Vuoden toiset kuvatukset: Keppimestari

Ulkoilutin tänään kameraa toista kertaa tälle vuodelle :D 

Ollaan oltu "niin julmettoman kiireisiä" tämän kuvausrintaman suhteen, että oksat pois. Oikeastaan yksi syy vähäiselle kuvausmäärille on ollut myös melko huonot säät, unohdus ja pimeys. Nyt lähiaikoina vasta on valoisaa riittänyt arkipäivinä töiden jälkeen jopa puoli seitsemään. Nautin siitä suuresti. Talvi oli märkä, pimeä ja pitkä. Tai noh, puolet siitä. Nyt viime viikkoina säät ovat olleet vaihtelevat, ja kieltämättä mua todella paljon harmitti lähetä hiihtolomaksi Vantaalla käymään, kun sielä oli aivan julmettoman paskat säät ja kotona olisi ollut ihana aurinko ja lumi. Noh, tulipahan tämäkin virhe tehtyä. Täytyy harkita paremmin ensi vuonna kuinka loma-aikainsa käyttää.

Ruutille kuuluu hyvää. Veetille kuuluu hyvää. 

Koronan aiheuttama koiraharrastus(=kisa) rintaman hiljentyminen tekee allekirjoittaneen mielelle varmasti erittäin hyvää. Saatiin viikko sitten plakkariin kolmas ja viimeinen tokon alokasluokan ykköstulos ja TK1. Ei olla vielä ihan valmiita avoimeen luokkaan, mutta jahka tämä epidemia hellittää, niin ollaan kyllä sitten valmiita starttaamaan kokeissa ihan uusin voimin! :) Tuntuu, että viime kuussa kirjoittamani aihe kisaamiseen liittyen on varjostanut meidän tk1 hankintaa (ja siten tokoharrastusta) ihan hirveästi, enkä esimerkiksi osannut iloita vaivoin 160p. saadusta tuloksesta, koska tiedän että me pystyttäisiin parempaan.

Nyt ollaan Ruutin kanssa treenattu vain ns. mielentilaa tekemiseen. Ollaan tehty lyhyitä, pieniä ja ehkä vähän teknisiä juttuja, joissa on vaadittu tarkkuutta, vauhtia ja kuitenkin hauskanpitoa! Tekniikan lisäksi ollaan sitten tehty vauhdikkaita liikkeitä, kuten ruutua ja merkin kiertoa. 

Paljon palkkaa, leikkiä ja onnistumisia on ollut nyt viikon ajan päivän sana. 

Ja se tulee olemaan vielä ainakin tovin. Vaikka tuo koira oppii pirun nopeasti myös epäonnisistumisista, on se kuitenkin niin herkkis ja pehmeä, että reagoi melko voimakkaasti, mikäli huomaa että minä petyn sen epäonnistumiseen.

Nyt tavoitteena on saada takaisin esimerkiksi se meidän seuraaminen, josta kommentoidaan, että "hiukan väärällä seuraamispaikalla ei ole niin väliä, koska seuraaminen on iloista, aktiivista - mahtavalla kontaktilla".

Että we'll see you, avoin luokka ;)

Mutta nyt, tässä tämän päivän kuvia ilman sen suurempia löpinöitä!

Vähän epäilytti mennä järven jäälle, kun ei ole mitään tietoa kuinka paksua jää on. Mutta koska siellä oli kävellyt ja hiihtänyt se kuuluisa joku muukin, uskaltauduttiin mekin!

Ihanaa lauantai-illan loppua teille kaikille.

Toivottavasti huomennakin on tällainen sää, kun kaverini ja Tuisku-mummo tulevat meidän kanssa lenkille <3