikka oli kaunis ja ahh! Että voin lämpimästi suositella majoitusta kaikille <3 Meillä oli navetan yläkertaan rakennettu "sviitti", jossa yhteiset keittiö-, olohuone- ja pesutilat. Ensimmäisen yön saimme olla keskenämme, toisena yönä viereiseen huoneeseen tuli perhe. Grillasimme ja saunoimme. Ja yritimme bongata aitauksesta poroja. Ainiin, ja mainitsinko, että paikassa on rantasauna ja hiekkaranta! Ja meidän huoneesta järvimaisema ;)

Noh, eniveis, oltiin myöhää illalla perillä ja meinattiin jäädä ilman ruokaa, kun tajuttiin siellä jossain keskellä metsää ajaessamme, että herranen aika, kello on yli yhdeksän eikä meillä ole mitään ruokaa illaksi, aamuksi saatika koko loppu viikonlopuksi. Ja kaikki kaupat olivat kiinni. Pellossa oli auki tasan yksi huoltoasema, jonka pihaan kurvasimme vartti ennen sulkemista. Lauantai aamusta käytiin kaupan kautta ostamassa kunnon eväät paimennukseen sekä meille illaksi ja seuraavaksi aamuksi (ja päiväksi)... Paremminkin sen kauppareissun ja ostoslistan olisi voinut suunnitella, mutta ei onneksi kuoltu nälkään :D

Kaksoisolennot matkalla kohteeseen <3 Vaikka Ruuti on viimenäkemältä kasvanut siskosta ohi ja muutoinkin miehistynyt naamastaan, oli pentuja silti (etenkin muiden) vaikea erottaa toisitaan. Me Iran (Rihlan omistaja) kanssa opimme erottamaan vapaanakin liikkuvat ja temmeltävät pennut toisistaan viikonlopun aikana, mutta leirillä usein jouduimme korjaamaan, että ihmiset varmasti puhuvat oikeasta koirasta. Ja näitä saman näköisiä elukoitahan oli leirillä yhteensä kolme ;)

Kohteessa paistoi aurinko täydeltä terältä, vaikka kello oli jo reilusti yli kymmenen. Koska Rihlakin oli (pienestä Oulustopista huolimatta) istunut autossa koko päivän, lähdettiin käyttämään koiria juoksemassa. Ensin käytiin rannassa ja sen jälkeen lähdettiin pienelle metsälenkille.

Lauantai aamu starttasi tuulisena ja pilvisenä. Ja aloitimme metsäpaimennuksella. Ruuti osoittautui hyvin laumaa lukevaksi ja reippaaksi paimenkoiranaluksi. Kulki rohkeasti lauman mukana ja oli utelias lampaita kohtaan. Kuulema kovin luonnollisesti haki oikeaa paikaa suhteessa laumaan. Takaisin tullessamme ja lampaiden kiirehtiessä kohti kotia, siirtyi Ruuti rohkeasti myös jarruksi ja kulkemaan lauman eteen.

Pennut pakkonokosilla ennen seuraavia koitoksia!

Uimisen, leikkimisen, lepäämisen ja muiden suoritusten tarkkailun jälkeen pääsivät pennut myös aitaukseen kokeilemaan paimennuksen saloja. Aidassa paimennus toteutettiin siten, että meidän koutsi ja paikan omistaja Minna, kulki paimenena lauman edessän ja minä kuljin Ruutin tukena lauman takana. Ruuti sai jälleen kehuja hyvistä laumanlukutaidoistaan ja on vahva paimen, sillä saa nämä jähmeät lampaat liikkeelle todella helposti. Ruuti myös haki hyvin oikeaa paikkaa lauman takana ja lisäksi myös meidän välinen suhde sai kehuja, Ruutin ollessa miellyttämisenhaluinen ja hyvin kuulolla oleva koira. Lisäksi Ruuti osoitti omaavansa (ainakin paimennukseen) todella hyvän työmoraalin, sillä se Minnan sanojen mukaan työskentelee niin aktiivisesti ja ei pitänyt lainkaan taukoja työskentelystä, että väsyi todella nopeasti. Työnarkomaani, mikä työnarkomaani.. ;)

Paimentamisen jälkeen pennut olivat aivan rättipoikkiväsyneitä, ja noin viiden aikaan päivällä suunnattiin takaisin meidän majoituspaikkaan, laitoimme grillin tulille, kävimme saunomassa ja katsoimme elokuvaa.

Sunnuntaina oli huh hellettä (meikäläinenkin paloi), ja väsyneet pennut kävivät kaiken muun mukavan oheistoiminnan (leikkiminen, uiminen, lampaankakan syöminen... jne) lisäksi vain kerran metsässä paimentamassa. Lisäksi otimme edustuskuvat, joita tulossa siis seuraavassa postauksessa ;)

Tällainen leiri oli ihan hirmuisen mukava ja meillä oli todella hauskaa! Mielellään lähdetään Ruutin kanssa uudestaan jos jonkinmoiselle leirille ja minullakin syttyi kipinä paimennushommiin. Saajománnu oli oikein mukava paikka ja opetus paimennuksen saloihin oli loistavaa!

Olen niin ylpeä tuosta pienestä paimenkoirasta <3

Nyt olisi hyvä, että Ruuti pääsisi mahdollisesti vielä uudemman kerran tutustumaan lampaisiin. Ensi vuonna olisi tarkoitus käydä paimennustaipumuskokeessa, minkä jälkeen olisi vuorossa sitten oikeaa treenaamista sekä paimennus esikoe! Saa nähdä milloin päästään paimentelemaan seuraavan kerran...

Seuraavissa kuvissa ensimmäisessä on Ruuti siskonsa Rihlan ja Tähden sekä pentujen äidin Sofin kanssa. Ja alemmassa kuvassa on koko paimennusviikonlopun islanninlammaskoira vahvuus. Leiri oli meidän kasvattajamme järjestämä ja etusijalla sinne olivat kyseisen kennelin kasvatit.

Kuitenkin juhannusviikonjälkeisestä lepopäivästä oppineena (Ruuti oli lepopäivän jälkeisenä päivänä todellakin ruutinen...), emme maanantaina tai tänään pitäneet minkäänlaista kevyttä päivää. Eilen käytiin pyörälenkillä metsässä ja Ruuti oli aivan huippu! Meidän pyöräily menee vielä Ruutin tahtia, eli sopeutan vauhtini Ruutin mukaan ja Ruuti saa päättää vauhdin, millä mennään. Ja Ruutipa päätti, että tänään mamma polkee! Se meni minun makuuni (koska on vielä niin nuori) vähän liiankin kovaa tahtia ja hirmuisella innolla ollessamme pururadalla, mutta oikein kapealla metsäpolulla kivien ja juurien joukossa on allekirjoittaneen vauhti onneksi sen verran hidas, että pentukin malttoi hidastaa tahtia. Saavuttuamme leveämmälle ja tasaiselle metsäpolulle haastoi Ruuti minua kuitenkin kisailemaan. En aluksi tajunnut, mitä se katseellaan ja pienellä spurtilla haki, mutta toisen kerran koiran niin tehdessä huikkasin sille että antaa mennä ja ai että se lähti painelemaan pitkin metsäpolkua! Meikäläinen joutui toden teolla nostaa vaihdetta ja vauhtia, enkä siltikään meinannut pysyä pennun perässä. Tuli niin hyvä fiilis, sillä aluksi hiukan harmittelin sitä, että päätin lähteä Ruutin kanssa polkemaan, kun en saa tehtyä kunnon hikilenkkiä sen kanssa.... Mutta väärässä olin, ei todellakaan ollut mitään sunnuntaipyöräilyä meidän lenkki!



Kuvat: Suurin osa kuvista © Ira Karjalainen.  Alimmaiset kaksi © Sirpa Turpeinen
Muutama kuva allekirjoittaneen puhelimella otettuja...