Uuno 10 vko: Molemmat kuulottimet pystyssä

Note to the world: Uuno Petterin korvat ovat ylhäällä. Höröttimet ovat nyt muutaman päivän ajan olleet erinomaisissa kuulohavaintojen havaitsemattajättämis tilassa: Täysin pystyssä, valmiina sivuttamaan kaikki kaksijalkaisten antamat verbaaliset merkit ja komennot. 

Noh, ei vaineskaan. Uuno on melko nöyrä, kiltti ja fiksu poika, joka mielellään kuuntelee, mitä meillä ihmisillä on sille kerrottavana. Se ei myöskään ole vielä (kop kop) tehnyt mitään tuhoja. Mitä nyt pissaa kaikkialle, vaikka olisi juuri käynyt ulkona... Ja muita sellaisia pentujuttuja.

Kävimme pari päivää sitten rannalla. Uuno juoksenteli rannalla, uimaan se ei vielä yksi uskalla mennä. Omiaan se juoksee mahakarvoihin asti yltävässä vedessä ja ihmisen perässä raukka parka tulisi vaikka kuinka syvälle hirveän vikinän säestyksellä. En kuitenkaan halunnut ottaa sitä pelokkaana kanssani uimaan, joten meikäläisen nopean talviturkin heiton aikana Uuno sai harjoitella odottamista. Ja sehän oli taas v*tuttavaa, p*skaa ja p*rseestä! Hienosti pentu kuitenkin lopulta hoksasi asettua makuulle odottamaan, milloin akan tyhmät jutut on ohi. Ja sen jälkeen yhdessä istuimme haistelemassa tuulta, pennun nukahtaessa syliini :) <3 

(pikku krokotiili myös puri hihnansa melkein poikki. Onneksi kyseessä on itsetehty paracord hihna, joka koki jyrsintää läheltä lukkopäätä, niin sen sai hyvin itse korjattua)

Tässä viime päivinä kotona portin takana sekä autossa odottamista treenatessa on mennyt melko hyvin, ehkäpä sama idea kohta yleistyy muihinkin odottamiskohteisiin? Innolla (heh) jäämme sitä odottamaan. Tämmösienä vähän malttamattomana persoonanahan tuollaiset odottamisharjoitukset eivät ole allekirjoittaneenkaan suosiossa :D

Uuno Petteri kuitenkin kasvaa ihan silmissä. 

Katsokaa nyt, kun se näyttää välillä jo ihan koiralta!