Uuno 11 vkoa: isä ja poika sekä passikuvat

Pojjat viikko sitten, Ruuti tiesi että ollaan lähdössä reissuun, kun pakattiin kamoja. Uunolla ei ollut hajua mistään.

Heissuliveissuli kaikille. Oltiin viime viikko juhannusreissulla, joten Uunon elinviikko numero yhdentoista edesottamukset tulevat näin seuraavan viikon kynnyksellä. Uunolle iski mittariin eilen 12 viikkoa. Pentu kasvaa ja kehittyy miltein silmissä. Joka aamu herätessä se näyttää taas vähän isommalta. Uuno on melko tasapainoisesti kehittyvä pentu. Saa nähdä tuleeko sille kunnollinen eriparikoikeli-vaihe jossain vaiheessa, vaikka se melko jalkava onkin jo nyt. Uuno syö kuin hevonen, tai no, pieni poni. Sen ruokahalu on kyltymätön. Elopainoa on eilisen mittauksen perusteella 7,6 kg! Perjantaille on rokotusaika varattuna. Hauska nähdä, kuinka paljon elopainoa vajaassa viikossa kertyy lisää.

Kuvat: Marjut Färman

 

Uuno the "maailmanmatkaaja" vietti juhannuksen perheeni parissa Vantaalla. Tämä oli minun elämäni ensimmäinen kaupunkijuhannus, ja ehkä jokin siitä puuttui. Kokko. Sukulaiset. Mökki. Järvi. Meillä oli  kuitenkin todella mukava reissu, juhannus ja tehtiin Vantaalla kaikkea mukavaa. Oli kiva viettää rauhassa aikaa vanhempieni kanssa. Nautittiin helteisestä säästä. Ei lähdetty perinteiseen mökkijuhannuksen viettoon ihan Uuno Petterin takia. Uuno on vielä sen verran pieni, etten halunnut viedä sitä mökille muiden koirien tallottavaksi tai mummoni Oliver-kissan höykyytettäväksi. Lisäksi aivan olematon ajatus sisäsiisteydestä ei kovin motivoinut reissuun lähtöä noin ylipäätään. Ja en ollut aivan varma kuinka pentu kaiken mökkihärdellin keskellä ikinä malttaisi rauhoittua, saatika että jaksaisinko itse sitä kaiken hälinän keskellä vahtia. 

(sisäsiisteysasiat menivät Valtaalla todella hyvin, kun sitä oli neljä silmäparia vahtimassa ja ulkoiluttamassa, mutta nyt kotiin tultuamme... Ei herranen aika! Vahinkoja oli sattunut yölläkin! :D Ajateltiin nyt kokeilla sitä, että otetaan kaikki pissa-alustat veks, jospa ne eivät kutsuisi kuseskelemaan sisälle....)

Starttasimme reissuun viime tiistaina ja kotiuduimme eilen, maanantaina. Tiistaina stoppasimme Jyväskylässä tapaamassa kaveriani Marjutia, Uunon isää Noaa sekä Marjutin toista koiraa, Linaa. Lisäksi mukana oli Uunon kasvattaja sekä tämän tytär. Oli ihana nähdä koko porukalla. Etenkin sydäntä lämmitti Uunon ja Noan erittäin lämpimät välit. Uuno matkusti koko Oulu-Vantaa-Oulu välin kuin pieni enkeli. Etenkin tämän päiväinen paluumatka oli erittäin reporankaa meininkiä, kun viikon energiavarastoja nukuttiin sisään. Jyväskylästopin aikana Uuno myös puhalti Ruutin perässä uimaan. Marjut myös otti Uuno Petteristä nämä edustuskuvat.

Kuvat: Marjut Färman

Kuvat: Marjut Färman

Vantaalla kävimme muutamaan otteeseen illan viiletessä kimppalenkillä: Uuno, Ruuti ja äitini Helmi-borderterrieri. Uuno paineli kuin mielenköyhä isompien perässä. Se ei vielä oikeasti (ainakaan yksin) jaksaisi noitakaan pieniä lenkkejä kävellä, mutta kavereiden imu on voimakas. Lenkkien jälkeen se oli aivan zippi. Kävimme Uunon kanssa kertaalleen lenkillä ihan kaksistaan ja useina päivinä Uunon ei tarvinnut lenkkeillä lainkaan, kun sillä oli niin paljon muuta puuhaa. Sää oli myös niin kuuma, etten viitsinyt sitä yksin aamustakaan lenkittää. Isojen koirien, Ruutin ja Helmin, lenkkeillessä Uuno myös harjoitteli yksinoloa (ihmisen seurassa). Koko konkkaronkka oli myös keskenään muutamaan otteeseen, mm. käydessämme Korkeasaaressa. Uuno rauhoittui tosi mukavasti vieraassakin paikassa ja nukkui esimerkiksi yöt todella hyvin.

lagotto romagnolo Foogel Basilia "Jade" 8 v., Uuno 11 vko, Ruuti 2,5 v., borderterriri Backforest Mad Queen "Helmi" 11 kk., sekä briardi Mirmix Whisper "Minttu" 7 v. Kuva: Tiina Perkiö

Uuno, Ruuti ja Minttu
Kuva: Tiina Perkiö

Minttu, Ruuti, Jade ja taustalla uunoilee Uuno
Kuva: Tiina Perkiö

Uuno tapasi uusia koiria ihan mukavasti. Jo mainitut islanninlammaskoirat Noa ja Lina, borderterrieri Helmi. Lisäksi Bobi-corgin, Jade-lagoton ja Minttu-briardin. Minttu etenkin oli todella jännä, koska se oli niin iso, mutta nopeasti siitäkin jännityksestä päästiin yli. Sitten oltaisiin haluttu jo leikkiä, mutta ison koiran isot liikkeet pelotti vielä :D Yksittäinen uusi koiratuttavuus tavattiin myös lenkillä. Lisäksi treffasimme roppakaupalla uusia, ihania ihmisiä, joiden sydämet Uuno sulatti rauhallisella olemuksellaan täysin. 

  

                  

Uunon mielestä parasta reissussa oli syöminen sekä Helmin kanssa leikkiminen. Kaksi älykääpiötä, joiden yhteenlaskettu älykkyysosamäärä hipoi varmaankin miinus kymmentä, löysivät välittömästi yhteisen sävelen, eikä vauhtia puuttunut. Myös porttijuttuja sekä häkissä oloa harjoiteltiin. Sekä tehtiin pieniä treenejä. Leikattiin kynsiä ja muita perusjuttuja.

Ennen reissua Uuno treffasi myös kanoja sekä lampaita. Käytiin heikkamontuilla uimassa. Ja mitäköhän muuta... Juusto-viini-illassa ihastuttamassa muita :) 

Eilen sesset siavat illalla hevosen lihaisia lapapaloja. Nams, best thing everr! Niistä riitti puuhaa pitkäksi aikaa. Luihin jäi vielä rippeitä, joten pistin ne pakkaseen odottamaan parempaa aikaa.

(tämä ainakin Ruutin osalta sitten taas kadutti tänään aamulla, kun mr. herkkävatsainen ribbepylly kärsi seurauksista. Vaikka se onkin hevosta aiemmin saanut, ei sen vatsa kuitenkaan tykännyt tästä herkusta. Vaikka, ollakseni rehellinen, se muistaakseni reagoi viimeksikin samalla tavalla, kun sai hiukan heppa-namupaloja)

Kuva: Tiina Perkiö

ps. Ruuti pääsi nosetreenaamaan viikon aikana, kun tein Ruutille ja Helmille pienet nose-etsinnät. Eilen Ruuti loisti ja esitteli parastaan meidän omissa treeneissä. Vitsi se on ollut aivan liekeissä viime aikoina, ja nyt on semmoinen olo, että saattettaisiin jopa 2. luokan nosekisoissakin pärjätä! En malta odottaa, että nosekisoja taas järjestetään ja saadan ne meidän kaksi ykkösen luokkanousutulosta kerättyä, ja päästään kokeilemaan noita kakkosia! ;)