Mitä opimme: Tokokoe Sievissä

Starttasimme tänään ennen sianpieremää auton kohti Sieviä ja koirakeskus Sievää. Parin tunnin ajelun jälkeen startattiin meideän toinen avoinen luokan tokokoe. Kaiken kaikkiaan reissun voi tiivistää seuraavasti:

- on aivan turha lähteä merta edemmäs kalaan ja

-  Ruuti on tosielämän Han Soolo.

esittelimme siis tänään tuomarina toimineelle Kaarina Pesoselle kaikenlaisia mahdollisia kevätjuhlaliikkeitä, jotka valitettavasti eivät vakavasti (tai edes röysin rantein) otettaviin tokoliikkeesiin sovi ;) Meidän yhden nollan kirous sai jatkoa jopa kaksin kappalein. 

Tuloksena kuitenkin AVO3 pistein 222 sekä kilpailun 2/3. sija.

Tänään kehässä nähtiin paljon haistelua (aina sellaisissa tilanteissa, kun jätin koiran ja en nähnyt!!!) ja vinoja perusasentoja (luoksetulo, hyppy). Vauhtiliikkeissä ilohaukkuja (ruutu, merkki, luoksetulo, nouto). Vajaita perusasentoon ja istumaan (kaukot) nousemisia. Ruuti myös nousi kaukojen aloituksessa kertaalleen ylös, seuraamiskaavion alkupätkän joko hiukan edisti ja juostessa irtosi hiukan liikaa. Onneksi loppu seuraamispätkä oli nättiä tekemistä (selvästi pieniin aivoihin iski kesken suorituksen ahaa-elämys! Niijoo! Me tehdään nyt seuraamista.) ja Ruuti esitteli luokan kauneimman peruutuksen. Jäävistä toinen nollautui, kun Ruuti istumisen sijaan jäi seisomaan. Ja jostain syystä molemmissa jäävissa liikkeissä se lähti kääntymään, kun kävelin sen ohi (vaikka nämä ovat viime aikoina menneet ihan loistavasti). 

Ruutin malli HanSoolo-esimerkit olivat kuitenkin 1) paikallaolossa se kesken kaiken keksi, että sen pitää nuolla itseään, jolloin se vaihtoi hiukan asentoa. Se kuitenkin kesken kaiken muisti, että ainiin nyt oltiin paikkiksessa ja lopetti, korjaten istumaan taas suorassa. 2) liikkeestä seisomisessa se ampaisi hirmuista vauhtia eteenpäin, kun lähdimme seuraamaan (luuli aivan varmasti, että nyt tehdään merkkiä :D) ja 3) merkin kierrossa esitti hienon omatoimisen maahanmenon merkin vieressä, että jouduin kutsua sen luokse. Pelkästään siitä, että koiran joutuu kutsua, olisi tulos ollut 5, ja lähdön ilohaukku sitten laski tuloksen 0. (tätä maahanmenoakaan Ruuti ei ole IKINÄ ennen tehnyt ja meidän torstain merkinkiertosulkeiset menivät aivan loistavasti...)

Että sellainen kisapäivä tänään. Mietintämyssyyn jäi taas erilaisia asioita. Ja tuomarille sanoinkin, että tämän kanssa ei ikinä tiedä, mitä se saattaa keksiä. Usein nimittäin sellaisia asioita, joista mitään vinkeitä ei ole treeneissä ollut ennen :D Meidän vakio-ongelmatkin sieltä esittelivät mukavasti itsensä. Eikun vaan treeniä horo treeniä!