Uuno, Ruuti ja Lina

Heissuliveissuli. Tällä hetkellä on todellakin sellainen olo, että lomat on lusittu ja arki oiken rynnisti päälle, tallaa jalkoihin ja jättää pannukakkuna maahan makaamaan runnottuna. Eiköhän se tästä lähde pikkuhiljaa taas luistamaan. Onhan enää kahdeksan viikkoa joululomaan :D Minua masentaa suunnattomasti tämä sää. Kun tulin lauantaina kotiin reissusta, oli kaikkialla vielä lunta. Myös sunnuntaina saatiin kauniissa auringonpaisteessa käydä lenkillä ajoittain nilkat peittävässä lumessa. Nyt alkuviikosta sitten kaikki tuo ihanuus on kadonnut, kun vettä on satanut miltein tauotta. Lisäksi nykyisin alkaa hämärtyä jo neljän aikoihin, kun pääsen töistä. Ja sehän vasta masentaakin. 

Noh, masistelujen sijaan siirrytään muistelemaan meidän syyslomareissua. Todellisuudessa tämä on kuvapostaus Uunosta, Ruutista ja niiden koirakaverista Linasta. Mutta kerrotaanpa tässä ohessa, mitä on tullut tehtyä.

Viime viikon "alustuspostauksessa" mainittiin, että ajoimme 1300 kilometriä viikon aikana. Kävimme koirien kanssa 9 eri ihmisten luona, vietimme yömme 3 eri paikassa. Tapasimme 5 eri koirakaveria ja stoppasimme Kalajoella. 

Matkamme alkoi lauantaina 17.10, kun starttasin auton nokan kohti Kokkolaa. Stoppasin koirien kanssa matkalla Kalajoen kävelyllä Kalajoen heikoilla, joskin sää oli niin kylmä, tuulinen ja sateinen, etteivät hiekkasärkät ihan näyttäneet kauneintaan. Saimmepa ainakin kulkea rauhassa. Lopulta kuitenkin päädyimme Kokkolaan kaverini luo. Ruuti ja Uuno saivat pöljäillä kaverini ihanan Muffe-bernin kanssa, me söimme hyvin, juorusimme, lenkkeilimme ja katselimme musikaaleja.

Sunnunaina hyvästelin kaverini, pakkasin koirat autoon ja ajoimme Uunon synnyinkotiin Laukaalle moikkaamaan kasvattajan perhettä sekä Uunon mammaa. Laukaan kaffepaussin jälkeen ajelinkin sitten kaverini luo Jyväskylään, jossa sohvasurffailin parin yön verran. Kaverini omistaa siis näiden postauksen sankaritar Linan lisäksi myös Uunon isän, Noan, mutta Noa oli reissumme ajan hoidossa. Noa ja Ruuti eivät nimittäin tule enää toimeen keskenään, eikä Noa enää kokenut Uunoakaan riittävän pennuksi, kun ne visiitin loppupuolella saivat tavata toisensa. Jyväskylässä söimme, lenkkeilimme, treenailimme, juorusimme ja chillasimme pari päivää. Tiistai aamun lenkkeilyjen ja ruokailujen jälkeen auto sitten starttasi kohti Vantaata, jossa yövyin "kotikotona". Iltapäivät olivat täynnä ohjelmaa, kun kävin treffaamassa kavereitani, mummoa ja veljeäni eri puolilla pääkaupunkiseutua (Helsinki, Espoo, Vantaa). Lisäksi kävin Nuuksiossa koirien (Ruuti, Uuno, Helmi) kanssa kiertämässä minulle uuden reitin - Klassarinkierroksen. Hirmuisesti hyvää ruokaa, rentoa yhdessäoloa ja ulkoilua sisältyi myös Vantaalla olo aikaani. Lauantaina sitten pitkän aamulenkin jälkeen starttasin kohti kotia. 

Ja nyt sitä ollaan tässä. 

Hirmuisesti jäi taas Vantaalla tekemättä, mutta eipä sitä olisi enää ehtinyt yhtään enempää. Haastavaksi koen sen, että nämä lomat ovat näin porrastettuja. Minulla ei ollut mahdollisuutta nähdä ketään kaveriani keskellä päivää, sillä he kaikki olivat töissä. Myös vanhempani olivat päivät töissä, joten sitä sai chillailla ja ulkoilla koirien kanssa melko itsenäisesti. Onneksi nautin hitaista aamuista ja pitkistä aamulenkeistä (lähempänä kello kahtatoista toteutettuna :D)

Näissä kuvissa siis seikkailee Ruutin ja Uunon lisäksi islanninlammaskoiranarttu Lina (Katimon Meyja). Kaikkien kuvien © Marjut Färman. Kiitos seurasta! <3