Uuno 9vko ja Haiku painimassa

Heips kaikille. Ollaan juuri lähdössä kohti keskustaa Uunon ja Ruutin kanssa. Eräs tyyppi huuteli (koira)valokuvamallia tälle päivälle itselleen iltakuvauksiin, ja Ruuti sopi kriteereihin. Saadaan vaivanpalkaksi muutama muokattukuva. Toivottavasti jäätelökioski on vielä auki Ainolanpuistossa tähän aikaan ;) Käytiin lauantaina pentupainimassa kaverini 12vkoisen porokoiramix Haikun kanssa. Uunon mielestä kaveri oli aluksi vähän epäilyttävä, mutta lopulta penneleillä meni leikit ihan mukavasti. Melko tulisieluisia tapauksia molemmat kylläkin :D



Uuno on ollut meillä nyt reilut kaksi viikkoa. Viimeisimpään viikkoon on mahtunut kaikenlaista actionia. Hiukan epäilen, että olen jotain erittäin kriittistä unohtanut pennun sosiaalistamisesta, että nyt se varmasti menee pilalle. Laitoinkin yhdelle kaverilleni viestiä asiasta, ja hän vähän topputteeli, että vasta pari viikkoahan se pentu on teillä ylipäätänsä ollut :D Ehkä se ei ole vielä mennyt pilalle tai mitään... Itse kun sen tuppaa aina välillä unohtamaan. Uuno on asunut meillä vasta kaksi viikkoa, joten ei ihme, ettei sen kanssa ole vielä keritty tehdä maailmanympärysmatkaa ja perehtyä kaikkeen maailman ihmeelliseen ja kummaan asiaan.



Koitan seuraavaksi muodostaa pienen listan uusista jutuista, jota pentu on kuluneella viikolla päässyt näkemään ja kokemaan.

- Olemme lenkkeilleet paljon yksin, sillä Uuno turvaa lenkillä todella paljon Ruutiin. Lisäksi se ei silloin niin kivasti kuuntele minua tai kiinnitä huomiota minun liikkeisiin, vaikkei se yhtä kauas irtoakaan, kuin Ruuti. Pentu pysyy yksin lenkkeillessä (vielä) tosi mukavasti lähellä. Kerran olen saanut mennä piiloon pennulta ja piiloutumisen jälkeinen reaktio oli oikein mukava. Pennulla kesti melko pitkää omista jutuistaan tajuta, että jessus, akka on mennyt piiloon. Mutta sen jälkeen se on pysynyt paljon paremmin kuulolla.



- Ruutin lenkkien ajan olemme harjoitelleet yksinoloa tai sitten M on katsonut pennun perään (= pentu nukkuu ja M tekee omiaan). Yksinolot ovat sujuneet hyvin, pentu ei ole juurikaan itkenyt meidän perään, vaan jäänyt kaluamaan luuta, syömään tai leikkimään. Tämän jälkeen se on muutaman kerran saattanut kutsua, missä kaveri on, ja sitten pistänyt pötkölleen. Ruutin kanssa yksinolot sujuvat todella hyvin ja ne ovatkin keskenään olleet jo useamman tunnin.

Tätä pitää treenata tosi paljon.



- Uunon on oppinut nyt kulkemaan portaat myös alas. Nyt sitä ei pidättele ihmisen perästä enää mikään! :D Se myös meinaa tulla läpi erilaisista esteistä, joten niiden kanssa saa olla melko luova!



- Olemme harjoitelleet erillään treenaamista, eli Uuno on ollut portin takana, kun Ruutin kanssa teemme treenejä sisällä (ja toisin päin). Ja tämähän on pennusta ihan täyttä p*skaa! Hän kun haluaisi itse olla saamassa herkkuja ja mukana hauskanpidossa. Odottaminen on p*rseestä ja ainakin huudan ja kiljun teille mielipiteeni.



- Olemme treenanneet myös odottamista autosta ollessamme kentällä Ruutin kanssa treenaamassa, ja tämäkin oli ihan täyttä p*skaa ja p*rseestä. Pentu saa kiljua autossa sielunsa kyllyydestä. Ensimmäisellä treenikerralla se pääsi ulos sitten, kun oli hiljaa. Toisella kerralla se ei päässyt ulos enää ollenkaan, koska käyttäytyi niin rumasti. Kun pentu rauhoittui ja asettui pötkölleen, pakkasin Ruutin autoon ja lähdettiin.

Jäin siis ensimmäisen treenin jälkeen pohtimaan sitä, että a) pitäisikö olla ottamatta pentua kokonaan ulos, mikäli se ei malta rauhoittua (= asetu makaamaan) vai b) ottaa pentu ulos, kun se on hiljaa, mutta ei välttämättä asettunut maahan makoilemaan ja odottamaan. Tässäpä vasta dilemma ja pulma. Mitä sitä oikeasti vahvistaa, jos pentu pääsee älämölön jälkeen hetken hiljennyttyään ulos autosta? Lopputulema pähkäilylle oli, että pentu ei pääse ulos autosta, mikäli ei asetu rauhassa makaamaan. Ja mikäli makaamaan asettuminen tapahtuu vasta treenien lopulla/loputtua, niin sen ei tarvitse tulla ulos ollenkaan. Ehkäpä se joku kaunis päivä hoksaa, että pidettyään nokkansa tukossa, saattaa päästä ulos tekemään jotain mukavaa.

Tätä pitää harjoitella ja paljon! Ruutin nosework treeneihin pennulla ei ole asiaa, ennen kun osaa olla hiljaa autossa.



- Pentu onneksi kulkee nukyisin tosi mukavasti autossa. Se asettuu häkkiin pötköttelemään ja nukkumaan. Vikinää ei ole enää lainkaan. Autoilua ollaan nyt useampana päivänä harjoiteltu ihan yksin. Muutaman pentu oli Ruutin kanssa takakontissa, mutta vielä en ole sitä yksin laittanut konttiin. Tätäkin pitää pohtia, että milloin sirrän pennun matkustamaan taakse, mutta nyt ainakin toistaiseksi se saa yksin ollessaan vielä matkustaa takapenkillä häkissä.



- Kävimme Mustissa&Mirrissä ja pentu pääsi samalla puntarille. Elopainoa oli tosiaan 5,6 kg. Kyseinen käynti oli pennun mielestä tosi jännä. Piti buh-butella muille koirille ja ihmisille. Etäältä kuuluva koirien haukunta oli tosi pelottavaa. Jännittyneenä Uuno vain tuijottaa, eikä ota nameja vastaan ollenkaan. Onneksi hiukan tilanteen rauhoituttua se ottaa mukavasti kontaktia. Kontaktin oton pentu on nyt oppinut kivasti ja napittaa silmiin todella pitkään.



- Uusia koiria olemme nyt tavanneet muutamia. Nuori labradorinnoutaja Aava oli mukava kaveri, vaikka 3x isompi onkin. Lapinkoiramummo Tuisku oli ihana, joskaan Tuisku ei tuon taivaallista perustanut pennusta. Pentu kuitenkin ihannoi pystyjä korvia ja kipparahäntää. 12 viikkoinen porokoiramix Haiku, joka näissä kuvissakin esiintyy, oli Uunosta aluksi todella pelottava ja jännä. Mutta pian sen kanssa jo painittiin. Hiukan meinasi mennä nopeamman ja motorisesti taitavamman Haikun kanssa tunteisiin. Tässä muutama yksilökuva kauniista Haikusta <3



- Uusina asioina pentu on päässyt seuraamaan auton pesua painepesurilla, nurmikon leikkausta, skeittareita ja potkulautailijoita. Onpa se jopa itsekin alustatreenaillut skeittilaudan päällä.



- Olemme nyt useamman kerran käyneet järven rannassa tutustumassa veteen sekä katselemassa vedessä ja rannalla leikkiviä lapsia.



- Olemme treenailleet uusina asioina maahanmenoa sekä seisomista, kaukokäskyjen liikerataa (takajalat paikallaan. Pennulla on muuten nyt vielä mahtava hypähtävä nousu maasta istumaan!), tasapainotyynylle nousemista, hiukan perusasennon alkeita imuttamalla. Pidempää treenissä nyt on ollut kontakti, luopuminen, käsikosketus sekä erilaiset käsittelyharjoitukset. Ja luoksetulo sekä oma nimi.